Ilmavoimat suihkuttavat metallisilppua Suomen taivaalla

Kun päätoimittajamme kysyi sosiaalisessa mediassa, löytyykö ihmisiltä vahvoja todisteita kemikaalivanojen ruiskuttamisesta Suomen ilmatilassa, keskustelu sai hetkessä tunteellisen sävyn. Monet puolustivat ilmiötä väittäen, että salaista toimintaa on, mutta kukaan ei kyennyt esittämään yksittäistä, konkreettista pätevää näyttöä journalistiseen käyttöön. Myöhemmin tutkimuksessa löytyi joitakin viittauksia eri lähteistä, mutta ne eivät vastaa suoraan varsinaiseen väitteeseen.

Taivaan juovat, tutkahäiriöt ja globaalit riskit – mistä on kyse?

Keskustelu taivaalle piirtyvistä juovista jakaa mielipiteitä Suomessa ja ympäri maailmaa. Ns. chemtrail-teoria on kansainvälisesti levinnyt teoria, jonka mukaan lentokoneiden jättämät kondenssivanat eivät olisi pelkkää jääkiteistä koostuvaa vesihöyryä, vaan sisältäisivät tarkoituksella levitettyjä kemikaaleja, kuten alumiinia tai bariumia. Teoriaa levittävien mukaan tavoitteena voisi olla esimerkiksi säänmuokkaus tai väestönhallinta.

Suomessa viranomaiset ovat toistuvasti kiistäneet nämä väitteet. Ilmatieteen laitos, Puolustusvoimat ja ympäristöhallinto ovat ilmoittaneet, ettei kemikaaliruiskutuksista ole minkäänlaista näyttöä. Ympäristöhallinnon mukaan tällaiselle toiminnalle ei ole haettu eikä myönnetty lupia, eikä luvattomasta levityksestä ole tietoa.

Tämä voimakas kiistäminen herättää osaltaan kuitenkin ihmetystä: jos kemikaaliruiskutusta todella harjoitettaisiin, miksi sen olemassaolo Suomessa kiellettäisiin näin jyrkästi, kun joissakin muissa maissa on avoimesti myönnetty, että erilaisia aerosolilevityksiä ja ilmastonmuokkauksen kokeiluja on tehty? Olisiko kyse vain siitä, ettei toimintaa Suomessa tapahdu, vai onko viranomaisilla halua välttää aihetta, joka helposti liitetään salaliittoteorioihin ja herättää voimakkaita tunteita?

Tieteellisen selityksen mukaan kondenssivanat syntyvät, kun suihkumoottorin pakokaasuissa oleva vesihöyry jäätyy yläilmakehän kylmissä olosuhteissa. Vanat voivat sääolosuhteista riippuen haihtua nopeasti tai levitä ohuiksi yläpilvikerroksiksi. Vaikka ilmiö on hyvin dokumentoitu mm. meteorologiassa, keskustelu sen ympärillä osoittaa, että teknologian, ympäristöpolitiikan ja kansalaisten luottamuksen rajapinta on monimutkainen ja altis epäluuloille.

Lukijan kuva: Taivaalla oleva vana kuvattuna nelostieltä.  

Silputus – todellinen ilmiö Suomen taivaalla

Vaikka kemikaalijuovista ei ole löytynyt virallista näyttöä, taivaalla esiintyy todellisia, teknisiä ilmiöitä, jotka voivat herättää kysymyksiä. Yksi näistä on ilmavoimien käyttämä silputus (chaff), joka on puolustustekniikka tutkajärjestelmien testaamiseen ja harhauttamiseen.

Silputuksessa lentokoneesta levitetään ilmaan pieniä metallipitoisia kuituja tai folioliuskoja, jotka muodostavat tutkaan näkyvän häiriökentän. Näin voidaan simuloida vihollisen häirintätilanteita ja arvioida tutkajärjestelmien toimintakykyä. Ilmiö näkyy usein myös siviilitutkissa ja säähavaintojärjestelmissä, minkä vuoksi meteorologeille ilmoitetaan käytöstä etukäteen virallisen tiedon mukaan.

