”Stubbilta yli puolen miljoonan euron jättilahjoitus” – Näin Ilta-Sanomat uutisoivat Alexander Stubbin suuresta lahjoituksesta.
Lahjoitetut rahat ovat Stubbin itse ansaitsemia puhujapalkkioita ajalta, jolloin hän toimi professorina ja johtajana European University Institutessa (EUI) Firenzessä Italiassa (2020–2024). Presidentin kanslian ja useiden medioiden (esim. Yle, HS, IL, Verkkouutiset) mukaan EUI:n käytäntö on, että professoreiden ulkopuoliset puhujapalkkiot rahastoidaan (eivät mene suoraan taskuun, vaan kerätään instituutille tai vastaavaan), ja Stubb on nyt ohjannut nämä kerätyt palkkiot hyväntekeväisyyteen.
Eli kyseessä ei ole lahjoitus ”omasta pussista” siinä mielessä, että hän olisi ottanut rahaa omista säästöistään tai presidentin palkasta – vaan ansaituista (mutta instituution kautta rahastoiduista) puhujapalkkioista, jotka hän on päättänyt lahjoittaa eteenpäin sen sijaan, että ne olisivat jääneet hänelle henkilökohtaisesti tai instituutille.
Media tituleerasi tätä kuitenkin laajasti ”jättilahjoitukseksi” ja ”yli puolen miljoonan lahjoitukseksi”, mikä kuulostaa anteliaammalta kuin se tarkalleen ottaen on. Kyseessä on pr-teko, jossa Stubb ohjaa jo ansaitsemansa palkkiot hyväntekeväisyyteen, mutta ei ”uhraa” omia varojaan samalla tavalla kuin jos lahjoittaisi suoraan omista säästöistä.
Keskustelussa lähes kokonaan unohdettu lisänyanssi Stubbin lahjoituksessa on se, että EUI:n (European University Institute) käytännössä professoreiden ulkopuoliset puhujapalkkiot rahastoidaan eli laitetaan instituution hallinnoimaan rahastoon tai tiliin sen sijaan, että ne maksettaisiin suoraan professorin henkilökohtaiselle tilille. Tämä on yleinen käytäntö monissa kansainvälisissä akateemisissa instituutioissa eturistiriitojen ja läpinäkyvyyden vuoksi.
Kun rahat ovat rahastossa useiden vuosien ajan niihin kertyy väistämättä tuottoja
Usean vuoden rahastosijoitus, kuten Stubbin tapauksessa arviolta 4–5 vuoden ajanjaksolla 2020–2024, kasvattaa pääomaa väistämättä tuottojen kautta
• Korkotuottoja (jos rahat ovat korkeakorkoisella tilillä tai joukkovelkakirjoissa).
• Mahdollisesti sijoitustuottoja (jos instituutti sijoittaa rahastoja konservatiivisesti, esim. rahamarkkinarahastoihin, valtion obligaatioihin tai matalariskisiin rahastoihin).
EUI:n budjetti on noin 100 miljoonaa euroa vuodessa, ja instituutti hoitaa rahoitustaan ammattimaisesti (rahoittajina EU-komissio ja jäsenvaltiot). On hyvin todennäköistä, että rahastoidut palkkiot eivät vain makuuta nollakorkoisella tilillä, vaan niille kertyy ainakin jonkin verran tuottoa – erityisesti vuosina 2023–2025, jolloin korot nousivat merkittävästi Euroopassa (EKP:n koronnostot).
Arvio vaikutuksesta Stubbin tapauksessa
• Alkuperäiset puhujapalkkiot yhteensä n. 540 000 € (tai hieman alle).
• Jos rahat ovat olleet rahastossa keskimäärin 2–3 vuotta ja tuotto on ollut konservatiivisesti esim. 2–4 % vuodessa (tyypillistä turvallisille sijoituksille viime vuosina), kertynyt tuotto voisi olla 20 000 – 60 000 € tai enemmän.
• Eli lopullinen lahjoitussumma (540 000 €) sisältää todennäköisesti paitsi itse palkkiot, myös rahaston kerryttämät tuotot.
Tämä tarkoittaa, että lahjoitus ei ole täysin ”puhdas” ansaittujen palkkioiden ohjaus hyväntekeväisyyteen, vaan osa summasta on instituution rahaston tuottoa – eli lopulta veronmaksajien (EU-jäsenvaltioiden) rahoittaman instituution sijoitustuottoa.
Se vie lahjoitukselta vielä melkoisesti lisää sitä ”omasta pussista” -tunnelmaa, jota media otsikoissa korostaa. Stubb on toki päättänyt ohjata koko potin (palkkiot + tuotot) hyväntekeväisyyteen, mikä on sinänsä kunnioitettavaa – mutta summassa on mukana myös huomattavasti ”ilmaista” tuottoa, jota ei olisi kertynyt, jos palkkiot olisi maksettu suoraan hänelle vuosittain.
