Venäjälle muuttanut Ano Turtiainen maalaa videollaan synkän kuvan Suomesta ja lämpimän kuvan Moskovasta. Samalla hän esittää väitteen Venäjän “todella vahvasta oppositiosta” – väitteen, jota edes venäläistaustaiset vaihtoehtoiset lähteet eivät juuri tue.
Entinen kansanedustaja Ano Turtiainen on julkaissut jälleen Venäjältä kuvatun videon, jossa hän kertoo ajatuksiaan elämästä Moskovassa, venäläisistä tuttavapiireistään ja Suomesta.
Video on tyyliltään tuttua Turtiaista: Suomi esitetään suhteellisen osuvasti sekavana ja alas ajautuvana maana, Venäjä puolestaan mahtavana paikkana, jossa Turtiainen kokee löytäneensä yhteisön, suhteita ja uusia mahdollisuuksia.
Videolla Turtiainen kertoo istuvansa iltaa terassilla ja tekevänsä jonkinlaista yhteenvetoa siitä, mitä hän on Venäjällä oleskelunsa aikana oppinut. Hän sanoo aluksi ajatelleensa kaikkia venäjää puhuvia venäläisinä, mutta kertoo sittemmin alkaneensa erotella “aitoja venäläisiä” muista Venäjällä asuvista ihmisryhmistä.
Turtiaisen puheessa korostuvat voimakkaat yleistykset eri ihmisryhmistä. Hän viittaa muun muassa armenialaisiin ja puhuu heistä epäluuloiseen sävyyn, kertoen heillä olevan Venäjällä “oma mafiansa” ja omat liiketoimintaverkostonsa.
Kokonaisia ihmisryhmiä käsitellään videolla hyvin karkeiden yleistysten kautta, samalla kun Turtiainen rakentaa kuvaa “aidoista venäläisistä” ihmisinä, joiden kanssa hän kokee erityistä yhteenkuuluvuutta.
Turtiainen kuvailee venäläisiä ja suomalaisia lähes samanlaiseksi kansaksi. Hänen mukaansa “aidot venäläiset” jakavat suomalaisten kanssa samanlaisen huumorin ja ajattelutavan. Videolla hän kertoo jopa kysyneensä venäläisiltä tuttaviltaan, mikä suomalaisia ja venäläisiä oikeastaan erottaa.
Suomeen Turtiainen suhtautuu videolla poikkeuksellisen synkästi. Hänen mukaansa Suomessa “asiat ovat päin persettä”, mikään ei tapahdu ja maa kulkee alaspäin. Hän väittää myös, että Suomessa ihmisiä olisi laitettu “koppiin ihmeellisistä syistä”, mutta ei videolla avaa väitteitään tarkemmin. Olettaa kuitenkin sopii, että hän puhuu lääkäri Ari M. Miettisen tapauksesta, josta Markanmedia uutisoi viime viikolla.
Videolla Turtiainen vakuuttaa hymyssä suin vaimonsa säestämän, ettei lähtö Suomesta kaduta lainkaan.
“Ei me turhaan sieltä pois lähdetty”, Turtiainen sanoo videolla.
Hetkeä myöhemmin hän kuvailee olevansa kiitollinen siitä, että on päässyt pois “siitä paskasta”.
Väite Venäjän “vahvasta oppositiosta” särähtää
Videon ehkä erikoisin kohta liittyy Turtiaisen arvioon Venäjän sisäisestä tilanteesta. Hän sanoo, että Suomessa monet Venäjä-mieliset ihmiset kuvittelevat Vladimir Putinin olevan johtaja, jolla on valtava kannatus ja jonka johdolla kaikki olisi hyvin.
Turtiaisen mukaan asia ei kuitenkaan ole näin. Hän väittää Venäjällä olevan “todella vahva oppositio” ja antaa ymmärtää, että maassa olisi paljon ihmisiä, jotka haluavat muutoksia.
Tyytymättömyyttä Venäjällä varmasti onkin. Suljettujen ovien takana voidaan puhua muutoksen tarpeesta, ja maan sisällä voi olla erilaisia valtakamppailuja sekä epäluottamusta vallanpitäjiä kohtaan.
Se on kuitenkin eri asia kuin avoin, järjestäytynyt ja poliittisesti toimintakykyinen oppositio.
Turtiaisen väite “todella vahvasta oppositiosta” on ristiriidassa sen kanssa, miten venäläistaustaiset vaihtoehtolähteet ovat kuvanneet maan poliittista todellisuutta. Meduza kirjoitti tammikuussa 2026, että Ukrainan sodan neljäs vuosi on merkinnyt myös ennennäkemätöntä kotimaista iskua kansalaisyhteiskuntaa vastaan.
