Koska mediassa ja politiikassa puhutaan jyrkästi vastakkaisista idästä ja lännestä välillä, oon syytä pohtia, että ajavatko kulissien takana Venäjä, Yhdysvallat ja Eurooppa lopulta samaa agendaa. Tai tarkemmin sanottuna – muovaako niiden yläpuolella toimiva kansainvälinen talouseliitti pelin säännöt, joita kaikki seuraavat. Onko vastakkainasettelu todellista, vai enemmänkin osa suurempaa yhteistä järjestelmää?
Kun puhumme taloudellisesta eliitistä, puhumme ennen kaikkea suurista varallisuudenhoitajista, kansainvälisistä pankki-instituutioista ja foorumeista, joissa politiikkaa ja taloutta muotoillaan globaalisti. Sijoitusyhtiöt kuten BlackRock ja Vanguard hallinnoivat sijoitusvaroja, jotka omistavat osuuksia tuhansista listatuista yhtiöistä ympäri maailmaa. Tämä ei tarkoita, että ne ostaisivat yrityksiä oman lompakkonsa piikkiin, vaan että ne toimivat suurten sijoittajaryhmien varojen hoitajina ja siten niillä on merkittävä ääni markkinoiden mekanismeissa ja hallinnossa. Varsinkin joissakin piireissä on hetkittäin käyty keskustelua siitä, missä määrin varainhoitajilla on vaikutuksia poliittisiin päätöksiin ja energia- tai infrastruktuuripolitiikkaan ja instituutioiden kyky vaikuttaa esimerkiksi energiamarkkinoihin on nähty poliittisena vallankäyttönä. On todettu, että yhtiöiden omistusrakenteet ovat monimutkaisia — yhtiöt hallinnoivat toisten sijoittajien varoja, mutta käytännössä suuri omistusvolyymi antaa näille toimijoille kaupallista vaikutusvaltaa.
Kuka hallitsee rahaa – ja ketä se palvelee?
Globaalit pankki- ja maksujärjestelmät ovat yksi keskeinen paikka, jossa valta realisoituu ja jossa eri valtioiden toiminta kytkeytyy yhdeksi kentäksi. SWIFT-järjestelmän käyttö ja sen sulkeminen tietyiltä pankeilta on yksi esimerkki siitä, miten kansainvälinen rahoitusinfrastruktuuri voi toimia poliittisena työkaluna, mutta samalla se paljastaa, miten riippuvaisia sekä valtiot että yritykset ovat samoista globaaleista rakenteista. Vuoden 2022 pakotteet ja joidenkin venäläispankkien sulkeminen SWIFT:stä osoittivat, että länsimaiset talousväylät voidaan sulkea, mutta samalla tällaiset toimet myös vahvistavat järjestelmän asemaa maailmantalouden hallinnassa.
Energia kertoo tarinaa taloudellisesta kytkennästä ja riippuvuuksista. Euroopan ja Venäjän vuosikymmeniä kestänyt energiakauppa on luonut molemminpuolista riippuvuutta. Eurooppa on ollut merkittävä venäläisen maakaasun ostaja ja pitkälle rakennettu infrastruktuuri — putkistot, termikaavoitukset, sopimukset — on sitonut maat yhteen tavalla, joka heikentää täydellisen geopoliittisen irtautumisen mahdollisuutta ilman suuria taloudellisia kustannuksia. Vaikka EU on 2020-luvulla pyrkinyt ainakin näennäisesti vähentämään riippuvuuttaan venäläisestä energiasta, historiallinen ja taloudellinen side on ollut syvä ja sen vaikutukset näkyvät jatkuvasti politiikassa ja markkinoilla.
Davos, ”Great Reset” ja globaalit foorumit – kuka ohjaa ketä?
