Euroopan unionin mahdollisesta hajoamisesta keskustellaan yhä useammin, mutta harvemmin pohditaan, mitä seurauksia sillä olisi globaalissa mittakaavassa. Moni näkee EU:n kaatumisen voittona kansallisvaltioille ja itsenäisyydelle. On kuitenkin olemassa perusteltu näkökulma, että myös EU:n hajoaminen voisi edistää globalistien agendaa ja vauhdittaa kehitystä kohti yhtä maailmanhallintoa.
Suomessa EU:sta eroamista on ajanut esimerkiksi Fixit-liike, joka haluaa palauttaa päätöksenteon takaisin kansalliselle tasolle. Fixitin tavoitteena on EU-eron kautta vahvistaa Suomen itsenäisyyttä ja taloudellista omavaraisuutta. Liikkeen näkökulmasta EU:n hajoaminen olisi merkittävä voitto kansallisvaltioille. Mutta juuri tässä piilee paradoksi – globalistit voivat käyttää EU:n hajoamista välineenä siirtääkseen valtaa vielä laajempiin rakenteisiin, jolloin todellinen itsenäistyminen jää toteutumatta.
Jos EU hajoaisi hallitusti, jäsenmaat voisivat erota rauhanomaisesti ja siirtyä takaisin kansalliseen päätöksentekoon. Mutta tällöin globalistit voisivat tarjota uuden ratkaisun – päivitetyn ylikansallisen rakenteen, joka olisi entistä vahvemmin sidottu kansainvälisiin instituutioihin kuten YK:hon, IMF:ään tai WTO:hon jne.
Narratiivi olisi valmis: “EU ei onnistunut, koska se ei ollut tarpeeksi yhtenäinen. Nyt tarvitaan globaali järjestelmä, joka ei jätä kansallisvaltioille liikaa valtaa.” Näin EU:n hajoaminen voisi itse asiassa nopeuttaa maailmanhallintoagendan toteuttamista.
Toinen mahdollinen skenaario on EU:n hajoaminen kaaoksen kautta: talouskriisi, poliittiset riidat ja sisäiset vastakkainasettelut voisivat johtaa nopeaan romahdukseen. Tällaisessa kriisissä kansalaiset ja hallitukset olisivat valmiita hyväksymään lähes minkä tahansa “pelastuspaketin”, jonka kansainväliset toimijat tarjoavat. Se voisi tarkoittaa digivaluuttojen käyttöönottoa globaalin rahoitusjärjestelmän hallintaan, yhteisiä turvallisuusratkaisuja joilla perustellaan lisääntyvää valvontaa, keskitettyjä energiaverkkoja ja huoltovarmuuden globaalia hallintaa sekä ilmastopolitiikan kytkemistä entistä suoremmin kansainvälisiin sopimuksiin. Kriisin logiikka on yksinkertainen: mitä syvempi sekasorto, sitä helpompi ihmisiä on johdatella luopumaan vapaudestaan turvallisuuden nimissä.
EU:n hajoaminen ei siis välttämättä tarkoittaisi globalistisen vallan heikkenemistä, vaan päinvastoin – se voisi tarjota perustelun siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Tätä voidaan tarkastella osana laajempaa kehityskulkua, jossa globalistit tavoittelevat kansallisvaltioiden päätösvallan murentamista, talous- ja rahoitusjärjestelmän keskittämistä digitaalisten valuuttojen avulla, rajat ylittävää massavalvontaa turvallisuuden ja terrorismin torjunnan nimissä sekä ilmastopolitiikan kautta globaalia resurssien ja tuotannon hallintaa.
EU:n hajoaminen ei olisi lopullinen voitto itsenäisyyttä kannattaville. Päinvastoin, sekä hallittu hajoaminen, että kaaoksen kautta tapahtuva romahdus voivat avata ovet entistä keskitetymmälle globaalille järjestelmälle. Se, onko EU:n loppu kansojen vapautuminen vai pelkkä välietappi kohti yhtä maailmanhallitusta riippuu siitä, että kääntyvätkö nykyiset päättäjät globalisti isäntiään vastaan vai eivät. Todennäköisesti eivät.
Samuel Gryning 5.9.2025