Uutta maailmanjärjestystä uudella brändillä

Uusi maailmanjärjestys pyritään aika ajoin brändäämään paremmin myyvään muotoon vanhojen tavoitteiden säilyessä.

Globalistit ja uusi maailmanjärjestys (New World Order, NWO) eivät ole täysin yksiselitteisiä termejä. Wikisanakirja määrittelee globalismin politiikaksi, jossa nähdään ”ylikansallisen päätöksenteon kannattaminen mieluisampana asiana kuin kansainvälisen oikeuden perusperiaate kansakuntien itsemääräämisoikeudesta”. Ominaista globalisteille on, että he usein pyrkivät päämääriinsä hallinnoimalla taloutta ja hyödyntämällä erilaisia globaaleja – todellisia tai keinotekoisia – uhkakuvia.

Mainittuja tavoitteita vallan keskittämisestä ja kansallisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta puolestaan kuvaillaan usein termillä ”uusi maailmanjärjestys”, sillä globalistien tavoitteena on tehdä mullistavia muutoksia nykyiseen maailmanjärjestykseen. He itse tietenkin muotoilevat ja pyrkivät ajoittain brändäämään uudelleen päämääriänsä myyvempään muotoon, koska tarvitsevat niille kuitenkin suurempien massojen hyväksynnän.

Historian saatossa koettu jo useita uusia maailmanjärjestyksiä

Monesti uusi maailmanjärjestys mielletään vain salaliittoteoriaksi, vaikka sen luomista ovat vallanpitäjät mm. Britannian entisestä pääministeristä Gordon Brownista aina Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa vaikuttaneeseen Henry Kissingeriin vaatineet. Myös esimerkiksi presidentti George H. W. Bush puhui uudesta maailmanjärjestyksestä puheessaan 11. syyskuuta 1990. Toki termin ympärillä esiintyy teorioita laidasta laitaan, eikä kaikilla niistä välttämättä ole totuusperää. Mutta kuten Hannu Yli-Karjanmaa teemaa käsittelevän sivustonsa esipuheessa toteaa, ”miten jokin josta poliitikot avoimesti puhuvat voisi olla salaliitto” ja ”miksi tällaista julkilausuttua tavoitetta ei saisi nostaa keskusteluun”?

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Voisi ajatella uusia maailmanjärjestyksiä olleen useita, eikä termiä käytettäessä välttämättä aina viitata juuri globalistien tavoittelemaan tulevaisuudessa siintävään uuteen maailmanjärjestykseen. Gordon Brown esittää viimeisten vuosisatojen aikana neljän maailmanjärjestyksen nousseen ja kaatuneen: Napoleonin tappion jälkeen 1800-luvun alussa syntynyt voimatasapaino, vuoden 1918 Versaillesin sopimuksen jälkeinen järjestelmä, toisen maailmansodan jälkeinen aika ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen aika. Omana aikanaan nämä ovat kaikki olleet uusia maailmanjärjestyksiä.

Toisaalta myös näissä aiemmissa uusissa maailmanjärjestyksissä globalisteilla on mitä todennäköisimmin ollut sormensa pelissä. Heidän taktiikkansa kun on pelata kaksin kortein mm. rahoittamalla sodan molempia osapuolia. Sodat ovat globalisteille elintärkeitä, sillä ne toimivat työkaluna sosiaaliseen ohjelmointiin massiivisessa mittakaavassa ja mahdollistavat sellaisten asioiden läpiviennin, jotka rauhan aikana eivät onnistuisi. Kuten Brownin listasta huomaamme, sodat ovat liittyneet oleellisesti kaikkiin hänen mainitsemiinsa uusiin maailmanjärjestyksiin. Globalistit eivät mielellään tätä suoraan mainitse, mutta käytännössä heidän ajamansa uusi maailmanjärjestys ei olisi helposti toteutettavissa ilman sotia, ja sodat eivät heidän näkökulmastaan ole samalla tavoin negatiivinen asia kuin tavallisen kansalaisen, joka näistä sodista maksaa valtavan hinnan – kenties henkensäkin.

