Jokaisen tulisi kyseenalaistaa aika-ajoin omia uskomuksiaan ja tarkistaa onko niistä edelleen hyötyä itselle. Hyödyllisyyden sijaan usein kuitenkin ajatellaan, että tärkeämpää olisi uskoa asioihin jotka ovat totta, mutta onko asia kuitenkaan ihan niin yksinkertainen?
Hyvänä esimerkkinä tästä hyödyllisyyden ja toden ristiriidasta ovat monet eri uskonnot. Kuten kaikissa tärkeissä tarinoissa, uskonnot yleensä vastaavat kolmeen perustavaa laatua olevaan kysymykseen: mistä me tulemme, miksi me olemme täällä ja mihin olemme matkalla? Jos se oma uskonto vastaa näihin kolmeen kysymykseen, se antaa ihmiselle selvän polun elämään. Ovatko nämä tarinat sitten totta vai, onkin aivan eri asia.
Koska en ole likikään riittävästi tutkinut itämaisia uskontoja ja uskomuksia, jätetään ne nyt ulos tarkastelusta ja tökitään näitä Abrahamilaisia uskontoja, eli kristinusko, islam ja juutalaisuus. Ja kyllä, näiden uskontojen millään tavalla kyseenalaistaminen aiheuttaa omissa piireissään eeppistä paheksuntaa. Olympiaherneitä ollaan tunkemassa kaksin käsin nenään välittömästi kun mitään osaa niistä nostetaan tikun nokkaan, koska ne ovat ihan satavarmasti suoraan ylhäältä tullutta tietoa eli kritiikin yläpuolella.
Ja ettei niitä herneitä olla tunkemassa rööriin vain ”uskovaisten” parissa, mainitaan nyt vielä että varsin moni, ei kaikki, ateisteista noudattaa täsmälleen samaa ”uskisten” tapaa uskoa siihen omaan versioonsa maailmasta. Siis sitä, että niiden omien todisteiden valossa se oma uskomus on totuus asiasta ja samalla ihan jokainen todiste sitä vastaan ohitetaan olankohautuksella. Samalla voidaan kysyä myös se ikävä kysymys tarinasta, eli mitä hyötyä on siitä, että vastaus kaikkiin kolmeen em. tärkeään kysymykseen on ”sattumaa”? Ja kyllä, tiedän ettei läheskään kaikki ateistit usko kaiken olevan vain sattumaa. Eksistentialismi, absurdismi, materialismi, pragmatismi, nihilismi ja naturalismi, näin muutaman mainitakseni, ovat kaikki erilaisia ”uskontoja” omalla tavallaan. Se, että niitä kutsutaan filosofian aatesuunniksi ei tee niistä yhtään vähemmän uskonnon kaltaisia ideologioita siinä kohden, kun se uskomus omaa omaa toimintaa.
Nähdäkseni suurin ongelma Abrahamilaisissa uskonnoissa on se, että ne kaikki uskovat siihen tiettyyn omaan kirjaan joka on kaikin puolin totta ja täten arvostelun yläpuolella. Jos siis sivuutetaan kaikki se tiedetty näiden pyhien kirjojen syntyhistoriasta niin juu, kyllähän ne antavat uskottavan tarinan josta varsin monelle on ollut hyötyä. Varsin moni on myös menettänyt henkensä sen vuoksi, että joku muu on tulkinnut näitä ”pyhiä tekstejä” oikeuttaakseen jos jonkinmoisia hirmutekoja ja sitten massat on saatu liikkeelle ne teot tekemään. Siihen nähden nämä eri filosofian aatesuunnat ovatkin varsin harmittomia, koska ne pilaavat yleensä ainoastaan sen yksilön oman elämän sen sijaan että ovat kusemassa kaikkien muidenkin muroihin.
Monelle onkin täysin absurdi ajatus, että vuosisatoja tai tuhansia sitten ihmiset olisivat voineet keksiä käyttää propagandaa oikeuttamaan jokin asia massoille. Hallitsijat ovat kautta aikojen osanneet kyllä oikeuttaa valtansa alamaisilleen ja mikäs sen parempi, jos se oma tarina sattuu vielä vastaamaan niihin suuriin kysymyksiin! Suosittelenkin lämpimästi tutustumaan näiden pyhien tekstien syntyperään muistakin lähteistä, kuin kirjoista itsestään.