OVD-Info, venäläinen ihmisoikeusprojekti, arvioi vuoden 2025 katsauksessaan, ettei poliittisten tapausten ja protestipidätysten määrän lasku merkitse repression hellittämistä. Sen mukaan tuomioiden keskipituus on päinvastoin kasvanut, ja poliittisesti motivoituja tapauksia on edelleen runsaasti.
OVD-Info on kuvannut myös sitä, miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti maan sisäistä sortokoneistoa. Järjestön mukaan uudet lait “valeuutisista” ja armeijan “mustamaalaamisesta” ovat käytännössä kieltäneet sotaan kohdistuvan arvostelun.
Myös Novaya Gazeta Europe on kuvannut protestien tilaa synkästi. Sen mukaan vuoden 2022 liikekannallepanoa vastustaneet protestit johtivat tuhansiin pidätyksiin, ja sen jälkeen laajat joukkoprotestit ovat käytännössä hiipuneet. Kansalaisaktiivisuutta on yhä, mutta se kohdistuu useammin paikallisiin kysymyksiin kuin suoraan hallintoa vastaan.
Toisin sanoen Turtiaisen puhe “vahvasta oppositiosta” näyttää enemmän hänen omalta tulkinnaltaan tai tuttavapiirinsä puheilta kuin realistiselta kuvaukselta Venäjän poliittisesta järjestelmästä. Venäjällä voi olla tyytymättömyyttä, mutta näkyvä oppositiotoiminta on tehty vaaralliseksi.
Suomi on Turtiaiselle rappion kuva, Venäjä mahdollisuus
Videolla Turtiainen ei kuitenkaan pysähdy analysoimaan Venäjän opposition todellisia toimintaedellytyksiä. Sen sijaan hän kuvaa Venäjää maana, jossa hän on päässyt sisään yhteisöihin ja jossa ihmiset “haluavat jeesata”.
Turtiaisen mukaan Venäjällä suhteet ovat ratkaisevan tärkeitä. Tässä havainnossa hän voi hyvinkin olla oikeassa. Venäjällä henkilökohtaisilla verkostoilla, luottamuksella ja tuttavuuksilla on monissa asioissa suuri merkitys, ja Turtiainen kuvaa tätä omasta kokemuksestaan myönteiseen sävyyn.
Hän kertoo tavanneensa ihmisiä, joilla on yhteisiä liiketoimia, perheiden välisiä suhteita ja pitkäaikaisia ystävyyksiä. Turtiaisen mukaan ystävät ovat Venäjällä “tosi kallisarvoisia”, ja juuri tällaisten verkostojen kautta asiat alkavat hänen mukaansa edetä.
Turtiaisen oma kuvaus paljastaa kuitenkin myös Venäjän yhteiskunnan karumman puolen. Jos suhteet ja verkostot ratkaisevat, se tarkoittaa väistämättä myös sitä, ettei järjestelmä kohtele kaikkia samalla tavalla.
Turtiainen sanoo tämän käytännössä ääneen todetessaan, että Venäjällä yksin jäävä ihminen on “aika kuseessa”. Hänen mukaansa yhteiskunta ei auta samalla tavalla, vaan jokaisen on itse rakennettava suhteensa ja turvaverkkonsa. Videolla Turtiainen tulkitsee tämän ennen kaikkea yhteisöllisyydeksi – mutta sama havainto voidaan nähdä myös merkkinä järjestelmästä, jossa pärjääminen riippuu vahvasti siitä, keitä sattuu tuntemaan.
Tässä kohtaa videon ristiriita korostuu. Turtiainen arvostelee Suomea jyrkästi, mutta kuvailee Venäjää tavalla, jossa maan autoritaarinen järjestelmä, sananvapauden rajoitukset ja opposition tukahduttaminen jäävät kokonaan sivuun.
Kokonaisuutena video näyttäytyy jälleen yhtenä Turtiaisen Venäjä-puheenvuorona, jossa Suomi esitetään epäonnistuneena ja alas ajautuvana maana, kun taas Venäjästä löytyy hänen mukaansa yhteisöä, mahdollisuuksia ja samanhenkisiä ihmisiä.
Kriittisesti katsottuna videon suurin ongelma ei ole pelkästään Suomen haukkuminen tai Venäjän kehuminen. Ongelma on tapa, jolla Turtiainen rakentaa maailmankuvaansa jyrkkien vastakkainasettelujen varaan.
Suomi on hänen puheessaan lähes pelkkää rappiota. Venäjä taas näyttäytyy paikkana, jossa asiat alkavat järjestyä.
Väliin ei juuri mahdu sävyjä.
Samuel Gryning 24.5.2026