Toki muitakin tulkintoja uusista maailmanjärjestyksistä voi tehdä, ja joillekin termi voi tarkoittaa neutraalia tai jopa positiivista muutosta. Henkilökohtaisesti olen myös huomannut, ettei termin käyttö sen monitulkintaisuuden tai salaliittoteoriaksi leimautumisen vuoksi ole kaikissa tilanteissa hedelmällistä. Kun taas esimerkiksi globalisaatiosta, vallan siirtymisestä ylikansallisille organisaatioille tai imperialismista puhuttaessa useimmilla on yhtenäinen käsitys mistä puhutaan, eikä monikaan lähde saman tien leimaamaan niitä salaliittoteorioiksi, jolloin vältytään aikaa vievältä metakeskustelulta. Mutta koska globalistit itsekin ovat puhuneet uudesta maailmanjärjestyksestä, on termin käyttäminen totta kai perusteltua.

Globalistit ovat kuitenkin – kuten tässä kirjoituksessa tulee esille – pyrkineet brändäämään uutta maailmanjärjestystä uusilla termeillä hämmentääkseen soppaa ja naamioidakseen tavoitteensa paremmin kaupaksi menevään muotoon.

Miksi globalistien ajama uusi maailmanjärjestys olisi negatiivinen asia?

Voisi kysyä, että miksi sitten globalistien tavoittelema uusi maailmanjärjestys olisi negatiivinen asia? Eikö olisi hyvä, että nykyinen sotien ja levottomuuksien varjostama järjestelmä korvautuisi kansakunnat tiiviimmin yhteen integroivalla järjestelmällä, vaikka se tapahtuisikin vapauden ja itsemääräämisoikeuden kustannuksella? Valitettavasti kaiken kaunopuheisuuden taustalla piilee usein vanha totuus, että ”valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti”. Tai että jos uhraa vapauden turvallisuuden vuoksi, ei lopulta saa kumpaakaan.

On vaikea nähdä, että vallan keskittämisestä globalistieliitin käsiin seuraisi pitemmän päälle hyvää, vaikka kenties osa heistä itsestäänkin uskoo tai uskottelee itselleen toimivansa ihmiskunnan parhaaksi, sillä harva ihminen lähtökohtaisesti näkee itsensä pahana. David Rockefeller kirjassaan Memoirs (2003) toteaa, että jos häntä ja sukuaan syytetään integroidumman globaalin hallinnon rakentamisesta jopa vastoin Yhdysvaltojen intressejä, silloin hän on syyllinen ja ylpeä siitä. Joskin hän näkee tai haluaa nähdä vain niitä positiivisia seurauksia, joita katsoo toiminnallaan olleen – ei niitä negatiivisia vaikutuksia, joita ”tarkoitus pyhittää keinot” -toiminnalla hyvin usein on.

Vallankahvaan pyrkiville ihmisille ovat tyypillisesti eduksi psykopaattiset piirteet. Siinäkin tapauksessa, ettei heillä lähtökohtaisesti olisi näitä piirteitä, poliittinen karavaani usein joko korruptoi heidät tai pudottaa kyydistään. Peli valtapyramidin huipulla on niin kovaa, etteivät herkkänahkaisimmat ja hyväntahtoisimmat siellä yleensä pärjää. Haluaisimmeko todella vallan keskittyvän yhä enemmän yhä pienemmän globaalin eliitin käsiin? Kun jo Suomen kokoisessa valtiossa vallanpitäjien väärinkäytöstä ja korruptiota esiintyy, voi vain kuvitella millaista meno olisi maailmanhallituksessa, vaikka ajatus siitä näennäisen demokraattisena kansalaisille saataisiinkin myytyä.

Jo nyt globalistit ovat häikäilemättä pyrkineet agendaansa edistääkseen hyödyntämään tai lietsomaan erilaisia uhkakuvia – talouskriisit, sodat, terrorismi, pandemiat ja ilmaston lämpeneminen. Heidän logiikkansa ”globaalit ongelmat vaativat globaaleja ratkaisuja” noudattelee ongelma–reaktio–ratkaisu-paradigmaa, jossa luodaan ongelma tai hyödynnetään jo olemassa olevaa ongelmaa ja tarjotaan ratkaisuksi haluttua lopputulosta – tässä tapauksessa lisää valtaa globaaleille toimijoille. Eli vaikka he perustelevat päämääriään levottomuuksien vähenemisellä, ovat nykyiset levottomuudet osaltaan mitä todennäköisimmin enemmän tai vähemmän seurausta heidän menettelytavoistaan.

