En tiedä todellakaan, mitkä sienet maamme valtionjohto on oikein syönyt, kun siis miettii tarkemmin viime vuosien tapahtumia tuolta valtionjohdon suunnalta! Kuka muistaa? Esimerkiksi tapauksen Nordstream!
Suomen valtionjohto osoitti Nord Stream -tapauksen yhteydessä sellaista harkinnan puutetta, että sitä on vaikea selittää muulla kuin kollektiivisella ajattelukatkoksella tai sienien syömisellä! Ja nyt en puhu peruskanttarelleista enkä suppilovahveroista!
Kun kaasuputki räjähti, järjen käyttö ilmeisesti todettiin tarpeettomaksi hidasteeksi. Syyllinen löytyi välittömästi, kuin apteekinhyllyltä! Ei tarvinnut kysyä, ei tarvinnut pohtia, ei tarvinnut edes teeskennellä epävarmuutta.
Stoori oli valmis, ja kaikki nyökkäsivät yhteen tahtiin.
Ajattelin itsekseni, että nyt on hienoa tehokkuutta, kun ennen vanhaan asioiden tutkinnat kestivät kuitenkin vuosia, niin nyt riittää pelkkä tunne ja oikea suunta kompassissa: itä!
Ilmeisesti päättely meni jotenkin näin: Putki räjähti. Me tiedämme, kuka on paha ja syypää aina kaikkeen. Niinpä hän nyt räjäytti sitten oman kaupantekokanavansa, mikä maksoi hänelle yli 40 miljardia, taivaan tuuliin! Lisäksi kuviossa huomioitavaa on mielestäni sekin, että se hana, millä kaasun virtaaminen Eurooppaan loppuu, sijaitsee Pietarissa! Jos haluat sammuttaa valot makuuhuoneestasi, niin sammutatko ne oven pielessä olevasta valokatkaisijasta vai menetkö sähköpääkeskukselle ja tarjoat kirvestä talosi sähkönsyöttökaapeliin?
Yksinkertaista, selkeää ja ennen kaikkea vaivatonta. Ei näihin asioihin tarvitse sotkea mukaan ikäviä kysymyksiä, kuten motiiveja tai vaikkapa esimerkiksi edes hitunen järkeä, jos syylliseksi voidaan siis vaivattomasti nimetä naapurimaa Venäjä. Nehän vain sekoittavat hyvän tarinan. Ja samalla säästyy rahaa, kun se automaattinen syypää kaikkeen ikävään löytyy sopivasti toimiston pöydän ylimmästä laatikosta. Ei tarvitse käyttää rahoja ja resursseja joutavanpäiväiseen tutkintaan, ja saadaan samalla vietyä näppärästi Venäjä-paha-agendaa eteenpäin!
Minua huvittaa ja samalla huolestuttaa se, että kukaan ei tuntunut pysähtyvän kysymään kaikkein arkisinta asiaa: onko tämä uskottavaa? Tai itse asiassa Anohan kyseli tämän asian perään. Nyt en toki muista, oliko hän enää silloin eduskunnassa?
Onko siis kovinkaan loogista, että valtio räjäyttää itse omaa kallista infrastruktuuriaan ja heittää samalla taloudellisen valttikorttinsa mereen? Ilmeisesti on, kun sen sanoo tarpeeksi painokkaasti ja vakavalla naamalla.
Erityisen vaikuttavaa oli seurata poliittista koreografiaa. Seisomaan nousut, taputukset ja moraalinen paatos olivat kohdallaan.
Ajattelin jo, että ehkä eduskunnassa jaetaan nykyään pisteitä siitä, kuka taputtaa pisimpään ja hymyilee leveimmin. Kriittinen ajattelu ei ehkä ole enää nykyään muodissa, se kun saattaa pilata tunnelman. Siis jos sattuu seuraamaan maamme päättäjien toimia. Mikään heidän toimistaan ei mahdu ainakaan minun maalaislogiikkaani! Noin niin kuin isossa kuvassa!
Ja jos joku kehtasi kysyä varovaisesti, että voisiko asia olla monimutkaisempi, katseet kertoivat kaiken: älä nyt tule pilaamaan tätä millään loogisella asioiden järkeilyllä. Tässä ollaan yksimielisiä, ja se on tärkeämpää kuin se, ollaanko tässä asiassa oikeassa. Minun mielestäni tämä ei ole vahvaa johtajuutta, vaan mukautumista helpoimpaan vaihtoehtoon, toisin sanottuna virran mukana kellumista. Sangen helppoa, mutta usein varsin kaukana todellisuudesta!
Sama kaava näkyy muuallakin. Kaapeli katkeaa meren pohjassa, ja kas, epäily on jo valmiiksi siinä samassa ylimmässä pöytälaatikossa. Ei haittaa, että maailmassa katkeaa kaapeleita jatkuvasti, ihan ilman pahaa tahtoa. Vuositasolla noin 100 tapausta! Vai onkohan ne kaikki pahan Putinin aikaansaannoksia? Osaako kukaan sanoa??! Täällä päin maailmaa sattumat ovat ilmeisesti poissa muodista. Kaikella on oltava tarkoitus ja mieluiten se tuttu syyllinen. Siis syyllinen, joka halutaan mustamaalata kaikissa asiayhteyksissä, kun se ei siis hyvällä suostu olemaan lännen ohjausnuorassa! Se tekee elämästä selkeämpää, vaikka todellisuus olisikin ihan muuta!
Sanottakoon tämä vielä rautalangasta vääntäen: tämä ei ole puolustuspuhe kenellekään ulkopuoliselle taholle. Tämä on kritiikki meidän omalle valtionjohdollemme. Minä odotan siltä enemmän kuin automaattista myötäilyä ja valmiiden lauseiden toistamista. Odotan kykyä sanoa: emme tiedä vielä. Se ei ole heikkoutta, vaan viisautta.
Mutta nyt vaikutti siltä, että epävarmuus nähtiin uhkana ja varovaisuus virheenä. Helpompaa oli olla äänekäs kuin ajatteleva. Helpompaa oli taputtaa kuin pohtia. Ja se, jos mikä, herättää epäluottamusta.
Jos tämä on uuden ajan realismia, niin se muistuttaa minusta enemmän mukavaa kuplaa kuin todellisuudentajua. Ja jos kriittinen ajattelu koetaan ongelmaksi, silloin ongelma ei ole kysyjässä, vaan niissä, jotka eivät halua vastata.
Sanon tämän pienellä ironialla, mutta täysin vakavissani:
Suomea ei johdeta mielikuvilla eikä aplodeilla. Sitä pitäisi johtaa ajattelemalla ja oman kansan etu edellä!
Ja juuri siinä kohdassa on menty metsään, ja monesti, ilmeisesti kartta taskussa, mutta väärinpäin!
Marko Hiltunen 30.1.2026