Historiassa näyttää toistuvan kaava: suuret kriisit eivät ainoastaan hajota vanhaa, vaan avaavat tietä uusille järjestelmille. Virallisesti kriisit esitetään sattumina, joihin reagoidaan välttämättömin toimin. Kriittisesti tarkasteltuna kuitenkin huomaamme, että kysymys on ”hallituista romahduksista” – kriiseistä, jotka joko ennakoidaan tai jopa luodaan, jotta niiden avulla voidaan toteuttaa rakenteellisia muutoksia, joita kansalaiset eivät normaalisti hyväksyisi. Tässä artikkelissa käymme läpi keskeisiä historiallisia esimerkkejä ja pohdimme, voisiko EU:n ja euron romahdus olla seuraava tällainen hetki.
Suuri lama ja keskuspankkien nousu
1930-luvun suuri lama tarjosi esimerkin siitä, kuinka talouskriisi voi muuttaa koko yhteiskunnallisen ilmapiirin. Yhdysvalloissa Roosevelt’n New Deal loi pohjan modernille valtiovetoiselle talouspolitiikalle, joka sisälsi sosiaaliturvaa, työvoimahallintaa ja infrastruktuurihankkeita. Kriittisestä näkökulmasta katsottuna lama mahdollisti FED:n vallan kasvun ja yksilön riippuvuuden valtiosta. Lama loi myös ilmapiirin, jossa kansalaiset hyväksyivät poikkeukselliset toimenpiteet talouden vakauttamiseksi, mikä loi ennakkotapauksen valtion aktiiviselle roolille markkinoilla. Ilman lamaa tuskin olisi syntynyt samanlaista hyväksyntää valtion laajalle puuttumiselle talouteen.
Toisen maailmansodan jälkeinen maailmanjärjestys
Sodan jälkeinen kaaos johti YK:n, IMF:n ja Maailmanpankin kaltaisten instituutioiden syntyyn. Virallisessa tulkinnassa kyse oli vakauden turvaamisesta, mutta kriittinen näkemys on toinen:tarkastelu osoittaa muuta: sota mahdollisti kansallisvaltioiden suvereniteetin kaventamisen ja uuden kansainvälisen järjestyksen rakentamisen. Näiden instituutioiden kautta voitiin standardoida talouspolitiikkaa, luoda riippuvuutta kansainvälisestä rahoitusjärjestelmästä ja hallita kriisien yhteydessä annettavia lainoja. Näin luotiin pohja globalisaation aikakaudelle, jota ilman sotaa olisi ollut täysin mahdotonta myydä kansalaisille.
1970-luvun öljykriisit ja dollarijärjestelmä
Kun Yhdysvallat irrotti dollarin kullasta vuonna 1971, se muutti koko maailman rahoitusjärjestelmän. Öljykriisit vain vahvistivat riippuvuutta dollarista, sillä öljykauppa sidottiin siihen. Tämä oli suunniteltu vallansiirto: USA sai oikeuden luoda rajattomasti velkarahaa, ja muu maailma pakotettiin dollarin käyttäjäksi. Kriisi ei siten ollut vain energiashokki, vaan askel kohti globaalia taloushegemoniaa. Samalla se loi perustan kansainväliselle valuuttavalvonnalle ja antoi USA:lle mahdollisuuden määrittää talouspolitiikan suuntaviivoja maailmanlaajuisesti.
9/11 ja valvontavaltion nousu
Vuoden 2001 terrori-iskuja käytettiin perusteena massiiviselle valvontajärjestelmän laajentamiselle. Patriot Act muutti koko Yhdysvaltojen lainsäädäntöä tavalla, jota ei olisi hyväksytty ilman järkytystä. 9/11 nähdään usein klassisena false flag -operaationa: kriisin varjolla ihmiset luopuivat vapauksistaan turvallisuuden nimissä. Tämä “turvallisuus ensin” -logiikka on toistunut myös myöhemmissä kriiseissä, ja se on mahdollistanut valvonnan, seurannan ja tietojärjestelmien keskittämisen valtavalla mittakaavalla.