Vallan keskittämisen sijaan pitäisi päinvastoin pyrkiä siihen, että maat ja pienemmät yhteisöt saisivat jälleen enemmän päätäntävaltaa omista asioistaan, eikä päätöksiä tehtäisi korkealla tasolla EU:ssa tai jossain vastaavassa instanssissa periaatteella ”sama koko sopii kaikille”. Sillä kuten olemme huomanneet, ei sovi – Suomi on hyvin erilainen maa kuin vaikkapa Etelä-Euroopan maat.

Globalistit, sionistit vai jotain muuta?

Termi globalisti ei myöskään ole ongelmaton, koska kaikki globalistit eivät välttämättä käytä itsestään sitä nimitystä. Ja toisaalta voi olla globalisaatiota kannattavia ja itseään globalisteiksi kutsuvia ihmisiä, joilla ei kuitenkaan ole kytköksiä rahaeliittiin ja sen havittelemaan uuteen maailmanjärjestykseen, eikä yhtä suureellisia tavoitteita maailmanhallituksesta. Sopivasta termistä voisi kiistellä loputtomiin, sillä ihmisillä on eriäviä näkemyksiä siitä, miksi tätä joukkoa tulisi kutsua.

Joidenkin mielestä tulisi puhua ennemmin sionismista, sillä Rothschildien pankkiirisuvulla on kiistatta ollut enemmän vaikutusvaltaa kuin monilla muilla. Ja heidän lisäkseen globalisteista löytyy melkoinen määrä muitakin sionismia edustavia toimijoita. Kuten olen kirjoittanut, Rothschildien ja sionistien roolia ei tule väheksyä tai sivuuttaa, jos lähdetään nimeämään globalisteja tai pohtimaan, keillä heistä on eniten vaikutusvaltaa. Rothschildien ja kumppaneidensa historiasta ja roolista uudessa maailmanjärjestyksessä sekä vaikutusvallasta Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa saisi helposti useammankin kirjoituksen.

Mutta ovatko kaikki sionistit globalisteja, eikö globalistien joukossa ole kuin sionisteja tai eikö sionistien poistuessa valtatyhjiö täyttyisi muilla toimijoilla? Vaikka Rockefellerien kerrotaan saaneen rahoitustaan Rothschildeilta ja toimineen tavallaan näiden edustajina Yhdysvalloissa, on heillä ollut myös oma agendansa, joka ei aina ole ollut täysin yhtenäinen sionistien kanssa. Lisäksi sionismi suuntauksena on nuorempi kuin Rothschildien dynastia ja heidän edustamansa ideologia. Onko sionismi heille sydämen asia vai käyttävätkö he suuntausta hyväkseen? Olihan osa Rothschildeista vielä 1900-luvun vaihteessa juutalaisvaltion perustamista vastaan, eivätkä kaikki (juutalaisetkaan) globalistit edelleenkään kannata Israelin valtiota. Ellei kyse ole vain perinteisestä kaksin kortein peluusta.

Joka tapauksessa Israelin todellinen merkitys kansainväliselle sionistieliitille voi olla kyseenalainen; kenties se on tärkeä ennemminkin työkaluna Lähi-idän hallintaan ja kaaoksen kultivoimiseen kuin kotina juutalaisille. Mutta olisivatko he silloin edes sionisteja, jos sionismin määritelmän mukaisesti aatteen tärkein tavoite on juutalaisvaltio ja sen olemassaolon takaaminen? Globalistien agendahan tähtää megalomaaniseen vallan keskittämiseen, jonka lopullisena tavoitteena olisi jonkin sortin maailmanhallitus. Israelin voi katsoa olevan tässä kokonaisuudessa vain sivujuonne, ja Rothschildien ym. toimineen näiden globalististen tavoitteiden eteen jo kauan ennen kuin sionismia oli. Näillä perusteilla ”globalistin” voisi ajatella olevan yleispätevämpi termi, vaikkei sekään ongelmaton ja kaikkien samalla tavoin ymmärtämä ole.

