Suomalaiset kokevat pelkoa monista asioista – läheisistä ihmisistä ja terveyden heikentymisestä aina epätasa-arvoon ja epävarmaan tulevaisuuteen. Tutkijoiden mukaan yleisimmät pelot liittyvät läheisen menettämiseen, sairastumiseen tai ihmissuhteiden katkeamiseen. (yle). Myös arkisista onnettomuuksia (esim. liikenneonnettomuuksia) ja eläimiä pelätään, mutta ennen kaikkea ihmisten huolena on rakenteellinen turva: hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen ja eriarvoistumisen kasvu. Sisäministeriön tutkimuksessa korostuivat eriarvoisuuden, pienen ihmisen aseman ja yksinäisyyden pelot – usein hallitsemattomina ja voimattomina koettuina. Esimerkiksi 43 % suomalaisista pelkää joutuvansa väkivallan uhriksi ja 48 % terveyden menettämistä. Myös lähes puolet väestöstä pelkää yllättävää väkivaltaa (etlehti). Moni tuntee itsensä “pieneksi ihmiseksi”, joka on yksin huolineen ilman todellista vaikutusmahdollisuutta (Sisäministeriö).
Pelko koronakriisissä
Koronapandemia tuotti Suomessa poikkeuksellisen pelkoilmapiirin, jota johtajat ja media välillä lietsovat, välillä rauhoittavat. Aluksi hallituksen tiukat toimet saivat laajan tuen: EVA:n maaliskuun 2020 kyselyssä peräti 89 % vastaajista tuki täysimääräisesti poikkeuskeinoja (journal). Ajat olivat kuitenkin ristiriitaiset: esimerkiksi vuoden 2022 alussa koulujen tilanteesta annettiin sekalaisia viestejä, mikä aiheutti paniikkia. Helsinkiläinen koululaisten vanhempi kuvaa Ylen artikkelissa, miten tiedot kouluun palaamisesta viestittiin hänen mielestään pelottelulla, kun eri viranomaiset antoivat toisiaan poissulkevia neuvoja. Käytännössä moni koki, että pelkoa käytettiin perustelemaan tiukkoja rajoituksia – ja samalla herättämään luottamusta politiikkaan.
Pitkittyneen kriisin aikana media alkoi herkästi korostaa pelkoja. Politiikan tutkija Johanna Vuorelma huomauttaa Ylen artikkelissa, että äärimmäinen uhka vaalien alla herättää äänestäjissä hysteriaa: historiallisessa esimerkissä Suomenlahden lähirannikolla haita koskevat kauhukertomukset saivat ihmiset rankaisemaan presidenttiä vaaleissa, vaikka Wilson ei haita voinut estää (yle). Suomessa media keskittyi pitkään seurantaan: päivittäiset tartuntaluvut vaativat uutisointia. Syyskuussa 2021 Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen korosti, että päinvastoin tästä pelosta täytyisi päästä pois: ”korona loppuu siinä vaiheessa, kun kukin meistä itse päättää lakata pelkäämästä”(yle). Hän piti tärkeänä, että media rohkaisee ihmisiä, ei vain kerro huolista: ”median on oltava mukana myös yleisön iloissa, ei vain huolissa”.
Kriisin edetessä kansalaisten luottamus viestintään heikkeni. Talven 2022 loppupuolella valtion viranomaisten koronaviestintää arvioitiin heikoimmaksi koko pandemian aikana. Tammikuussa vain 41 % kansasta piti viestintää sujuvana (verrattuna aiempaan 75 %). Tutkija Johanna Vuorelma varoittaa, että luottamus voi romahtaa, jos viranomaiset vaikuttavat politisoidulta: ”luottamus voi heikentyä, jos ajatellaan että poliitikot eivät kuuntele riittävästi asiantuntijoita tai että asiantuntijat ovat alkaneet politikoimaan”. Pelko levisi myös rintamalinjakeskusteluina: osa kansasta halusi lisää rajoituksia, osa piti niitä jo liian tiukkoina (yle.fi).
Sota ja turvallisuuspolitiikka lisää pelkoja
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on koetellut suomalaisten turvallisuuden tunnetta ja lisännyt pelkoja. Kansalaisten keskuudessa leviää yhä huolet sodan laajentumisesta. Nuorten keskuudessa pelko on voimakas: keväällä 2022 lähes 65 % kyselyyn vastanneista nuorista kertoi pelkäävänsä sodan leviämistä Suomeen (mtvuutiset). Aikuisväestössä huoli on maltillisempaa mutta merkittävä: Ilta-Sanomien kyselyssä 25 % suomalaisista arvioi sodan leviämisen Suomen alueelle mahdolliseksi. Erityisesti naiset ovat herkempiä turvallisuushuolille (35 % vs. 15 % miehistä. Turvallisuuspoliittinen keskustelu – NATO-jäsenyydestä Puolustusvoimien vahvistamiseen – käy usein pelon näkökulmasta: osa vastustaa turvautumista, osa pitää itsemääräämisoikeutta suojattavana. Taloustutkimuksen selvityksen mukaan vain 15 % kannatti Naton sotilaallista väliintuloa, kun 62 % oli sitä vastaan (verkkouutiset).
