Lähipäivät ovat tuoneet mukanaan uusia “paljastuksia” Jeffrey Epsteinin arkistoista jokaisen silmille ja korville. Mediat käyvät läpi miljoonia julkaistuja asiakirjoja, sähköposteja ja valokuva-arkistoja, joiden väitetään paljastavan maailman tunnetuimman seksuaalirikollisen verkoston todellisen laajuuden. Mutta kun asiakirjoja tarkastelee lähemmin, totuus alkaa näyttää huomattavasti hämärämmältä — ja paljon hallitummin ohjatulta, kuin meille annetaan ymmärtää.
Läpinäkyvyyttä ilman näkyvyyttä
Julkaistu materiaali on valtava, mutta sen sisältö on tarkasti rajattua. Sivut kyllä avautuvat yleisölle, mutta nimet, osoitteet, jopa useat päivämäärät ja olennaiset yksityiskohdat on mustattu erittäin suurella huolellisuudella. Tämä ei ole todellista läpinäkyvyyttä — tämä on hallittua julkisuutta. Se antaa kansalle tunteen, että oikeus etenee, mutta varmistaa samalla, ettei mikään todellinen vallankäyttäjä menetä asemiaan.
Jos kaikki tämä materiaali on ollut viranomaisten hallussa jo vuosia, kuten on kerrottu, niin miksi kukaan ei ole joutunut vastuuseen?
Kuinka monta niin sanottua ”paljastusta” tarvitaan, ennen kuin todelliset seuraukset alkavat näkyä?
Gmail, kidutus ja epäuskottavat “löydöt”
Outoa on myös se, miten materiaalia kehystetään. Meidän odotetaan uskovan, että Epstein — mies, jolla oli yhteyksiä tiedustelupalveluihin ja valtion korkeimpiin kerroksiin — olisi kommunikoitu vakavimmista rikoksista tavallisella Gmail-tilillä. Tämä ei ole vain naiivia, se on teknisesti jopa absurdi väite. Tämän tason toimijat eivät jätä tahattomasti jälkiä Google-pilveen. Paljon todennäköisempää on, että aineisto on systemaattisesti muokattua tai osin rakennettua dramaturgiaa, jonka tarkoitus on tarjota median kuluttajille selkeä tarina “likaisesta miljardööristä”, mutta ei järjestelmällisestä kiristys- ja valtarakenteesta.
Väärä oikeudenkäynti, oikea näytelmä
Epstein-tapaus ei ole koskaan ollut yksittäisen miehen ympärille rakentuva rikosvyyhti. Se on todennäköisesti ollut järjestelmällinen vaikutusoperaatio, jonka avulla on sidottu ja kiristetty poliittisia ja taloudellisia johtajia eri puolilla maailmaa. Kun sellainen verkosto alkaa tulla näkyviin, oikeutta ei enää haeta salissa — vaan kulisseissa, tiedustelukanavissa ja finanssisektorilla.
Tämän ymmärtäminen tekee nykyisestä “julkaisuryöpystä” entistä selkeämpää.
Paras tapa neutraloida vaarallinen totuus on päästää se maailmaan kontrolloidusti, annosteltuna, mustattuna ja ajoitettuna tavalla, joka tukee järjestelmän omaa suojaa.
Ajoitus on viesti
On vaikea olla huomaamatta ajoitusta. Epstein-asiakirjat julkaistiin jälleen keskellä poliittista myrskyä: uuden hallinnon alkutaipaletta, kasvavia epäluuloja instituutioita kohtaan ja keskustelua vallanpitäjien moraalisesta rappiosta. Kun julkaisu tapahtuu nyt, sen psykologinen vaikutus on selkeä:
”katso, me puhdistamme itse itsemme” – vaikka mitään ei oikeasti puhdisteta.
Koko todellinen tarina ei ole näkyvissä – eikä tule olemaankaan
Jos nykyiset asiakirjat ovat “näytös”, niin mitä he sitten peittävät? Todennäköinen vastaus: valtiollisen ja yksityisen vallan yhtymäkohdat, joissa kiristys, rahoitus ja poliittinen lojaalisuus kietoutuvat yhdeksi verkoksi. Epstein oli pelkkä solmukohta rikollisen toimintansa lisäksi.
Tästä syystä on epätodennäköistä, että kukaan tulee joutumaan edes syytteeseen. Jokainen nostettu syyte olisi samalla epäsuora tunnustus siitä, että järjestelmä on toiminut kiristyksen välineenä. Aika näyttää.
Epsteinin paljastukset ovat todennäköisesti sekoitus todellisia paljastuksia ja paljastuksia jotka suojelevat salaisuuksia. Niiden tarkoitus ei ole tuoda totuutta esiin, vaan varmistaa, ettei totuutta kukaan enää pysty näkemään.
Samuel Gryning 2.2.2026
Siinä on punaniskainen junttijenkki ihmeissään kun homman nimen piti olla MAGA mutta siitä tulikin MIGA.