Finanssikriisi 2008 ja “too big to fail” -pankit
Vuoden 2008 romahdus syvensi entisestään keskuspankkien valtaa. Syntyi järjestelmä, jossa suurimmat pankit tiesivät olevansa turvassa: niiden riskejä ei annettu realisoitua, vaan ne siirrettiin veronmaksajille. Kyse oli selkeästi suunnitelmallisesta vallansiirrosta: markkinatalouden luottamus mekanismeihin murrettiin, ja tilalle luotiin keinotekoinen talous, joka toimii vain keskuspankkien jatkuvan tuen varassa. Kriisin jälkeen sääntelyä tiukennettiin paikoin, mutta samalla syntyi valtava keskittyminen, joka lisäsi suurten rahoituslaitosten asemaa ja vähensi pienempien kilpailijoiden mahdollisuuksia.
Koronapandemia ja Great Reset
Vuoden 2020 koronakriisi on yksi tuoreimmista esimerkeistä. Plandemia mahdollisti toimet, jotka muuten olisivat olleet mahdottomia: koko väestön liikkumisen rajoittaminen, digitaalinen seuranta, rokotepassit ja ennennäkemätön hätärahoitus. WEF:n lanseeraama Great Reset nähtiin luonnollisena jatkona: vanha järjestelmä ajautuu umpikujaan, joten tilalle tarjotaan uutta mallia, jossa yksityisomistus, kulutus ja liikkuminen voidaan keskittää ja valvoa. Iskulause “et omista mitään ja olet onnellinen” on tiivistynyt symboliksi tästä ajattelusta, mutta samalla se kuvaa syvempää muutosta, jossa yksilön taloudellinen ja sosiaalinen autonomia siirtyy ylikansallisten instituutioiden valvontaan.
Tulevaisuuden kriisi – EU ja euron mahdollinen romahdus
Jos EU tai euro hajoaisi, se olisi mittakaavaltaan yhtä suuri mullistus kuin aiemmat kriisit – ellei suurempi. Kriittisestä näkökulmasta tällainen romahdus voisi olla tietoisesti hyväksytty tai jopa ohjattu prosessi, joka johtaa uuteen talousjärjestelmään. Se tarjoaisi täydellisen perusteen “pelastavalle ratkaisulle”:
Digitaalinen euro, jolla voidaan valvoa ja ohjata kulutusta entistä tarkemmin ja joka mahdollistaa reaaliaikaisen taloudellisen seurannan.
IMF:n tai BIS:n globaali valuutta, joka sitoisi taloudet yhteen ylikansallisesti ja vähentäisi kansallisen päätösvallan merkitystä.
Vaihtoehtoisesti BRICS-blokin tarjoama järjestelmä, jos länsi ei kykene hallitsemaan romahdusta ja geopoliittinen valta liukuu itään.
Voisiko jopa olla niin, että euro on rakennettu valmiiksi epäonnistumaan ja sen kaatuessa ihmiset hyväksyvät uuden ratkaisun helpotuksena. Samoin kuin aiemmissa kriiseissä, vanhan tuhoutuminen on edellytys uuden hyväksymiselle, ja kriisin jälkeinen ilmapiiri mahdollistaa radikaalit rakenteelliset muutokset, joita ei normaalisti hyväksyttäisi.
Kun historiaa katsoo kriittisestä perspektiivistä, toistuva kuvio on selvä: kriisit – olivat ne taloudellisia, sotilaallisia tai terveydellisiä – tarjoavat mahdollisuuden vallansiirtoon ja uuden järjestelmän lanseeraamiseen. Jokainen kriisi murtaa vanhaa ja valmistaa maaperää uudelle. Näin syntyy kuva “hallitusta romahduksesta”, jossa kaaos ei ole vain sattumaa, vaan osa prosessia.
EU:n ja euron mahdollinen romahdus sopisi tähän kaavaan täydellisesti. Se voisi olla seuraava suuri kriisi, jolla perustellaan uuden talousjärjestelmän rakentaminen länteen – tai vaihtoehtoisesti BRICS-järjestelmän hyväksyminen ratkaisuksi.
Kuten historia meille opettaa, niin kyse ei ehkä ole siitä, tapahtuuko tällainen murros, vaan siitä kuka tarjoaa ratkaisun, ja millaista valtaa se keskittää.
– Päätoimittaja Samuel Gryning 16.8.2025 –
Lähteet: Aberbach, J. & Christensen, T. (2002). Crisis as opportunity. Journal of Peace Research, Condon, J. (2022). The Great Reset and the pandemic, Time, Wikipedia: Great Reset, Shock therapy