Pitkään yritystoimintaa ohjasi yksinkertainen logiikka: tuote, kysyntä, kilpailu ja kannattavuus. Yritys menestyi, jos se tarjosi jotain, jota ihmiset halusivat ostaa. 2000-luvulla tähän malliin lisättiin uusi, näkymättömämpi ohjauskerros — rahoituksen kautta tapahtuva arvopohjainen kontrolli.
ESG (Environmental, Social, Governance) esitellään vastuullisuutena. Kuka voisi vastustaa ympäristönsuojelua, oikeudenmukaisuutta tai hyvää hallintoa? Mutta ESG ei ole vain vapaaehtoinen eettinen kehys. Siitä on tullut ehto rahoitukselle, ja rahoitus on nykyjärjestelmässä elinehto.
Kun pankit, sijoitusrahastot ja vakuutusyhtiöt alkavat käyttää ESG-pisteytyksiä, ne eivät enää ainoastaan arvioi taloudellista riskiä. Ne arvioivat arvokelpoisuutta. Yritys voi olla kannattava, vakaa ja kysytty — mutta jos se ei täytä tiettyjä ideologisia tai poliittisia kriteerejä, rahoitus kallistuu, supistuu tai katoaa kokonaan.
Oleellista on se, kuka kriteerit määrittelee. ESG-mittarit eivät synny kansallisissa parlamenteissa eivätkä demokraattisessa keskustelussa. Ne muotoutuvat kansainvälisissä instituutioissa, rahoitusmarkkinoiden sisäisissä verkostoissa ja suurten konsulttitalojen pöydissä. Niihin ei äänestetä, mutta niitä noudatetaan.
ESG muuttaa yritysten roolia yhteiskunnassa. Yrityksistä tulee poliittisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttajia — ei lainsäädännön kautta, vaan taloudellisen ohjauksen kautta.
Yritys ei enää kysy: mitä asiakkaani tarvitsevat?
Se kysyy: mitä minun täytyy tehdä, jotta rahoitus säilyy?
Tämä on vallankäyttöä ilman pakkoa. Ketään ei kielletä suoraan, mutta vaihtoehdot kapenevat. Kun rahoitus keskittyy ja ehdollistuu, markkinat eivät enää ole vapaat — ne ovat suodatetut. Ne, jotka eivät sopeudu, putoavat pois hiljaisesti.
ESG myös yhdenmukaistaa maailmaa. Samat arvokriteerit sovelletaan eri maihin, eri kulttuureihin ja eri talouksiin. Paikalliset realiteetit, kansalliset intressit ja vaihtoehtoiset näkemykset menettävät merkityksensä. Jäljelle jää malli, jossa taloudellinen menestys edellyttää oikeaa ajattelua, ei vain hyvää toimintaa.
ESG ei yksin luo uutta maailmanjärjestystä. Mutta se toimii tehokkaana työkaluna: näkymättömänä mekanismina, joka ohjaa yrityksiä, työpaikkoja ja kokonaisia toimialoja ilman suoraa poliittista vastuuta.
Mitä sinä ajattelet – Kun rahoitus ratkaisee, kuka saa toimia – kuka silloin todella päättää, millaisia arvoja yhteiskunta noudattaa? – Kommentoi alle!