”Minä minä minä, minä minä minä, minä minä eikä kukaan muu.” -laulaa Vesku Jokinen klamydia yhtyeen kappaleessa. Vastarinta ei koskaan synny yksinäisyydestä tai ”minä-asenteesta”. Sen voima ei kasva siitä, että jokainen vetää omaan suuntaansa, vaan siitä, että ihmiset kykenevät asettamaan yhteisen päämäärän henkilökohtaisen edun edelle. Historia osoittaa kerta toisensa jälkeen, kuinka itsekkyys toimii hiljaisena myrkkynä. Se hiipii riveihin ja rapauttaa parhaankin liikkeen sisältäpäin.
Kun yhteisön sisällä aletaan katsoa ensisijaisesti omaa hyötyä, luottamus katoaa. Ihmiset eivät halua antaa kaikkeaan, jos he pelkäävät toisten pelaavan vain omaan pussiinsa. Samalla liikkeen voimat hajaantuvat. Energia kuluu sisäisiin kiistoihin sen sijaan, että se ohjattaisiin yhteiseen päämäärään. Pahimmillaan myös yhteinen tavoite särkyy täysin. Se, minkä kuuluisi yhdistää, muuttuu hajanaiseksi ja merkityksettömäksi. Kun jaettua tavoitetta ei enää ole, vastarinta kuihtuu ja sitoutuminen hiipuu.
Hyvä vastarinta elää aina yhteisöllisyydestä liitettynä loogiseen päämäärään. Se ei synny yksilöiden egosta, vaan kyvystä rakentaa yhdessä jotakin suurempaa. Se tarvitsee selkeän päämäärän, jonka puolesta kaikki voivat seisoa. Se tarvitsee läpinäkyvyyttä, jotta kukaan ei koe jäävänsä ulkopuolelle. Se tarvitsee solidaarisuutta ja vastavuoroisuutta, jotka tekevät yhteistyöstä vahvempaa kuin mikään yksittäinen saavutus. Ja ennen kaikkea se tarvitsee yhteishenkeä, jota vaalitaan myös kaikissa pienissä teoissa.
Vastarinta voi olla vahva vain silloin, kun ihmiset seisovat rinnakkain eivätkä vastakkain. Kun itsekkyys jätetään syrjään, syntyy jotakin paljon suurempaa, kuin yksittäisten ihmisten taistelu. Syntyy voima, joka kestää, rakentaa ja kantaa eteenpäin.
Itsekkyys tappaa hyvän vastarinnan – mutta hyvä sydän ja yhteinen tahto voivat sen aina pelastaa.
Päätoimittaja Samuel Gryning 1.10.2025
Hyvä esimerkki tästä on eduskunnan ulkopuoliset pikku puolueet, jotka kukin vetävät omaan suuntaansa ja väittävät olevansa tätä globalismi agendaa vastaan ja varmaan ovatkin, mutta pikku asioista ei nyt pitäisi kinata vaan yhdistyä ja keskittyä pääseikkoihin.
Kirjoitus ja ”Yhdistäytykää” ovat asian ytimessä. Itseltäni jäi viie kommentistani puuttumaan se yksi suuri asia jonka hoksasin jo vähän aikaa sitten: Isänmaalliset ovat yksilösieluja. Viher-vasemmisto-globalistit ovat laumasieluja!! Siksi kaikki järjestöt istuvat sulassa sovussa maanteillä kun joku päättää tehdä jotain. Siksi ne ovat säälittävän yksimielisiä edustaessaan jotain aatetta. Ja siksi ne harvoin riitelevät keskenään. Sen sijaan isänmaalliset ovat vahvojen periaatteiden henkilöitä joita on vaikea saada saman pöydän ääreen. Se ei aina ole se itsekkyys, vaikka se monilla ”johtajilla” onkin sitä. Mutta se on se ”Olen aina prjännyt yksin”. kokemus ja vahvat mielipiteet. Siksi niin monesti ”kattojärjestö” joka yrittää yhdistää pienemmät ryhmät, menee pieleen. Yhdistävässä agendassa ei saisi olla kuin kaksi kolme kohtaa jonka kaikki ryhmät voisivat ”allekirjoittaa”. Enempi johtaa erimielisyyksiin.
MOI. KIITOS PARHAASTA MEDIASTA. Tämä on vain viesti toimitukselle, ei julkaisu. Kaikki viestin ideat saa kayttää veloituksetta.
Sanoilla herrat leikkii.
Joku sanoi, että eliitti sana on kehumista herroille ja sitä ei pitäisi käyttää. He itse kutsuvat itseään eliitiksi, siis paremmaksi kuin tavallinen kansa.
Tänään eräässä Kick streeamissa känninen nainen alkoi haukkumaan kaikkia puolueita ja oli pettynyt jopa persuihin. Sanoi haluavansa perustaa oman ELIITTI puolueen. Mies vieressä yritti hyssytellä ja nauroi sanaa eliitti-puolue.
PARAS AIVOPIERU KÄNNISELTÄ!
Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle, eli Suomen kansa on todellinen eliitti.
Jos tunnet uusia puolueita haikeailevia, niin Eliitti olisi juuri oikea nimi.
Puolueeseen otetaan ensisijaisesti köyhiä, työttömiä ja pätkätyöläisiä, petettyjä keskiluokkaisia ym.
Koko Suomen kansalaiset ovat se todellinen eliitti, esi-isät rakensivat ekat maakuopat ja hirsimökit ja asuttivat tämän kylmän maan.
ELI muokataan sana eliitti!