Globaali eliitti vain salaliittoteoriaa tai jopa ”juutalaissalaliitto”?

Toiset näkevät globaalista eliitistä puhumisenkin salaliittoteoriana. Kuitenkin meillä on eliitti, joka on avoimesti tuonut julki suunnitelmiaan ja David Rockefellerin tapaan välillä jopa myöntänyt vehkeilleensä ”yhteisen hyvän” puolesta. Historian saatossakin valtaapitävät ovat usein juonitelleet kansalaisten selän takana, joten onko syytä olettaa, ettei sellaista enää tapahtuisi? Kriitikot eivät kuitenkaan ole aivan väärässä. Globaalin eliitin ympärillä pyörii myös salaliittoteorioita, jotka tekevät karhunpalveluksen vakavasti otettaville analyyseille. Yksi tällainen on, että globalistit olisivat liskoihmisiä.

Entä onko kyse ”juutalaissalaliitosta”, kuten myös kuulee sanottavan? Olisi totuuden kieltämistä väittää, etteikö Rothschildeja ja monia heidän verkostoonsa kuuluvia yhdistäisi juutalaisuus tai ettei suvun patriarkka Meyer Amschel Rothschild olisi kiihkeästi uskonnollisena pyrkinyt noudattamaan toiminnassaan tiettyjä fundamentalistisia periaatteita. Globalisteihin kuuluu kuitenkin myös fundamentalistikristittyjä, joiden poliittista toimintaa niin ikään ohjailee osin heidän uskonnollisuutensa. Monissa uskonnoissa ylipäätään esiintyy ajattelua kyseiseen uskontoon uskovien ylivertaisuudesta muihin ihmisiin verrattuna. Eli mikäli ajattelemme uskonnolla olevan keskeinen rooli globalistien ajattelussa, juutalaisten toimijoiden puuttuessa jonkin toisen uskonnon edustajat todennäköisesti täyttäisivät heidän paikkansa.

Itse olen verrannut tilannetta järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja Italian mafiaan. Nimensä mukaisesti kyse on järjestäytyneestä toiminnasta, ja Italian mafiassa osallisena olevia yhdistää italialaisuus. Emme voi kuitenkaan tehdä sitä johtopäätöstä, että kyse olisi italialaissalaliitosta sillä tavoin, että kaikki italialaiset olisivat siinä mukana ja järjestäytyneessä rikollisuudessa ei olisi kuin italialaisia toimijoita. Globalistien toiminta on myös organisoitunutta, ja kun uskonnollisuus on tai on ollut tärkeää Rothschildeille, on luontevaa, että he ovat verkostoituneet samanhenkisten juutalaissukujen kanssa. Näkisin kuitenkin, etteivät globalismi ja uusi maailmanjärjestys ole vain läntisen pallonpuoliskon ongelmia, vaan eliitti idässä on myös mukana niissä, vaikka eri ryhmittymien välillä – järjestäytyneen rikollisuuden tapaan – voi olla kilpailua ja kiistoja.

Vaikka nykymuotoinen mafia rikollisuuden muotona katsottaisiin olevan perua sisilialaisesta Cosa Nostrasta ja siinäkin tapauksessa, että italialaiset järjestöt hallitsisivat alamaailmaa, on mafiatyyppisiä rikollisjärjestöjä ympäri maailman. Emme voi varmuudella sanoa, ovatko Rothschildit yhä vaikutusvaltaisimpia globalisteja, sillä tämä ei ole helposti mitattavissa/tutkittavissa oleva asia, ja kenties he eivät haluaisi suurimmassa valokeilassa ollakaan. Joka tapauksessa muut toimijat tuskin ovat jääneet vain seuraamaan sivusta ja ottamaan käskyjä, vaikka suurempi päämäärä olisikin yhteinen.

