“Himmennetään aurinko – Iso-Britannian vaarallinen leikki planeettamme säätimillä”
Iso-Britannia on astunut tielle, jolta ei välttämättä ole paluuta. Keväällä 2025 maan Advanced Research and Invention Agency (ARIA) ilmoitti rahoittavansa jopa 57 miljoonalla punnalla ohjelmaa, joka tuo kokeelliset aurinkoa himmentävät geoengineering-menetelmät todelliseen maailmaan. Kriitikot kutsuvat tätä “ihmiskunnan suurimmaksi tieteelliseksi uhkapeliksi” (The Guardian, Carbon Brief).
Iso-Britannia on käynnistänyt laajamittaisen ja hyvin kiistanalaisen Exploring Climate Cooling Programme -ohjelman, jonka tarkoituksena on kehittää ja testata keinoja planeetan keinotekoiseen viilentämiseen. Ohjelma rahoittaa useita radikaaleja menetelmiä, joiden mittakaava ja vaikutukset ulottuvat kauas maan rajojen ulkopuolelle.
Useita hankkeita tulille
Yksi keskeisistä projekteista on stratosfäärinen aerosoliruiskutus, jossa ilmakehän yläkerroksiin levitetään hiukkasia, jotka heijastavat osan auringon säteilystä takaisin avaruuteen. Menetelmä jäljittelee suurten tulivuorenpurkausten viilentävää vaikutusta, mutta toteutettuna ihmisen ohjaamana ja jatkuvana prosessina (The Guardian).
Toinen merkittävä tutkimuskohde on meripilvien kirkastaminen, jossa mikropisaroita ruiskutetaan pilviin niiden valonheijastuskyvyn lisäämiseksi. Ajatuksena on, että kirkkaammat pilvet estävät enemmän lämpösäteilyä pääsemästä maanpinnalle, mikä voisi alentaa alueellisia lämpötiloja (Carbon Brief).
Kolmas hanke keskittyy arktisen jään paksuntamiseen – massiiviseen insinööriratkaisuun, jossa merivettä pumpataan jään päälle talvikuukausina. Näin syntynyt paksumpi jääkerros heijastaisi enemmän auringonvaloa takaisin avaruuteen ja hidastaisi napa-alueiden lämpenemistä (The Times).
Ohjelman virallisena tavoitteena on hidastaa ilmaston lämpenemistä ja ostaa aikaa kestävien ratkaisujen löytämiselle. Kuitenkin kriitikot, kuten Center for International Environmental Law (CIEL), varoittavat, että tämä lähestymistapa voi toimia vaarallisena harhautuksena. Heidän mukaansa teknologiset ”pikaratkaisut” antavat poliitikoille ja teollisuudelle tekosyyn jatkaa mm. päästöjen kasvattamista sen sijaan, että ilmastonmuutoksen juurisyihin – fossiilisten polttoaineiden käyttöön – puututtaisiin suoraan.
Kritiikin ytimessä on myös epävarmuus: näin mittavien ilmastojärjestelmään kohdistuvien kokeiden pitkäaikaisia seurauksia ei tunneta. Vaikka tavoitteena olisikin vakauttaa maapallon lämpötila, voi lopputulos olla päinvastainen, mikäli ilmakehän monimutkaiset tasapainot häiriintyvät hallitsemattomasti.
Maailma Koe-eläimenä?
Kyseessä ei ole enää laboratorio- tai tietokonemalli. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Iso-Britannia rahoittaa julkisesti todellisia ulkoilmakokeita SRM-teknologioilla. Toisin sanoen koko planeetasta tehdään koe-eläin – ilman lupaa ja ilman kansainvälisiä sääntöjä (Wikipedia).
Geoengineeringillä on terminaatioshokin riski: jos kokeet lopetetaan äkillisesti, planeetan lämpötila voi nousta hallitsemattomasti, mikä olisi katastrofaalista sekä ekosysteemeille että ihmiskunnalle (The Economist).
Kansainväliset sääntelykehykset puuttuvat täysin. Ei ole globaalia lakia, joka estäisi valtiota, yritystä tai jopa yksityishenkilöä käyttämästä SRM-teknologioita omiin tarkoituksiinsa.
Britannian kokeet luovat julkisen ennakkotapauksen – ja avaavat oven geopoliittiselle säämanipulaatiolle. The Times raportoi, että tällaisia teknologioita voitaisiin “aseistaa” vaikuttamaan vihollisvaltioiden satoon tai energiajärjestelmiin (The Times).
