COVID-19-pandemia on poikkeusolotilanteena korostanut median roolia yhteiskunnallisissa kriiseissä. Samalla se on nostanut esiin kysymyksiä mediatukien vaikutuksista journalistiseen riippumattomuuteen, rationaaliseen tiedonvälitykseen ja demokraattiseen keskusteluun. Suomessa valtio myönsi kertaluonteista taloudellista tukea uutismedialle pandemian aikana, ja kansainväliset tutkimukset osoittavat mediankulutuksen kasvaneen merkittävästi sekä vaikuttaneen mielipideilmapiiriin ja päätöksentekoon.
Mediatuki Suomessa ja sen perustelut
Suomen valtio myönsi vuonna 2020 noin 7,5 miljoonaa euroa koronaan liittyvää mediatukea uutismedioille ja journalismin turvaamiseksi. Tuki jaettiin 97 yritykselle ja 236 julkaisulle suhteessa journalistiseen työvoimaan. Tavoitteena oli turvata journalistisen sisällön jatkuvuus ja monipuolisuus poikkeusoloissa.
Mediatuki oli kertaluonteinen ja sidottu pandemian aiheuttamaan mainosmarkkinoiden äkilliseen romahtamiseen sekä toimitusten taloudellisiin vaikeuksiin. Tuki nähtiin osana yhteiskunnallista huoltovarmuutta ja kriittisen tiedon saatavuuden turvaamista tilanteessa, jossa luotettava uutisointi oli keskeisessä asemassa. Traficom
Median kulutus ja luottamus pandemian aikana
Pandemian alkuvaiheessa mediankulutus kasvoi merkittävästi. Ihmiset seurasivat tiiviisti tartuntatilanteita, rajoitustoimia ja terveyteen liittyviä ohjeita. Kansainväliset tutkimukset, kuten Ruotsissa toteutetut kyselyt, osoittavat, että suuri osa vastaajista käytti useita eri uutislähteitä samanaikaisesti pandemian ensimmäisen aallon aikana. Oxford Academic
Suomessa tehdyissä kyselyissä noin 70 prosenttia vastaajista ilmoitti luottaneensa median koronauutisointiin, kun taas noin viidennes ei kokenut uutismediaa luotettavaksi. Luottamus vaihteli väestöryhmittäin, mikä viittaa siihen, että kriisiviestintä ei tavoittanut kaikkia yleisöjä samalla tavalla. Helsingin Yliopisto
Mediatuki ja julkinen keskustelu
Kotimaisessa mediassa käsiteltiin jonkin verran mediatukien jakamista sekä laajempia yritystukikysymyksiä, mutta syvällinen keskustelu tukien vaikutuksesta median riippumattomuuteen tai julkisen keskustelun rakenteisiin jäi vähäiseksi. Aihetta on käsitelty enemmän akateemisissa opinnäytteissä ja tutkimuksissa kuin journalistisessa debatissa. Aalto Yliopisto
Kansainväliset raportit ovat kuitenkin varoittaneet, että tukien epätasainen jakautuminen tai hallinnollinen epäselvyys voi heikentää median koettua riippumattomuutta. Tällaisissa tilanteissa on riski, että valtion näkökulma korostuu uutisoinnissa tai että tuki vahvistaa suurten toimijoiden markkina-asemaa pienempien kustannuksella. CMPF
Median vaikutus julkiseen mielipiteeseen
Pandemia muutti ihmisten tiedonhankintatapoja. Median rooli ensisijaisena tietolähteenä vahvistui, mikä vaikutti suoraan mielipiteiden muodostumiseen. Epävarmuus ja nopeasti muuttuvat olosuhteet lisäsivät tarvetta reaaliaikaiselle tiedolle, mutta samalla altistivat yleisön voimakkaille tunnepohjaisille viesteille. Oxford Academic
Sosiaalinen media ja vaihtoehtoiset mediakanavat vaikuttivat keskusteluun erityisesti tunnesisältöjen ja vastakkainasettelujen kautta. Vaikka osa näistä havainnoista perustuu vielä rajalliseen tai ei-vertaisarvioituun tutkimukseen, ne viittaavat siihen, että digitaalinen viestintäympäristö voi muokata julkista diskurssia merkittävästi kriisitilanteissa. Arxiv
Luottamus, polarisaatio ja disinformaatio
Kriisin alkuvaiheessa luottamus valtamediaan kasvoi tilapäisesti, mutta pidemmällä aikavälillä polarisaatiokehitys jatkui. Luottamus mediaan jakautui entistä selvemmin eri väestöryhmien välillä, ja huoli disinformaatiosta sekä ulkoisesta vaikuttamisesta nousi osaksi julkista keskustelua.
