Viime aikoina ilmastoaiheista mainontaa on alkanut tulvia kaikkialle – erityisesti energiateollisuuden ja niin sanotun vihreän siirtymän nimissä. Näissä mainoksissa ei useinkaan puhuta luonnosta tai tasapainosta, vaan käytetään yhä hyökkäävämpää kieltä ja symboliikkaa. Yksi silmiinpistävimmistä on sähköyhtiö Vattenfallin kampanja, jossa näyttelijä Samuel L. Jackson toteaa:
“Nämä jättiläiset [tuulivoimalat] seisovat suorassa fossiilisia polttoaineita vastaan – nousevat merestä kuin keskisormi hiilidioksidille.”
Tämä lausahdus tiivistää modernin ilmastokeskustelun ydinongelman: hiilidioksidia ei enää ymmärretä luonnollisena osana elämän kiertokulkua, vaan siitä on tehty demoninen vihollinen.
Hiilidioksidi – elämän kaasu, ei myrkky
Hiilidioksidi (CO₂) on välttämätön osa maapallon ekosysteemiä. Ilman sitä kasvit eivät kykene yhteyttämään, eli tuottamaan happea ja glukoosia – prosessi, jonka varaan koko ravintoketjumme rakentuu. Myös merien levät, jotka tuottavat suuren osan hengittämästämme hapesta, käyttävät hiilidioksidia kasvuunsa.
On totta, että liiallinen hiilidioksidi ilmakehässä voi mahdollisesti vahvistaa kasvihuoneilmiötä. Mutta siitä huolimatta hiilidioksidi ei ole saaste eikä vihollinen – se on luonnollinen, elintärkeä kaasu, jonka demonisointi palvelee lähinnä poliittisia ja taloudellisia agendoja.
Symboli ”pahalle”
Hiilidioksidista on tullut symboli kaikelle “pahalle”, mitä ihmisen teollistuminen on aiheuttanut. Mutta samaan aikaan keskustelusta puuttuu suhteellisuudentaju: Kuinka paljon CO₂-pitoisuudet ovat oikeasti nousseet? Kuinka paljon luonnollinen kierto (metsät, plankton, maaperä) pystyy sitä sitomaan? Miksi keskitymme yhteen kaasuun, vaikka monilla muilla ympäristöongelmilla on suurempi vaikutus (esim. metsäkato, mikromuovit, maaperän köyhtyminen)?
Ironista kyllä, samaan aikaan kun hiilidioksidille näytetään “keskisormea”, rakennetaan tuulivoimaloita, joiden perustukset vaativat valtavia määriä betonia (CO₂-intensiivinen tuote), siivet valmistetaan öljypohjaisista komposiiteista, ja sähköverkon sopeuttaminen vaihtelevaan tuotantoon vaatii harvinaisia maametalleja ja suuria investointeja – kaikki nämä kietoutuvat globaaliin kaivosteollisuuteen ja fossiilisten käyttöön.
Retoriikka vastaan todellisuus
Kun mainoksessa “keskisormi näytetään hiilidioksidille”, se on retorisesti tehokas, mutta biologisesti absurdi ele. Se viestii yleisölle: “Tuulivoima on hyvää, hiilidioksidi on pahaa.”
Mutta tämä asetelma on valheellinen. Hiilidioksidi ei ole pahis. Se on osa luonnon sykliä – se on hyvis aivan kuten happi, vesi tai typpi.
Kun seuraavan kerran kuulet, että “näytetään keskisormea hiilidioksidille”, muista:
et näytä keskisormea ilmastopäästöille – vaan koko elämän perusperiaatteelle.
👍