Paitsi että kyse ei ole globalismin suhteen juutalaissalaliitosta sen enempää kuin mafian suhteen italialaissalaliitosta, niin oikeastaan kyse ei ole enää edes salaliitosta. Mafiaa pidettiin myös salaliittoteoriana ennen kuin siitä tuli yleisesti tunnettu ja virallisesti tunnustettu ilmiö. Nykyisin tiedämme globalisteista ja heidän toiminnastaan siinä määrin, että joiltain osin on luontevampaa puhua valtaliitoista kuin salaliitoista. Toki emme tiedä suunnitelmien kaikkia yksityiskohtia, joten tietyissä tapauksissa termin salaliitto käyttäminen on yhä perusteltua. Valitettavasti globalistit ovat pyrkineet politisoimaan termin salaliittoteoria lyömäaseeksi niitä vastaan, jotka pyrkivät tuomaan julki heidän kyseenalaisia toimiaan, sillä joiltain osin meidän on tyydyttävä spekulointiin.

Liiaksi ei voi jäädä kiistelemään käsitteistä, mutta on silti tärkeää, kuinka asiansa esittää

Sanoissa ja määritelmissä on helppo eksyä sivuraiteille. Emme kuitenkaan voi jokaisen kirjoituksen ja puheenvuoron aluksi alkaa pohtia ja perustella, mitä termiä tulisi käyttää. On valittava jokin termi, jotta ylipäätään voimme keskustella aiheesta. Uusi maailmanjärjestys on valtavan laaja aihealue pitäen sisällään jos jonkinlaista toimijaa ja organisaatiota. Kun totuuden etsijät lähtevät purkamaan vyyhtiä eri päistä, on heillä eriäviä näkemyksiä kunkin langanpätkän painoarvosta.

Kaikelle keskustelulle on paikkansa, mutta toisaalta jos liiaksi jämähdämme kiistelemään vaikka siitä, miten suuri osa globalisteista on sionisteja tai onko juutalaisvastaista jo ylipäätään mainita sionistit, ovat globalistit varmasti mielissään. Käytämme aikaa vastataksemme syytöksiin, joissa meidät leimataan salaliittoteoreetikoiksi, antisemitisteiksi, kulkutautimyönteisiksi jne. sen sijaan, että käyttäisimme sen ajan tärkeämmistä asioista puhumiseen. Kenties meidän tulisi vain David Rockefellerin tapaan todeta, että jos totuuden sanominen tekee meistä sellaisia, niin myönnämme syyllisyytemme ja olemme ylpeitä siitä. Valitettavasti vaihtoehtoisessa mediassa toimiville ei ole mahdollista täysin sivuuttaakaan edellä mainittuja syytöksiä, koska vastapuolen taktiikka perustuu osaltaan siihen, että valtaeliitille kriittisiltä ääniltä pyritään viemään uskottavuus leimaamalla ne jonkin sortin ääriajatteluksi.

Tosinaan hyvää tarkoittavat ihmiset itse tekevät leimaamisen ääriajatteluksi helpoksi vastapuolelle. Välillä tulee vastaan niitä, jotka ovat vakuuttuneet esimerkiksi Vatikaanin olevan kaiken takana, ja kokevat mistään muusta puhumisen olevan disinformaatiota. Henkilökohtaisesti näen edellä mainittujen Rothschildien rooliin olleen merkittävämpi, mutta tuli sitten mihin johtopäätöksen hyvänsä, on asioista voitava puhua leimatumatta esim. antisemitistiksi tms.

Ei ole kuitenkaan hedelmällistä, jos sama levy jää päälle ja jokaisen pienenkin asian takana näkee pakkomielteisesti aina Vatikaanin tai juutalaiset. Kuten todettua, ongelma globalistien suhteen ei ratkea sillä, että juuri sionistit (tai esim. Vatikaani riippuen miten kukakin asian näkee) poistuisivat kuvioista, vaan tällöin muut globalistit ottaisivat heidän paikkansa. Jos teksteissään toistelee sanaa ”juutalainen” joka toisessa lauseessa, antaa lopulta vain ammuksia niille, jotka pyrkivät leimaamaan maltillisesti kirjoittavatkin antisemitisteiksi, vaikkei kyse olisikaan tarkoituksellisen rasistisesta ilmaisusta, vaan ainoastaan asian muotoilusta huonosti.