Tämä kehitys on asettanut sekä medialle että päättäjille haasteita: kuinka viestiä tehokkaasti ja uskottavasti ilman, että samalla kavennetaan hyväksyttyjen näkemysten kirjoa. Helsinki Times
Media ja päätöksenteon viitekehys
Pandemian aikana media toimi keskeisenä tiedonvälityksen kanavana, jonka kautta poliittiset päätökset välittyivät kansalaisille ja jonka reaktioihin päättäjät joutuivat vastaamaan nopeasti. Tämä saattoi kaventaa julkista debattia ja painottaa tiettyjä narratiiveja päätöksenteon taustalla.
Vaikka media ei suoraan määrää poliittisia toimia, se rajaa julkisesti hyväksyttäviä vaihtoehtoja ja vaikuttaa politiikan legitimiteettiin. Valtion myöntämä mediatuki ja kriisiaikainen tiedotus eivät olleet täysin irrallisia toisistaan, vaan uutisointi nojasi osin julkisen vallan rahoittamaan mediainfrastruktuuriin, mikä herättää kysymyksiä riippumattomuuden ja kriittisyyden rajoista.
Päivi Virtanen 15.1.2026
Kaikki nämä median viimeaikaiset psykologiset operaatiot tunnistaa siitä, että niillä vedotaan ihmisten tunteisiin. Tällä pelkojournalismilla saadaan lammaskansaa ohjailtua haluttuun suuntaan ja toimintaan. Eräänlaista hypnoosia siis johon 80 % a väestöstä lankeaa sillä suurinta osaa ihmisistä ohjaa tunne eikä järki. Nämä on ihan perusasioita massojen hallinnassa, jotka jo aikoinaan on Tavistock instituutissa tutkittu MI6 toimesta tai Langleyn /CIA toteuttamissa tutkimuksissa varhaisella 1960 luvulla.
https://dosadinews.net/engineering-the-collapse-tavistock-social-conditioning-and-the-future-of-power-0/
Haluan sekeyttää alkuun, etten kritisoi niinkään Päivin artikkelia, vaan tuota kyseisen valheen aikaa ja medianlukutaidon merkitystä, Juhan osuvasta kommentista innostuneena.
Artikkelin ensimmäinen otsakekekappale, voidaan yksinkertaistaa muotoon ’ Suomen valtio päätti jakaa kansalaistensa rahoja kaupallisille yrityksille’, mikä ei sinänsä ole uutta. Artikkelin seuraavat lauseet eivät selittelyllään ole merkityksellisiä , vaikka toki alleviivaavat epäreilua tulosiirtoa ( ei kaikille medioille, vain valituille ). Analysoin silti hieman väittämää, ”Tavoitteena oli turvata journalistisen sisällön jatkuvuus ja monipuolisuus poikkeusoloissa”. Onnistuttiinko tuossa? Turvattiinko MONIPUOLISUUS? Entä jatkuvuus? Jälkimmäisellä tarkoitan vaikkapa pelko- ja uhkakuvien maalausta vaarallisesta ja mummosi tappavasta viruksesta. Ovatko samat mediat arvioineet raportointiensa osuvuutta, hyödyllisyyttä – ja ennekaikkea JATKUVUUDEN kannalta – päivittäneet corona tiedotustaan nyt, kun aiheesta on ammennettavaa vielä vuosiksi eteenpäin?
Emme saanneet lainkaan lukea muista korona-ajan rahoituskoukeroista, tai siitä paljonko kansainväliset lääkeyhtiöt maksoivat ”uutisista” jotka esitettiin sanasta sanaan kopioituina (toki käännettyinä) useille eri kielille.
