Median sankaritehdas – miten poliitikoista rakennetaan ”jumalahahmoja”

Politiikka ei ole juurikaan ideoiden ja päätösten taistelua — se on teatteria ja mielikuvien hallintaa. Median rooli tässä mielikuvapelissä on ratkaiseva: median kautta poliitikoista voidaan rakentaa kansakunnan pelastajia, ikonisia johtajia tai toisaalta kansan vihollisia riippuen siitä, millaista kertomusta halutaan vahvistaa. Tämä koskee yhtä lailla valtamediaa kuin vaihtoehtomedioitakin – kumpikin voi käyttää samoja keinoja, edistää samoja agendoja, mutta eri kohderyhmille.

Kun median omistajat, toimittajat, toimitukset ja sosiaalisen median ilmiöt yhdistyvät, syntyy tehokas koneisto, joka kykenee muuttamaan yksittäisen tilanteen tai kuvan laajaksi kollektiiviseksi mielikuvaksi. Näin on nähty useissa suomalaisissa ja kansainvälisissä tapauksissa – poliitikon jokainen hymy, valokuvakulma, sana ja kohtaaminen voidaan puristaa osaksi laajempaa sankaritarinaa.

Viime aikoina Suomessa on päivittäin julkaistu artikkeleja ja uutisia esimerkiksi Alexander Stubbista lähes palvovaan sävyyn. Hänestä on julkaistu runsaasti mielikuvia vahvistavia artikkeleja ja kuvia, jotka antavat vaikutelman laajasta kansainvälisestä vaikutusvaltaisuudesta. Osa näistä kuvista on syntynyt tavallisen uutiskuvan tavoin, osa on kärjistetympiä esityksiä ja osa on myöhemmin todettu tai epäilty olevan manipuloituja tai tekoälyn tuottamia lavastuksia. Tällaisen tekoälyn tuottaman tai muokatun kuvan paljastumisesta uutisoitiin esimerkiksi Markanmedian artikkelissa, jossa nähtiin, kuinka Stubbin ja Donald Trumpin ”Valkoisen talon poseeraus” osoittautui tekoälyn generoimaksi tai muokatuksi kuvaksi — yksityiskohdat, kuten käden anatomia ja esineiden vääristyneet yksityiskohdat, paljastivat kuvan epäaitouden. Tämä paljastus nosti esiin, miten nopeasti ja vakuuttavasti kuvia voidaan nykyään luoda ja levittää.

Toiseksi räikeäksi esimerkiksi tähän artikkeliin valikoitui MTV Uutisten video Sanna Marinista (2023), johon media oli lisännyt yleisön ablodit ja näin loi valheelisen kuvan, että Marin olisi suosittu ja hurrattu poliitikko.

Samaan aikaan sosiaalinen media toimii vahvistimena – yksittäinen kuvakaappaus tai twiitti voi levitä satoihin tuhansiin silmäpareihin minuuteissa ja oikean kontekstin puute — tai tarkoituksellinen vääristely — saa helposti ihmiset reagoimaan tunteella. Sosiaalisen median alkuperäisten postausten ja jaettujen kuvien liikkeet ovat siksi keskeinen osa ymmärtää, miten mediakertomus syntyy ja miten se voidaan keinotekoisesti lujittaa.

Kuinka media rakentaa sankaritarinan — visuaalit, kerronta ja toisto

Kun tavoitteena on tehdä poliitikosta suosittu ja ihailtu hahmo, median työkalupakissa on muutama erityisen tehokas keino. Ensimmäinen on kuvavalinta. Kuva, jossa poliitikko on keskellä innostunutta yleisöä, keskustelemassa lasten kanssa tai poseeraamassa kansainvälisten johtajien rinnalla, viestii huomaamatta paljon. Kuvakulma, rajaus ja hetki — hymy, käden asento, katsekontakti — voivat luoda käsityksen aitoudesta, läsnäolosta ja karismasta. Toiseksi tulee otsikointi ja kerronta. Toistuvat ylistävät otsikot ja henkilökuvat luovat eräänlaisen todellisuuden, jossa poliitikko nähdään laajalti ihailluksi.

Kolmanneksi toisto. Sama kuva tai teema joka päivä eri medioissa muuttaa yksittäisen vaikutelman kollektiiviseksi kokemukseksi.

Nämä keinot toimivat hyvin yhdessä. Kun kuva tuodaan esiin oikealla otsikolla ja se sitten jaetaan sosiaalisessa mediassa miljoonille ihmisille, kertomus vahvistuu. Jos visuaalisia todisteita halutaan vielä vahvistaa, voidaan hyödyntää manipuloituja kuvia tai videoita, joiden aitouden havaitseminen vaatii teknistä analyysiä — analyysi, joka ei useinkaan saa yhtä laajaa näkyvyyttä kuin alkuperäinen manipuloitu sisältö.