Käsitteiden hämärtäminen ja keskustelun kääntäminen sivuraiteille hyödyttää globalisteja

Aina ei ole kyse pelkästä mustamaalauksesta tai huonosti muotoilluista ilmauksista. Presidentti Barack Obaman hallinnossa vaikuttanut professori Cass Sunstein yhdessä professori Adrian Vermeulen kanssa laati jopa strategiapaperin, jossa kehottivat hallitusta reagoimaan salaliittoteorioihin – toisin sanoen epäilyksiin ja spekulointiin, että valtaapitävien ja viranomaisten kaikki toimet eivät kestä päivänvaloa – soluttautumalla salaliittoteorioita tuottaviin ryhmiin pyrkien vaikuttamaan niihin kognitiivisesti. Tarkoituksena olisi paitsi kylvää epäilyksen siemeniä ryhmiin ja tarkkailla jäsenten välistä vuorovaikutusta, aktiivisesti tuottaa tai saada laajemmin leviämään hullunkurisia teorioita ja disinformaatiota vakavammin otettavien teorioiden horjuttamiseksi. Tällä tavoin saataisiin suuret massat vakuuttuneeksi, että henkilöä, joka puhuu mistä tahansa salaliitosta korkealla tasolla, ei tulisi uskoa tai ottaa vakavasti.

Vaikkei ole tietoa, mistä nämä teoriat tarkalleen ovat saaneet alkunsa, niin esimerkkinä viimeaikaisista hullunkurisista teorioista voisi mainita erilaiset ufojen invaasioihin liittyvät teoriat. Toki on hyvin mahdollista, että muualla avaruudessa on elämää, mutta vaihtoehtoisissa medioissa milloin Donald Trumpin ja milloin Vladimir Putinin kannattajat ovat väläytelleet ufojen saapuneen ”profeettansa” tueksi. Ufo-teorioihin on syytä suhtautua varauksella siitäkin syystä, että on viitteitä, että yhtenä keinona uuden maailmanjärjestyksen edistämiseksi olisi mietitty jopa jonkinlaista lavastettua avaruusolioiden invaasiota. Tähän liittyviä teknologioita on kehitetty valtiollisten elinten toimesta, ja 1980-luvulla presidentti Ronald Reagan pohti YK:n yleiskokouksessa, että voitaisiin tarvita ”ulkopuolinen universaali uhka”, jotta voitaisiin nopeuttaa maailman yhteen saattamista (eli käytännössä vallan keskittämistä ratkaisuna ulkopuolisen uhan tuottamaan ongelmaan).

On ufo-teorioissa sitten kyse vain levittäjiensä uskottavuuden viemisestä tai jonkinlaisesta kokeilusta, kuinka ihmiset reagoivat ja uskovat niihin, niin klassisempi esimerkki mahdollisesta disinformaatiosta on litteän maan teoria, johon uskovat valtamedia mielellään laittaa samaan lokeroon kuin vaikkapa kokeelliseen koronarokotteeseen kriittisesti suhtautuvat. Viime vuosien QAnon-ilmiö, joka muistuttaa Neuvostoliiton soveltamaa Operaatio Trustia, istuu myös oivallisesti tähän kaavaan. Lisäksi globalistit pyrkivät myös itse hämärtämään käsitteitä ja tekemään heidän toimiaan kriittisemmin tarkasteleville vaikeammaksi pysyä mukana kehityskulussa. Heidän tavoitteensa pysyvät pohjimmiltaan samoina, mutta he pyrkivät brändäämään ne uusilla käsitteillä, joilla ne on helpompi myydä ihmisille – jopa sellaisille, jotka aiemmin vastustivat heidän ajamaansa agendaa.