Myöhemmin todetaan ”on riski, että valtion näkökulma korostuu uutisoinnissa”, mutta saimmeko kertaakaan kuulla VALTION näkökulma?
Kuulimme THL:n näkemyksen, kassaneidin ja utaretutkijan näkemykset, sekä muutaman mielipuolisen öykkärin keskitysleirifantasioita. Yksinkertaistettuna kuulimme WHO:n – lääkeyhtiöiden tuottaman – näkemyksen, joka oli pelolla vihjaileva, sekä Fauchi/Gates konglomeraatin tuottaman toimintasuunnitelman mukaisen näkemyksen. Yhteistä edellämainituilla näkemyksillä on lähde, sekä faktojen puuttuminen tai vääristely.
Siitä aasinsilta Juhan kommenttiin; Kun jotain väitetään (esim. koronavirus on tappanut enemmän ihmisiä kuin Barack Obama), on syytä ymmärtää että mikäli sen perään ei esitetä faktoja, kyseessä on propaganda ja sinun tunteesi ovat tähtäimessä. Jos uutisointi saa sinut panikoimaan vihjaillen, teet luultavasti harkitsemattomia tekoja, kuten otat kokeellisen geeniruiskeen ilman aiheeseen perehtymistä. Ymmärrän että juuri koronan osalta koko asia ei ole esitettävissä noin yksinkertaisesti, mutta sama ”kaava” pätee. Mielipiteenäni lisään että tuonaikaisten uutisten joukosta en löytänyt VIRANOMAISnäkemystä, joka olisi suoraan sanonut että teidän on PAKKO ottaa geeniruiske. Siksi päättelen tuon ajan olleen täysin harkittua ja tietoista harhaanjohtamista, joskaan kaikki viranomaiset eivät varmasti olleet tietoisia tästä. Vaikutelmaani voimistaa nykyinen hiljaisuus aiheesta, ja ylilyöntien pahoittelujen puute. Sama asia näkyy toisinpäin erilaisilta ihmisiltä kysyttäessä. Kun investoit tunnepitoiseen viestiin tarkistamatta faktoja, reagoit myös tunnepitoisesti siitä poikkeaviin näkemyksiin. Ihminen ei mieluusti ajattele kriittisesti tai itsenäisesti, jos näennäinen ”massamielipide” on tarjolla. Se ei ole henkilökohtaista kumpaankaan suuntaan, vaan vaistonvaraista reagointia. Ihmiset jotka todella ansaitsevat auktoriteettia, ovat niitä jotka voivat tehdä virheitä ja myöntää sen. Ovat oppineet siis jotain virheistään!!! Koronan osalta on aika hiljaista pidellyt, toki sama raha joka uutisoinnin tuotti, estää nyt niitä muutamia astumasta esiin ja täten vesittää tuon alussa mainitun jatkuvuuden ja monipuolisuuden. Onneksi ei täsin, silloin tai nyt.
Vaihtoehtomedioissa pääosassa olivat ihmisten näkökulmat, ja epäilyksiään saattoi esittää myös; Minulle se edustaa ainoaa ”valtiollista” näkökulmaa jonka tunnustan.
Valtamedian suurin ongelma eivät ole syvästi vasemmisto-sosialistiset tyhjäpäät, tai selvät valheet. Sen suurin ongelma on irtaantuminen todellisuudesta. Ihmisille pitää maksaa ”sielunsa myymisestä”, ja fiksuimmille huomattavan paljon. Pian näiden maksettujen eläminen ei heijastele enää normaali ihmisten elämää, ja se näkyy myös aiheissa. Valtamedian toimintamalli on tuottaa silmäpareja (siviilejä) mainostajille, ei niinkään toimittaa faktoja ihmisille. Kun valtamedia ei palvele ihmistä, vaan valheita ja ostoskäyttäytymistä, se irtaannuttaa itsensä kansalaisista eikä toisinpäin. Aiheeseen havahtuminen tapahtuu jälkeenpäin, kenelle milloinkin.
Jos jaksoit tänne asti; Kiitos, ja kiitos markanmedialle vaihtoehdosta.