Ilmavoimien mukaan silppu hajoaa ajan myötä eikä aiheuta merkittäviä ympäristöhaittoja, mutta käytännössä metallikuidut päätyvät lopulta maahan. Niiden pitkäaikaisia vaikutuksia ympäristöön ei ole tutkittu kattavasti, mikä jättää aiheen pahasti avoimeksi.

Se, että tällaisia tekniikoita todella käytetään, voi myös vaikuttaa yleiseen luottamukseen viranomaisten selityksiin muista taivaan ilmiöistä. Kun kansalaiset näkevät omin silmin todistetusti olemassa olevia vanoja, sekä näkymättömän puolustustoiminnan muotoja, voi olla helpompaa uskoa, että muitakin operaatioita tapahtuu kulissien takana — vaikka niille ei olisi virallista näyttöä. Silputus osoittaa, että kaikki ilmatilassa tapahtuva ei ole pelkkää luontoa, ja tämä tosiasia voi ruokkia epäluuloja myös sellaisissa asioissa, joissa tieteellinen selitys on yksinkertainen ja selkeä.

Geoengineering – Globaali riski

Ilmastonmuokkauksen mahdollisuudet ja riskit eivät rajoitu salaliittoteorioihin. Maailman talousfoorumi (World Economic Forum, WEF) nosti vuoden 2013 Global Risks -raportissaan esiin niin sanotut “X-tekijät” — harvinaisia mutta potentiaalisesti mullistavia tapahtumia. Yksi niistä oli rogue deployment of geoengineering, eli tilanne, jossa valtio, yritys tai yksityishenkilö ryhtyy oma-aloitteisesti muokkaamaan ilmastoa ilman kansainvälistä lupaa.

Tällainen toimija voisi esimerkiksi levittää aerosoleja stratosfääriin auringon säteilyn vähentämiseksi, pyrkien hidastamaan ilmaston lämpenemistä. Tekniikka, jota kutsutaan aurinkosäteilyn hallinnaksi (solar radiation management, SRM), on jo olemassa. WEF myös varoittaa, että käyttö voisi aiheuttaa arvaamattomia ympäristö- ja turvallisuusvaikutuksia.

Luvaton tai salattu ilmastonmuokkaus saattaisi muuttaa sademääriä, lämpötiloja ja kasvuolosuhteita kaukana alkuperäisen toimen alueelta, häiriten ekosysteemejä ja mahdollisesti aiheuttaen viljelykatastrofeja. Herääkin kysymys, voisiko jollain taholla olla tällaisia agendoja toteutuksessa?

Lisäksi tieteellinen epävarmuus tekee riskistä erityisen vakavan. Ilmastojärjestelmän monimutkaisuus tarkoittaa, että pienikin virhe mallinnuksessa tai odottamaton palauteilmiö voisi aiheuttaa peruuttamattomia seurauksia. WEF:n mukaan juuri tämä yhdistelmä teknologian saatavuutta, poliittista herkkyyttä ja luonnon arvaamattomuutta tekee luvatusta geoengineeringistä todellisen “X-tekijän”.

Päätoimittajan sanat

Taivaalla näkyvät ilmiöt voivat olla harmittomia luonnollisia prosesseja, kuten kondenssivanoja, mutta myös sotilasteknisiä keinoja, kuten silputus. Lisäksi ilmastonmuokkausteknologia tuo mukanaan globaaleja riskejä, jos sitä käytetään hallitsemattomasti. Kaikkien näiden ilmiöiden tarkastelu edellyttää avointa keskustelua ja luotettavaa tietoa, sillä epävarmuus ja salamyhkäisyys ruokkivat helposti epäluuloja.

Lähteet: mtvuutiset.fi, ilmatieteenlaitos.fi, puolustusvoimat.fi, ympäristöhallinto.fi, weforum.org, theguardian.com

Lähetä omat havaintosi/ kuvasi/todistusaineistosi kemikaaliruiskutuksista Markanmedialle toimitus@markanmedia.fi