Ilmastopolitiikan todellinen “pimeä puoli”
Tutkijat varoittavat moral hazardista: ajatus siitä, että SRM:n olemassaolo vähentää päättäjien halua tehdä vaikeita mutta välttämättömiä päätöksiä päästöjen leikkaamiseksi. Aurinkoa himmentämällä voidaan peittää oire, mutta samalla jätetään myrkky maailmaan – eli jatketaan mm. hiilen ja metaanin syytämistä ilmakehään (Wikipedia).
Iso-Britannian päätös edistää stratosfäärisen aerosoliruiskutuksen (SRM) kaltaisia hankkeita on kuin bensaa liekkeihin niille verkossa eläville liikkeIlle, jotka tunnetaan “chemtrails”-liikkeinä. Nämä liikket on jo vuosia olleet sitä mieltä, että hallitukset ja kansainväliset organisaatiot levittävät salaa kemikaaleja taivaalle – usein väitettynä tarkoituksenaan säätilojen hallinta, väestön kontrolli tai maatalouden manipulointi. Väitteille ei löytyy myös hieman tieteellistä todistusaineistoa. Se, että nyt virallisesti myönnetään aikeet levittää hiukkasia ilmakehään, näyttää vahvasti siltä, että teoria saa pätevää vahvistusta väitteille.
Kriitikot vertaavat hanketta “auringon sammuttamiseen, koska talo kuumenee” – oiretta lievitetään, mutta perimmäinen syy jätetään korjaamatta (The Guardian).
Kokeiden kannattajat korostavat, että ruiskutettavat aineet, kuten sulfaatit tai muut heijastavat hiukkaset, ovat suunniteltu vaikuttamaan vain säteilyn määrään, eivätkä ne ole myrkyllisiä ihmisille tai luonnolle tavanomaisissa pitoisuuksissa. Mutta kriitikot muistuttavat, että kyse on ihmiselle mahdollisesti vaarallisten kemikaalien vapauttamisesta ilmakehään – mittakaavassa, jota ei ole koskaan kokeiltu koko planeetan tasolla. Jokainen ruiskutusoperaatio muuttaa ilmakehän koostumusta, ja vaikka vaikutukset olisivat lyhyellä aikavälillä rajallisia, pitkäaikaisia seurauksia ei kukaan voi varmasti ennustaa.
Pahimmassa skenaariossa nämä hiukkaset voivat reagoida ilmakehän muiden yhdisteiden kanssa odottamattomilla tavoilla, vaikuttaa pilvien muodostumiseen, muuttaa sademääriä ja kiihdyttää jo ennestään hauraita ilmastollisia ja ekologisia prosesseja. Monet ympäristöjärjestöt pelkäävät, että tällainen kemiallinen muokkaus voi häiritä ekosysteemejä peruuttamattomasti – esimerkiksi kuivattaa jo valmiiksi kärsiviä alueita tai sekoittaa merien lämpötilatasapainoa, mikä tuhoaisi kalakantoja ja planktonia.
YK:n ihmisoikeusneuvosto on jo varoittanut, että SRM voi vaikuttaa epätasaisesti eri alueisiin: joillekin se voi tuoda helpotusta, toisille kuivuutta tai tulvia (CIEL).
Lisäksi hallitusten läpinäkyvyyden puute lisää epäluottamusta. Jos SRM-hankkeiden päätökset tehdään pienessä asiantuntijapiirissä ilman kansalaisten ja kansainvälisten toimijoiden laajaa kuulemista, moni kokee, että kyseessä on ilmastopolitiikan todellinen “pimeä puoli” – valtava kemiallinen koe, johon koko maailma osallistuu tahtomattaan. Tämä mielikuva, yhdistettynä jo vuosia verkossa kiertäneisiin arveluihin ja väitteisiin, johtaa varmasti tilanteeseen, jossa virallinen tiede ja poliittiset päättäjät menettävät kansalaisten luottamuksen vielä nykyistäkin syvemmin.
