Euroopan unionista eroaminen tarkoittaa monille kansalaisille Suomen itsenäisyyttä, demokratian vahvistumista, sekä vallan keskittymiseen liittyvää vastarintaa. Mutta voisiko olla niin, että EU-eroa ajavat tahot – tahattomasti tai tietoisesti edistävätkin NWO-agendaa(Uusi maailmanjärjestys)? Tätä et välttämättä ole tullut ajatelleeksi, mutta tämäkin näkökulma ansaitsee syvällistä pohdintaa.
EU:n hajoaminen – tie kaaokseen ja uuteen maailman järjestykseen?
Unionin mahdollinen hajoaminen tai osittainen romahdus toisi mukanaan epävakautta, taloudellista kaaosta ja poliittisia ristiriitoja. Historiallisesti voimme nähdä, miten suurten valtioiden hajoamiset ja kansallisten liittoumien murenemisesta on usein seurannut kaaos, jonka keskelle syntyy voimakas tarve ratkaisulle ja järjestykselle. Tämä tarve taas avaa oven vallan keskittämiselle ja tiukemmalle kontrollille.
NWO:n tarkoituksena on koota valta muutamien avaininstituutioiden ja -toimijoiden käsiin ja tätä kautta globaalille eliitille. EU:n kaltaiset ylikansalliset järjestelmät voivat olla osa tätä rakennetta, mutta niiden rapautuminen voi paradoksaalisesti luoda tilaa vielä keskitetymmälle globaalille hallinnalle. Kun vanhat rakenteet horjuvat, vastauksena voi syntyä tiukempi valvonta ja valtaapitävien kontrollin lisääminen.
EU-eroa ajavien tahojen rooli
EU-eron ajajat vetoavat usein demokratiaan, kansalliseen itsemääräämisoikeuteen ja vapauksiin. Mutta kun tarkastelemme taustavoimia, nousee esiin kysymys: edistävätkö nämä liikkeet myös globaalin hallinnan agendaa, tietoisesti tai tiedostamattaan? Yksi mahdollinen mekanismi on kaaoksen luominen ja epäluottamuksen lietsominen. EU-eron puolestapuhujat voivat aiheuttaa juuri sen epävakauden, jonka varjolla globaalit vallankäyttäjät voivat perustella valvonnan ja kontrollin tiukentamisen. Toisin sanoen itsenäisyyttä tavoitteleva liike voi paradoksaalisesti luoda ilmapiirin, jossa ”järjestyksen” nimissä kansalliset vapaudet kaventuvat – globaalien toimijoiden johdolla.
Historian opetukset
Menneiden vuosikymmenten kriiseissä on nähty samankaltaisia kaavoja. Esimerkiksi 1930-luvun Saksassa kansallismieliset liikkeet nousivat esiin juuri taloudellisen ja poliittisen epävakauden aikana, ja tämä johti demokratian rapautumiseen ja totalitarismin syntyyn. Vaikka konteksti on pitkälti erilainen, kaava on selvä: kaaoksen keskellä ihmiset hakevat turvaa, joka helposti yhdistetään vallan keskittämiseen.
Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvulla synnytti puolestaan ensin hajautumisen, mutta samalla vahvisti uudenlaista globaalin vallan keskittymistä, esimerkiksi monikansallisten yritysten ja kansainvälisten instituutioiden kautta. Hajautuminen ei siis aina tarkoita vapautta.
Mitä tämä tarkoittaa Suomelle?
Suomen EU-erosta voi syntyä mediaretoriikkaa, joka oikeuttaa valvonnan ja kontrollin tiukentamisen – ei vain kansallisella, vaan globaalilla tasolla. Tässä kohtaa EU-eron ajajat voivat – halusivat tai eivät – toimia osana, NWO-agendaa.
EU-eron puolustajat kannattavat usein vapautta ja demokratiaa, mutta todellisuus on harvoin kovin mustavalkoinen. On tärkeää pohtia, miten globaalit vallan mekanismit voivat kääntää vapautta tavoittelevan liikkeen itseään vastaan.
Kriittinen ja avoin keskustelu sekä taustavoimien ja agendojen tarkastelu ovat välttämättömiä, jotta voi tehdä tietoisia päätöksiä mihin voimavaramme tulisi käyttää.
Päätoimittajan sanat:
Markanmedia ei asetu yksiselitteisesti minkään leirin tai ideologian taakse. Tehtävämme on herättää ajattelua, esittää kysymyksiä ja tarkastella ilmiöitä myös sieltä, mistä moni ei uskalla tai halua katsoa. Uskomme, että aito demokratia rakentuu avoimuudesta, kriittisyydestä ja rohkeudesta tutkia maailmaa kaikista kulmista – myös niistä, jotka voivat aluksi tuntua epämukavilta tai ristiriitaisilta.
Siksi Markanmedia tarkastelee ilmiöitä ja maailmaa kaikin mahdollisin tavoin – jotta sinä lukijana voit muodostaa omat johtopäätöksesi mahdollisimman laajasta, pohtivasta ja rehellisestä tietopohjasta.