Kuvien ja videoiden manipulointi — miten “suosio” lavastetaan

Uusien generatiivisten tekoälytyökalujen myötä on entistä helpompaa tuottaa valokuvamaisia kuvia ja jopa uskottavia videopätkiä. Kuvia voidaan luoda alusta asti (syntetisoida) siten, että henkilöihin lisätään elementtejä, joita ei oikeasti ole tapahtunut: käsien asentoja, taustoja, lippuja tai pöytäkokoontumisia. Tällaiset generoidut kuvat paljastuvat usein pienissä yksityiskohdissa — epäluonnollisissa sormien asennoissa, vääristyneissä teksteissä tai esineiden epätavallisissa varjoissa — mutta suurin osa katsojista ei tutki kuvaa mikroskoopilla ennen kuin jakaa sen.

Videoiden puolella deepfake‑tekniikat voivat liittää henkilön kasvon toiseen videomateriaaliin tai synkronoida suun ääneen niin, että kuvat luovat vaikutelman, että henkilö sanoo tai tekee jotain, mitä hän ei ole tehnyt. Myös kevyemmät manipuloinnit, kuten kuvankäsittely, rajaukset, hidastukset tai valinnanvaraiset leikkaukset, ovat tehokkaita: ne voivat korostaa nimenomaisia eleitä ja poistaa kontekstia, joka muuttaisi tulkintaa.

Manipulaatioita tehostetaan lisäksi teknisellä amplifikaatiolla: bottiverkostot, maksulliset mainoskampanjat ja algoritmien hyväksikäyttö nostavat halutun sisällön näkyvyyttä. Kun vale‑ tai manipuloitu kuva saa ensin näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa, se voi siirtyä perinteisempiin uutiskanaviin ilman kunnollista faktantarkistusta — ja lopulta sama kuva muokkautuu osaksi laajempaa sankaritulkintaa.

Markanmedian tapaus, jossa Stubbin ja Trumpin ”Valkoisen talon poseeraus” osoittautui tekoälyn tekemäksi, on yksi esimerkki siitä, miten nopeasti tällaiset kuvat voidaan tuottaa ja kuinka vaikeaa niiden aitouden erottaminen voi olla ilman huolellista visuaalista analyysiä. Tapauksessa huomattiin selkeitä tekoälygeneroinnin merkkejä kuten epärealistisia käsiä ja vääristyneitä esineitä ja silti kuva ehti levitä ja vahvistaa tiettyä narratiivia ennen paljastusta.

Median ja vaihtoehtomedian samankaltaisuus: eri sankarit, sama kaava

On tärkeää huomata, ettei sankaritarinoita rakenneta vain valtavirran medioissa. Vaihtoehtomedioissa ja -kanavissa nousevat sankarit voivat olla radikaalisti erilaisia — tästä esimerkkeinä ovat Donald Trumpin ja Vladimir Putinin ympärille rakennetut myytit monissa vaihtoehtoväylissä — mutta keinot ovat pitkälti samoja – visuaalinen valinta, kultivoitu kertomus ja intensiivinen toisto. Näin ideologisesti erilaiset mediat voivat olla yhtäläisesti taitavia luomaan henkilöstä yliluonnollisen, kaikkivoipaisen johtajahahmon omalle yleisölleen.

Tämä on huolestuttavaa, koska samat psykologiaan vetoavat mekanismit — turvallisuuden ja yksinkertaisuuden tarjoaminen epävarmassa maailmassa — aktivoituvat riippumatta narratiivin näennäisestä poliittisesta suunnasta. Lopputuloksena on polarisoitunut julkinen tila, jossa ihmiset eivät enää keskustele tai välitä politiikasta, sen todellisista voimista kulisseissa tai sen vaikutuksista, vaan arvioivat ja valitsevat mielipiteensä ja näkemyksensä mielikuvien perusteella.

Median tehtävän tulisi olla kansan informointi ja monipuolisen tiedon tarjoaminen — ei yksittäisten ihmisten ikonisoiminen. Kun poliitikoista tehdään sankareita tai jumalhahmoja manipuloitujen kuvien ja toistettujen narratiivien avulla, keskustelu poliittisista linjoista ja päätöksenteon seurauksista jää usein varjoon. Kenen ääni pääsee kuuluviin, miten kuva valitaan ja kuka siitä hyötyy — niihin kysymyksiin kannattaa kiinnittää huomiota, jos haluamme säilyttää mahdollisuuden järkevään, faktapohjaiseen julkiseen keskusteluun.

Päätoimittaja Samuel Gryning 26.9.2025

Vox, Fillip, Yle.fi, The Guardian, stratcomcoe.org, The Independent, Markanmedia