Toinen keskeinen elementti on ylikansallinen poliittinen ja taloudellinen foorumi, jossa sekä valtiolliset että ei-valtiolliset toimijat muokkaavat agendoja. Maailman talousfoorumi (WEF) ja sen ”Great Reset” -agenda ovat herättäneet kritiikkiä siitä, että poliittinen ohjaus ja taloudelliset intressit sulautuvat yhteen tavoitteiksi, jotka esitetään joskus yleishyödyllisinä — kuten kestävyys ja digitaaliset uudistukset — mutta joiden vaikutukset keskittävät valtaa ja resurssien hallintaa. WEF:n kaltaiset foorumit tuovat yhteen suuryritysten johtajia, valtionpäämiehiä ja kansainvälisiä instituutioita ja tällainen yhteistyö voidaan nähdä mekanismina, jonka kautta globaaleilla toimijoilla on merkittävää vaikutusvaltaa kansalliseen päätöksentekoon.
Sota ja puolustusteollisuus ovat klassinen esimerkki siitä, miten eri osapuolet — usein myös vastakkaisina esitetyt — voivat hyötyä samoista markkinamekanismeista. Historian suurissa konflikteissa asevalmistajat, rahoituslaitokset ja ne, joilla on pääsy pääomamarkkinoihin, ovat usein selvinneet taloudellisesti voittajina. Nykyisessäkin ympäristössä suurten puolustusyritysten tulosraportit kertovat, että sotilas- ja turvallisuuskysymysten lisääntyminen ylläpitää kysyntää, joka puolestaan ruokkii sektoria ja vaikuttaa poliittiseen ilmapiiriin. Tällaiset taloudelliset kannusteet eivät sataprosenttisesti todista salaliittoa, mutta ne kertovat siitä, että konfliktit synnyttävät voittoja instituutioille, joiden intressit eivät välttämättä seuraa kansallisia moraalikuvioita vaan markkinalogiikkaa.
Digivaluutat ja valvontayhteiskunta – sama suunta idässä ja lännessä?
Digitaalinen rahajärjestelmä ja valvonnan teknologiat ovat uusi ja nopeasti kehittyvä alue, jossa sekä länsi että itä kehittävät vastaavia työkaluja. Keskuspankkien digitaalisten valuuttojen (CBDC) kehitystyö on laaja ilmiö. Lähes kaikki keskuspankit ovat jossain vaiheessa tutkimassa tai kokeilemassa digitaalisia ratkaisuja, jotka voivat muuttaa tavan, jolla raha liikkuu ja jolla valvonta on mahdollista. Tämä yhteneväinen kiinnostus antaa aihetta kysyä, palvelevatko kehityshankkeet kansalaisia vai ovatko ne välineitä tiukempaan taloudelliseen kontrolliin. Lisäksi suuryritysten ja rahoituslaitosten rooli teknologioiden standardoinnissa ja käyttöönotossa voi synnyttää tilan, jossa julkinen politiikka ja yksityinen etu kietoutuvat toisiinsa.
On tärkeää erottaa toisistaan syyttäminen ja dokumentoitavissa olevat faktat. Saatavilla olevat lähteet kertovat, että globaali poliittinen ja taloudellinen arkkitehtuuri rakentuu pitkälti samoille rakenteille: kansainvälisille pankki-instituutioille, globaaleille varainhoitajille, energia- ja raaka-ainemarkkinoita sääteleville sopimuksille sekä foorumeille, joissa julkinen ja yksityinen sektori kohtaavat. Näiden instituutioiden ja markkinoiden olemassaolo ja toiminta luovat tilanteita, joissa eri valtioiden johtajat – olivatpa he Moskovassa, Lontoossa tai Washingtonissa – joutuvat toimimaan samoissa puitteissa ja usein samoihin mekanismeihin nojaten. Tämä ei yksin tee heistä yhtä käskyvaltaa noudattavaa rintamaa, mutta se voi selittää, miksi ulospäin näyttäytyvä vastakkainasettelu ei aina tarkoita radikaalista, toisistaan riippumattomasta toiminnasta.
Samuel Gryning 4.10.2025
Lähteet: BlackRock – Wikipedia, OpenSecrets, BlackRock PAC Contributions, InfluenceWatch, Campaign for Accountability, World Economic Forum, Central Banking, WEF