Nämä eliitin edustajien puhujapalkkiot ovat huikeita. Esimerkiksi Clintonit laskuttivat 300 000 dollaria yhdestä yliopistopuheesta. Verkkouutiset
Kukaan ei tiedä paljonko näistä rahoista faktisesti päätyy suomalaisten vähävaraisten hyväksi sillä esimerkiksi läpimurtosäätiön toiminnassa maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat yksi merkittävä kohderyhmä, vaikka tarkkoja prosenttilukuja tuettavista ei ole julkisesti saatavilla (säätiö ei tietenkään julkaise yksityiskohtaisia tilastoja taustoittain). Säätiön omilla sivuilla (lapimurtosaatio.fi) ja apurahakuvauksissa maahanmuuttajataustaiset mainitaan yhtenä kolmesta pääkohderyhmästä vähävaraisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa. Maahanmuuttajataustaiset eivät ole ainoa tai välttämättä suurin ryhmä (vähävaraisuus on usein päällekkäinen tekijä jolla voidaan ”häivyttää” maahanmuuttajien osuutta toisen kriteerin avulla), mutta heidät on tietoisesti nostettu merkittäväksi kohderyhmäksi säätiön strategiassa ja ohjelmissa. Tämä näkyy selvästi sekä hakukriteereissä että toteutuneissa hankkeissa.
Suomen Kulttuurirahasto (jolle Stubb lahjoitti 250 000 €) ei konkreettisesti liikuta suurinta osaa Suomen köyhistä lapsista ja nuorista millään tavalla. Kulttuurirahasto on instituutio joka jakaa apurahoja pääasiassa:
• Tutkijoille, taiteilijoille ja kulttuurihankkeille (esim. kirjailijat, muusikot, kuvataiteilijat, tieteelliset projektit).
• Joitakin lasten ja nuorten ohjelmia on (esim. ”Tiede tutuksi” -kiertueet kouluihin tai kulttuuritapahtumat), mutta ne ovat yleishyödyllisiä ja koskettavat laajasti kaikkia lapsia – eivät erityisesti kohdennettuja vähävaraisille tai köyhille perheille.
Vähävarainen lapsi tai nuori ei tyypillisesti hyödy Kulttuurirahaston apurahoista suoraan:
• Ei makseta harrastusmaksuja, ruokaa, vaatteita tai muita arjen perustarpeita.
• Ei ole samanlaista kohdennettua tukea köyhille perheille kuin esim. Läpimurtosäätiöllä (joka suoraan alennetaan tai nollataan liikuntaharrastusten kustannuksia vähävaraisille ja maahanmuuttajataustaisille).
Hyöty on lähinnä välillistä:
• ehkä joku ilmainen konsertti, kirja tai kouluvierailu, joka tavoittaa myös köyhän lapsen – mutta se ei ratkaise perheiden talousahdinkoa tai harrastamisen esteitä.
Vertailuna Stubbin muista lahjoituksista
Läpimurtosäätiö: Suoraan auttaa vähävaraisia ja maahanmuuttajataustaisia lapsia pääsemään liikuntaharrastuksiin – tämä liikuttaa ja vaikuttaa konkreettisesti juuri niihin, joilla ei muuten olisi varaa.
Me-säätiö: Osittain samaa – lukutaito ja maksuttomat harrastusryhmät haavoittuvassa asemassa oleville lapsille.
Eli Kulttuurirahasto on ”korkeakulttuurin” ja tieteen tukija, joka palvelee laajaa yleisöä ja tulevia sukupolvia, mutta ei ole mikään köyhien lasten pelastusrenkaan heittäjä.
Suurin osa Suomen köyhistä lapsista (yli 150 000 lasta köyhyysrajalla Tilastokeskuksen mukaan) ei saa siitä mitään hyötyä arjessaan.
Ja lopuksi ennen kuin kukaan alkaa heiluttelemaan rasistikorttia todettakoon, että edellä kertomassani ei ole mitään rasistista. Se on rehellinen kuvaus avaamaan sitä todellisuutta median rakentaman shown takana mitä ei kerrota.
Tarkoitus on avata miten helppoa tällaisia tekoja on rikkaiden mahdollista käyttää hyveposeeraamiseen ja harhautukseen sillä lahjoituksen ”hyvyys” riippuu siitä, mitä mittaria käyttää: yleishyödyllinen kulttuuri mistä yksikään vähävarainen avuntarvitsija ei hyödy vs. kohdennettu apu kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.
Petri Rautio 21.12.2025
Jos hän olisi kuitannut rahat itselleen, rahastoinut ja sijoittanut niin sittenkö olisi oikea lahjoitus? Ei ne rahastotkaan aina tuota, ja ainakin muutamiin kotimaisiin kiinteistörahastoihin oli uutisten mukaan jo kolmatta vuotta sijoitus jumissa eli sijoittaja ei pääse käsiksi rahoihinsa puhumattakaan että saisi tuottoa.
Jo huomenna on varmaan mahdollista antaa rahaa esimerkiksi joulupataan, ja jos ei kerro asiasta kellekään niin ei tule harrastettua edes hyvesignalointia. Yllä tuli monta muutakin hyvää lahjoitusvaihtoehtoa, kunhan Joku Muu avaisi kukkaronnyörejä.