Kolumni | Universumin loppu on lähellä

Maailmanloppu on aina kiehtonut ihmisiä. Kristinusko ennustaa tuomiopäivää ja ikuista elämää, mutta myös kreikkalaisessa ja pohjoismaisessa mytologiassa puhutaan kaaoksesta ja jumalten tuhosta, ja mayat ennustivat syklisten maailmojen tuhoa. Skenaariot vaihtelevat loppurepeytymisestä jäätävään kylmyyteen, ylikuumenemiseen ja äärimmäiseen romahdukseen. Joissakin teorioissa loppu voi tulla nopeasti milloin tahansa, toisissa se ei koita vielä miljardeihin vuosiin.

Tieteen Kuvalehti julkaisi 7.10.2015 artikkelin, jonka otsikko julisti rohkeasti: ”Astronomit uskovat nyt tietävänsä, milloin ja miten maailmankaikkeus loppuu.”

Ingressi totesi:

”Joukko tähtitieteilijöitä on elvyttänyt jo hylätyn teorian maailmankaikkeuden tuhosta — ja he ovat laskeneet romahdukselle konkreettisen ajankohdan.”

Nyt tutkijat ovat esittäneet uuden ennusteen maailmankaikkeuden lopusta. Yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston uudessa tutkimuksessa tutkijat ovat tarkastelleet universumin galaksien ja kvasaarien valtavaa karttaa, ja se on herättänyt henkiin jo lähes hylätyn teorian. Astronomiryhmä on analysoinut kahden suuren pimeän energian tutkimuslaitteiston, Chilessä sijaitsevan DESin ja Yhdysvalloissa Arizonassa sijaitsevan DESIn, keräämiä tietoja ja päätellyt, että universumi romahtaa niin sanotussa Big Crunchissa eli loppurysäyksessä noin 20 miljardin vuoden kuluttua.

Maailmankaikkeus on nyt 13,8 miljardia vuotta vanha ja elinkaarensa keskivaiheilla, tutkijat uskovat. Se jatkaa laajenemistaan vielä 11 miljardia vuotta, minkä jälkeen laajeneminen pysähtyy ja muuttuu käänteiseksi. Universumi alkaa siis kutistua ja päätyy niin sanottuun singulariteettiin – pisteeksi, jonka tiheys on ääretön.

Tämän havainnon ytimessä on kosmologinen vakio, käsite, jonka Einstein esitteli yli 100 vuotta sitten. Vakiota on pitkään pidetty positiivisena, mikä tukee käsitystä universumin ikuisesta laajenemisesta. Tutkijoiden malli, joka perustuu uusiin havaintoihin, viittaa siihen, että vakio onkin negatiivinen. Tämä tarkoittaa, että universumilla on rajansa – ja loppu. On hyvä huomata, että kyseessä on vaikea asia, josta tutkijat käyttävät usein sanontoja kuten ”astronomit USKOVAT tietävänsä” tai ”tutkijat USKOVAT”. Tiede on siis epätäydellistä ja perustuu usein alkuvaiheessa uskoon ja oletuksiin, minkä vuoksi tiede joutuu jatkuvasti korjaamaan itseään uusien havaintojen myötä.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että tiedemaailmassa on tapahtumassa ajattelutavan muutos, kun entinen universumin ikuisen laajenemisen malli ollaan hylkäämässä ja tilalle on tulemassa käsitys siitä, että maailmankaikkeus tulee sittenkin loppumaan jossain vaiheessa. Olen tästä tyytyväinen siksi, että universumin lopun ajatus menee yksiin Raamatun ilmoituksen kanssa.

Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Jumala laski alussa maan perustukset ja loi taivaat, mutta ne katoavat, kun Jumala käärii ne kokoon kuin päällysviitan ja ne vaihdetaan kuin vaate (Hep. 1:10-12). Pietari kirjoitti päivästä, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta, mutta myös siitä, että me odotamme uusia taivaita ja uutta maata (2. Piet. 3:12-13). Tästä uudesta luomisesta kirjoitti jo profeetta Jesaja: ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan” (Jes. 65:17). Myös apostoli Johannes kirjoitti asiasta Ilmestyskirjassa: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää” (Ilm. 21:1).

Tiedemiesten mielipiteet vaihtelevat ja muuttuvat, ja ne ovat usein arvailua ja luulottelua. Jumalan Raamatussa ilmoitettu totuus on kuitenkin ollut ja on totta jo tuhansien vuosien ajan. Nykyinen universumi tulee loppumaan, kun Jumala luo sen tilalle uuden taivaan ja uuden maan.

Jouko Piho 20.3.2026