Samat vahvistusharhat, valikointiharhat, dogmatismi, tietämättömyyteen ja auktoriteettin vetoamiset toki koskevat myös näitä nykyajan uskontoja kuten ”tiede” (etenkin ilmastotiede). Ne omat lähteet ja profeetat kertovat totuuden, kaikki muut valehtelevat. Huvittavaa onkin lukea kun osoittaa näitä ongelmia eri Abrahmisista uskonnoista, samalla kun itse sitten saarnaa jostain toisesta asiasta samalla kiihkolla. Tykkäsi siitä sitten tai ei, ihmiset tarvitsevat asioita mihin uskoa ja näistä muodostuu se oma maailmankuva ja usein vahvasti myös ihmisen persoona. Se, että uskoo omasta mielestään ”faktoihin” ja ”tutkittuun tietoon” ei takaa millään tavalla että uskoisi tosiasioihin. Jos nimittäin oikeasti uskoo tieteen tarjoavan vastauksen kaikkeen, pitäisi uskoa myös sen jatkuvaan muutokseen ja erehtyväisyyteen.
Aniharva vaivautuu myöskään kyseenalaistamaan uskoaan valtioon ja pyhään ”demokratiaamme”. Aivan samoin kuin ne ”uskisten” pyhät tekstit, demokratia perustuu tiettyyn tarinaan joka on muovautunut varsin uskottavaksi versioksi miksi joidenkin ihmisten on oikeutettua kertoa muille kuinka olla ja elää. Toiset nyt vaan ovat tasa-arvoisempia kuin muut, vai kuinka se meni? Jälleen sieltä historiasta kaivamalla löytää kuinka tämäkin satu on saanut alkunsa ja miten sillä oikeutetaan vaikka ja mitä. Mutta ei, älykäs moderni ihminen hylkää vanhat ”pyhät tekstit” ja käy suorittamassa kansalaisvelvollisuutensa äänestyskopissa. Tärkeä uskonnollinen rituaali joka luo yhteenkuuluvuutta, oikeutuksen omille toimille ja selityksen miksi asiat tapahtuvat kuin ne tapahtuvat. Ja tämä erosi Raamatusta… kuinka? Ai niin, korkeampi voima puuttuu ja se on korvattu byrokraateilla – huomattava parannus!
Yksilö voi kuitenkin aina muodostaa sen oman maailmankuvansa haluamallaan tavalla ja poimia kaikesta mahdollisesta ne itseä hyödyttävät osat mihin uskoo. Hunassa opetetaan että totuus on se mikä toimii, eli jokainen voi muodostaa itselleen toimivan uskomusjärjestelmän juuri kuten haluaa. Yksilötasolla homma siis pelaa hienosti ja jokainen voi luoda oman maailmansa juuri haluamallaan tavalla. Mutta yhteiskuntatasolla? Yhteinen tarina, yhteinen uskonto, se on se mikä täällä jyllää ja on aina jyllännyt – halusi sitä tai ei.
Yhteisöt, kansat… ihmiskunta, tarvitsee kuitenkin tarinan johon uskoa – yhteisen uskonnon. Onnistuneimmat tarinat ovat vastanneet niihin kolmeen kriittiseen kysymykseen: mistä me tulemme, miksi me olemme täällä ja mihin olemme matkalla? Mitään väliä sillä, onko se tarina totta vai ei, ei ole. Mitä uskottavampi ja viettelevämpi, sen tehokkaampi se tarina on ja jos se antaa uskoa tulevaan, sen pohjalta voidaan rakentaa vaikka kuinka suuri ryhmä. Tämä onkin hankala osa esimerkiksi ilmastokultissa, koska sen tarina on ”me kuollaan kaikki ihan just ja se on omaa syytämme”. Nämä tuomiopäiväkultit eivät tosin lakkaa vaikka tarina paljastuukin virheelliseksi, mutta se on taas toinen tarina.