Pelon luoma varautuminen on konkreettista: MTV:n kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista sanoo varautuneensa kriisiin tavalla tai toisella, esimerkiksi päivittäistavaroita hamstraten (mtvuutiset). Noin neljännes on kerännyt kotiin ruokaa ja juomaa useamman päivän varalle. Väestö luottaa kuitenkin siihen, että Suomi pystyy puolustautumaan. EVA:n tutkimuksessa kolmasosa piti sotilaallista hyökkäystä Suomeen uhkana, mutta 75 % arvioi, että Suomi on varautunut hyökkäykseen vähintään melko hyvin. Suomessa koetaan myös digitaaliset uhkat vakaviksi: hybridivaikuttamista ja infovaikuttamista piti suurena uhkana noin 80 % kansasta (yle.fi).
Median rooli pelossa
Media on avainasemassa pelon sekä ruokkimisessa että hillitsemisessä. Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg huomauttaa Ylen artikkelissa, että valtaosa suomalaisista elinympäristöstä on turvallinen, mutta negatiiviset uutisotsikot muovaavat ihmisten käsityksiä. Kansalaisturvallisuutta koskevan raportin mukaan lähes 70 % suomalaisista kokee, että media lietsoo pelkoa ja turvattomuutta. Erityisesti taloudellisesti tiukassa asemassa olevat ja naiset raportoivat median herättävän heissä enemmän pelkoa (yle). Journalistisen median tehtäväksi nähdäänkin kriisin todellisen vakavuuden arviointi: Tampereen yliopiston Laura Ahva huomauttaa Ylelle, että mediataloilla on valta määrittää, millä tavalla ja mistä näkökulmasta kerrotaan koronakriisistä (yle.fi).
Pandemian jälkeen suuret tiedotusvälineet ovatkin pyrkineet tasapainottamaan näkökulmaa. HS:n Mäkisen mukaan koronalukujen jatkuva esittäminen ilman kontekstia aiheutti toivottomuutta, ja nyt median pitäisi rohkaista ihmisiä palaamaan normaaliin. Ahva painottaa ilon ja helpotuksen esilletuomista: rokotusten ansiosta korona ei ole enää suurin huoli, ja nyt on oikea hetki etsiä hyviä uutisia (yle). Toisaalta varoitetaankin viranomaisten viestinnän tehosta: Himberg kysyy, tuottaako viestintä turvallisuutta vai pelkoa. On arvioitava, onko viestinnässä riskipainotus tietoperusteista vai moraalista paheksuntaa (yle).
Pelon vaikutus käyttäytymiseen ja politiikkaan
Pelolla on selvä vaikutus kansalaisten toimintaan. Turvallisuushuolet saavat ihmiset varautumaan monin tavoin. MTV:n kyselyssä 35 % koki pelkäävänsä sodan leviämistä erittäin paljon (mtvuutiset), mikä kasvattaa kysyntää maanpuolustustaidoille ja kriisisuunnittelulle. Pelko voi myös muuttaa äänestyspäätöksiä: politiikan tutkija Johanna Vuorelma muistuttaa, että vaalien alla tapahtuneet uhkat tai katastrofit saavat äänestäjät rankaisemaan päättäjiä – olipa uhka heidän vallassaan tai ei (yle). Yllättävällä uhkakuvalla on usein kuitenkin enemmän vaikutusvaltaa kuin järkisyillä, ja populistiset liikkeet pystyvät hyödyntämään turvattomuuden tunteita.
Toisaalta liian voimakas pelko voi myös lamaannuttaa. Pelon vallassa ihminen voi vetäytyä arjesta ja kansalaisyhteiskunnasta. Korkeasta turvallisuuden kokemuksesta pidetyn Suomen kansalaiset ovat maailman mittakaavassa rauhallisia, mutta silti moni toimii jonkinasteisessa ahdistuksessa. Tästä on osoituksena sekin, että noin 10 % suomalaisista tuntee elävänsä pelossa, joka haittaa normaalia elämää (etlehti)
Mitä sinä ajattelet peloista? Kerro se kommentoimalla artikkeliin.