Vaikutukset Suomeenkin voivat olla merkittävät
Vaikka Iso-Britannian ja ensivuoden alussa aloitettavat Kanadan geoengineering-kenttäkokeet toteutetaan fyysisesti kaukana Suomen rajojen ulkopuolella, niiden vaikutukset eivät pysy paikallisina. Aurinkoa himmentävä geoengineering, eli niin kutsuttu solar radiation management (SRM), muuttaa koko maapallon ilmakehän säteilytasapainoa (The Guardian). Tämä tarkoittaa, että myös Suomi voi joutua kärsijäksi – ilman että meiltä on kysytty lupaa tai että päätöksentekoon olisi ollut minkäänlaista osallistumismahdollisuutta.
SRM-teknologian keskeinen huolenaihe on sen vaikutus sää- ja ilmastomalleihin. Ilmakehän yläkerroksiin levitettävät hiukkaset voivat muuttaa suihkuvirtausten reittejä sekä matalapaineiden muodostumista ja kulkua (Carbon Brief). Suomelle tämä voisi merkitä talvien muuttumista leudommiksi ja sateisemmiksi tai toisaalta pitkiä, poikkeuksellisen kuivia kesäkausia. Mikäli polaarinen alue viilenee liikaa, Golf-virran dynamiikka voi häiriintyä, ja sen seurauksena Pohjois-Atlantin sääkuviot muuttuvat — vaikutus, joka tuntuu Suomessa suoraan.
Myös sateet ja maatalous voivat kärsiä. Kansainväliset mallinnukset ovat osoittaneet, että SRM saattaa vähentää sademääriä ja muuttaa kasvukautta joillakin alueilla (Center for International Environmental Law). Suomen viljasadot voivat joutua epävarmuuden tilaan, ja muuttuneet sääolot voivat lisätä kasvitauteja. Tämä on merkittävä riski ruokaturvalle ja maatalouden kannattavuudelle.
Aurinkoenergian näkökulmasta SRM voi muodostua taloudelliseksi ja energiaturvallisuusriskiksi. Auringon säteilyn väheneminen vaikuttaisi suoraan aurinkosähkön ja -lämmön tuotantoon. Suomessa, missä aurinkoenergian merkitys kasvaa vuosi vuodelta, tällainen muutos olisi haitallinen sekä vihreälle siirtymälle että omavaraiselle energiantuotannolle (The Times).
Ekosysteemit ovat erityisen herkkiä nopeille ja ennakoimattomille muutoksille. Monet eläin- ja kasvilajit ovat sopeutuneet nykyisiin lämpötiloihin ja vuodenaikojen rytmiin. Jos lämpeneminen hidastuu äkillisesti tai sääkuviot muuttuvat radikaalisti, seurauksena voi olla vakavia häiriöitä: muuttolintujen aikataulut sekoittuvat, kalojen kutuvaellukset häiriintyvät ja hyönteisten lisääntymisrytmit muuttuvat (Euronews).
Kemikaalit voivat kulkeutua tuulten ja sateiden mukana Suomeenkin.
Erityinen huoli liittyy siihen, että kokeissa käytettävät kemikaalit voivat kulkeutua tuulten ja sateiden mukana Suomenkin alueelle. Stratosfäärin aerosoliruiskutuksessa käytettävät hiukkaset, kuten rikkiyhdisteet, voivat laskeutua maaperään ja vesistöihin, mikä voi vaikuttaa maatalousmaahan, metsien ekologiaan ja pohjaveden laatuun. Pienhiukkaset voivat päätyä myös hengitysilmaan, mikä nostaa terveysriskejä erityisesti astmaa ja muita hengityselinsairauksia sairastavilla. Vaikka vaikutukset voivat olla laimeampia kuin kokeiden toteutusalueella, ne eivät ole nollattavissa, ja riskit ovat luonteeltaan pitkäaikaisia (CIEL).
Lisäksi SRM:n geopoliittinen ulottuvuus on huolestuttava. Jos teknologiaa hallitsee vain pieni joukko valtioita, muut maat, kuten Suomi, joutuvat sopeutumaan päätöksiin, joihin niillä ei ole sananvaltaa. Erityisen pelottava skenaario on niin sanottu terminaatioshokki: jos SRM lopetetaan äkillisesti, maapallon lämpötila voi kohota nopeasti ja hallitsemattomasti. Tällainen kehitys iskee erityisen voimakkaasti pohjoisiin alueisiin, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo nyt korostuneita (CIEL).
Tässä ei ole kysymys siitä, pystymmekö himmentämään aurinkoa.
On kysymys siitä, kenen elämä vaarantuu, kuka päättää planeettamme säätimistä – ja kenen luvalla.