Unohdinkohan jonkin suuren uskontokunnan joka jäi nyt loukkaantumatta? Kaippa kun vielä mainitsee konstitutionalistit, nationalistit ja liberalistit niin kenttä alkaa olla aika hyvin katettuna, eikö totta? Eikä siinä, samat ongelmat vaivaavat myös anarkisteja ja voluntaristeja jotka uskovat ihmisten olevan kykeneväisiä kantamaan vastuun itsestään. Ennenmuinoin oli täysin loogista, että jokin tai jotkin ihmistä suuremmat voimat vaikuttavat asioihin, mutta kun niitä ei pystytä mittaamaan ja kuvaamaan, ne täytyvät olla mielikuvituksen tuotetta. Aina on oltava joku mitä syyttää kun asiat menevät päin prinkkalaa?
Itse uskon, että yhtäkään vastausta ei voi satavarmasti lukita totuudeksi enkä ole siitäkään satavarma. Mikä tahansa uskonto tai uskomus tulee ongelmalliseksi vasta sitten, kun tietää (ei usko vaan tietää) olevansa parempi kuin muut siihen uskoessaan ja kaikki toisin uskovat nähdään alempiarvoisena. Ja tätä ylemmyyden tunnetta näkee aika helevetin paljon… mikä tuskin on juurikaan muuttunut?
Jukka Ojala
Kirjoitus julkaistu alunperin blogissa Hajatuskuplia. Jukka Ojalan Blogit Hajatuskuplia ja Funtsittavaa
Hieno kirjoitelma, jopa lähenee suurten ajattelejijoiden kirjoituksia. Valitettavasti Jumala on. Siihen et ole ilmeisesti saanut todistetta vielä tai et halua kuulla. Uskonnot ovat ihmisten keksintöä.
On olemassa kuitenkin tieteellinen todiste. Filosofi Descartes todisti Jumalan olemassa olon.
”Ajattettelen- siis olen”.
Hän istui takan edessä ja mietti. Tajusi Luojan.
Hän pystyi päättelemään ajatuksillaan Luojan yli sattuman.
Esim. ISNB 951-0-19441-7. Suomeksi Teoksia ja kirjeitä.
On varmasti parempia kirjoja kyseisen tiedemiehen todisteista, mutta tuo löytyy ainakin suomen kielellä.
Ei ole väärin, että ajattelee itse, mutta Luojan kieltäminen on vähän tyhmää. Meidät Suomessa on opettu evoluutioon ja miljardeihin vuosiin jo 70 vuotta koulussa. Jumalasta on tehty Joulupukki.
Tiede on on kertonut meille miten kaikki kehittyy evoluution kautta. Bakteeri pomppas rannalle ja alkoi kävelee. Meni miljardeja vuosia, joten et voi tajuta, miten bakteeri hyppäsi rannalle.
Kumpi oli ensin, solukalvo vai dna joka koodaa solukalvon proteiinit?!?
Filosofia on parasta, mutta muna oli ennen kanaa tai kana ennen munaa.
”Itse uskon, että yhtäkään vastausta ei voi satavarmasti lukita totuudeksi enkä ole siitäkään satavarma.” Luonnossa ei totuutta olekaan, se on vain ihmisen keksimässä logiikassa. Edes fysiikan lait eivät ole totta, vaikka ovatkin lähes totta. Voi olla että ne pitävät tarkuutensa 10 numenron tarkkuudella, mutta ei enempää. Sillä tarkkudella luonnolait on mitattu pitävän paikkansa.
Uskonnosta tai uskomuksista voisi sanoa, että niissä on kaksi lajia, pelastususkonnot ja tavalliset uskonnot tai ajattelut, joilla yritettään parantaa elämisen laatua. Näistä vois mainita buddhalaisuuden. Pelastususkonnoissa luvataan ikuinen elämä mukavissa olosuhteissa, jos noudattaa määräyksiä. Nämä uskonnot ovat päteviä vallanpidossa, koska ne rajoittavat ihmisen omaa ajattelua ja antavat vallanpitäjien vallanpitomahdollisuuden oli vallanpitäjä pappi tai poliitikko.