Viime vuosikymmenen aikana olemme nähneet toistuvasti erikoisia skenaarioita ja ”harjoituksia”, jotka ovat herättäneet enemmän kysymyksiä kuin antaneet vastauksia. Johns Hopkinsin yliopiston Center for Health Security on ollut näiden harjoitusten ytimessä, rinnallaan Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Gatesin säätiö. Vuoroin on puhuttu fiktiivisestä SPARS-pandemiasta, vuoroin CAPS-viruksesta Event 201:ssa, ja viimeisimpänä SEERS-harjoituksesta Brysselissä vuonna 2022. Kaikkia yhdistää yksi asia: ne käsittelevät koronapandemian kaltaisia tilanteita hämmentävän tarkasti, ennen kuin vastaavia tapahtumia on edes ehtinyt puhjeta.
SPARS, Event 201 ja SEERS – sattumia vai käsikirjoituksia?
SPARS-pandemiaharjoitus julkaistiin vuonna 2017. Sen aikajänteeksi valittiin vuodet 2025–2028, ja kertomus rakennettiin yksityiskohtaisesti uuden koronaviruksen ympärille. Tämä oli kaksi vuotta ennen kuin SARS-CoV-2 ilmaantui Kiinassa. Raportti kuvaili, kuinka uusi hengitystievirus leviää Yhdysvalloista maailmanlaajuiseksi kriisiksi, kuinka lääkkeitä ja rokotteita otetaan kiireellä käyttöön, ja kuinka väestö jakautuu voimakkaasti puolesta ja vastaan. Vielä enemmän se ennakoi sitä, mitä COVID-19:n aikana koimme: ristiriitaisia viestejä viranomaisilta, somessa leviäviä huhu- ja protestiliikkeitä, ja jälkikäteen käytyä keskustelua rokotehaitoista ja hallituksen vastuusta. Virallinen selitys on, että tämä oli vain viestinnän ammattilaisten harjoitustyökalu, ei ennuste. Johns Hopkins Center for Health Security – SPARS Pandemic Scenario 2017 (PDF).
Event 201 nosti epäilyksen uudelle tasolle. Lokakuussa 2019, vain pari kuukautta ennen kuin ensimmäiset koronatapaukset ilmoitettiin Kiinassa, järjestettiin tämä kansainvälinen pandemiaharjoitus. Siinä simuloitiin uuden koronaviruksen globaalia leviämistä, sen aiheuttamia kuolonlukuja, rokotehaasteita ja disinformaation hallintaa. Harjoitusta seuranneet viranomaiset ja median edustajat keskustelivat, kuinka someviestintää pitäisi suitsia kriisin aikana. Kun muutamaa kuukautta myöhemmin oikea pandemia syttyi, moni jäi miettimään: harjoiteltiinko tässä todella vain varautumista, vai oliko kyseessä jonkinlainen käsikirjoitus, jota myöhemmin lähdettiin toteuttamaan. Event 201 official website – Johns Hopkins
Kolmas palanen on SEERS, eli Severe Epidemic Enterovirus Respiratory Syndrome, joka lanseerattiin Catastrophic Contagion -nimisessä harjoituksessa Brysselissä syksyllä 2022. Tässä skenaariossa uusi virus iski erityisesti lapsiin ja nuoriin ja se esiteltiin jälleen kansainvälisenä hätäkokouksena, jossa päätöksentekijät joutuivat pohtimaan rokotteiden nopeaa käyttöönottoa ja väestön hallintaa. Harjoituksen järjestäjinä olivat samat tutut toimijat ja jälleen kerran painotettiin, että kyse oli täysin fiktiivisestä tilanteesta. Johns Hopkins – Catastrophic Contagion WHO – Catastrophic Contagion announcement AP News Fact Check – SEERS.
Miksi viestinnän hallinta tärkeämpää kuin itse virus?
Kun tarkastelee näitä kolmea harjoitusta yhdessä, syntyy erikoinen kaari. SPARS loi jo vuonna 2017 tarkasti määritellyn aikajanan, joka alkaa vuodesta 2025. Event 201 osui aikaan juuri ennen koronapandemiaa. SEERS puolestaan jatkoi samaa linjaa ja maalasi uuden pandemian 2020-luvun puoliväliin. Virallinen kertomus on, että nämä ovat vain pedagogisia harjoitteita. Mutta kriittisesti katsottuna mieleen nousee kysymys: onko kyse vain varautumisesta, vai onko kyseessä tietoinen tapa muotoilla tulevaisuuden tapahtumat valmiiksi käsikirjoituksiksi, jotka voidaan tarpeen tullen toteuttaa?
Se, mitä näissä harjoituksissa painotetaan, on ehkä paljastavinta. Kyse ei ole ensisijaisesti viruksen biologisesta hallinnasta, vaan viestinnän, sosiaalisen median, luottamuksen ja väestön reaktioiden hallinnasta. SPARS-skenaariossa jokaisen luvun lopussa kysytään, miten viranomaiset voisivat vastata epäluottamukseen, huhuviestintään ja rokotevastaisuuteen. Event 201:ssä käytiin läpi, miten hallita väärää tietoa ja miten estää vaihtoehtoisten narratiivien leviäminen. SEERSissä korostettiin, että kriisin hallinta on ennen kaikkea informaation hallintaa. Onko siis kyse pandemioihin varautumisesta – vai pikemminkin siitä, että varmistetaan viestinnän hallinta, kun seuraava kriisi iskee?
Onko näissä skenaarioissa kyse suunnitelmallisuudesta, joka verhotaan harjoituksen muotoon?
Seuraavien vuosien aikana elämme ajanjaksoa, jonka SPARS-raportti piirsi jo kahdeksan vuotta sitten. Event 201 opetti, että harjoitukset voivat muuttua todellisuudeksi yllättävän nopeasti. SEERS puolestaan muistuttaa, että uusia skenaarioita rakennetaan jatkuvasti. Siksi meidän on kysyttävä: valmistellaanko meitä pandemioihin, vai valmistellaanko pandemioita meille?
Samuel Gryning 8.9.2025