Globalistit eivät aina onnistu toivomallaan tavalla

Alt-Market-sivustolla Brandon Smith kirjoittaa globalistien pitäneen hiljaiseloa Yhdysvaltojen vuoden 2024 presidentinvaalien jälkeen. Koronaviruspandemian varjolla he olivat alkaneet alkuvuodesta 2020 yhä suuremmalla itseluottamuksella tarjota globaaleja ratkaisujaan globaaleihin ongelmiin. Maailman talousfoorumin (WEF) ja sen perustajan Klaus Schwabin johdolla alettiin puhua suuresta nollauksesta, neljännestä teollisesta vallankumouksesta, rokotepasseista, korona- ja jopa ilmastosulkutiloista sekä käteisvapaasta digitaalisesta valuutasta. Paavi Franciscus ja Vatikaani saatiin keulakuvaksi inklusiiviselle kapitalismille. Puhuttiin utopiasta, jossa ihmiset olisivat onnellisia, kun eivät omistaisi mitään. Huolimatta siitä, että Ukrainan sodan johdosta asetut sanktiot pakottivat vuonna 2022 WEF:n katkaisemaan välinsä Venäjään ainakin muodollisesti, katsoo toimittaja Riley Waggaman vallanpitäjien Venäjällä edelleen ajaneen yhtä lailla ”suurta nollausta ilman WEF:n logoa”.

Kaiken korusanaisuuden taustalla edellä mainitut tavoitteet herättivät huolta, että vallanpitäjien olisi esimerkiksi äärimmäisen helppo jäädyttää ”vääriä” mielipiteitä omaavien varat tai kenties lukita heidät kotiinsa, kun jollakin verukkeella olisivat ”vaaraksi” muulle yhteiskunnalle. Myös woke-kapitalismiksi kutsutun inklusiivisen kapitalismin Smith kuvaa keskittämiseen tähtäävänä ohjelmana, joka yhdistäisi hallitukset, virastot, kansalaisjärjestöt sekä kansainväliset pankit ja korporaatiot saman ideologian (globalismi, multikulturalismi, DEI, ilmastonmuutos jne.) alle pakottaen ihmiset ja yritykset näennäisherännäiseen woke-muottiin. Suomen Uutiset kirjoittaa woke-kapitalismin ongelmista todeten sen olevan identiteettipolitiikkaa, kannustavan tekopyhään hyvesignalointiin ja riskinä olevan valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä edustavien hiljentäminen, mikäli ”väärät” mielipiteet johtavat cancel-kulttuurille ominaisesti työntekijöiden irtisanomisiin.

Smith katsoo globalistien sortuneen ylimielisyyteen yrittäessään väkisin syöttää woke-ideologiaa suurille massoille. He toivat päämääriään julki avoimesti, koska arvelivat olevansa vahvoilla, mutta saivatkin suurempaa vastustusta kuin osasivat odottaa. Mutta ovatko he luovuttaneet vai pyrkivätkö vain brändäämään agendaansa jälleen kerran?

Uusia organisaatioita ja termejä vanhoilla tavoitteilla

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, globalistien ratkaisu on ottaa käyttöön uusia organisaatioita ja uusia termejä, mutta säilyttää vanhat tavoitteet. Smith listaa, kuinka jossain vaiheessa suunnitelmien edistämisen kannalta tärkeimmässä asemassa olivat ajatushautomo Council on Foreign Relations (CFR) ja Bilderberg-ryhmä. Sitten keskeisempään asemaan nousivat Rooman klubi ja YK. Tämän jälkeen Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), kunnes fokukseen vaihtuivat Davos ja WEF. Ensin puhuttiin ”uudesta maailmanjärjestyksestä”, sitten ”moninapaisesta maailmanjärjestyksestä”, ”suuresta nollauksesta” ja ”neljännestä teollisesta vallankumouksesta”.

Kun organisaatiot ja termit vaihtuvat, globalistien toimia tutkivien ja seuraavien on vaikeampi pysyä kärryillä siitä missä mennään. Uudet termit myös hämäävät. Kun ”uudella maailmanjärjestyksellä” alkaa olla paha kaiku, ”moninapainen maailmanjärjestys” kuulostaa lupaavalta Yhdysvaltojen yksinapaiseen maailmanjärjestykseen nuivasti suhtautuvan korvissa. Mutta konepellin alle kurkatessa on selvää, ettei Kiinan roolia ylistävän ja inklusiivisemman globalisaation puolesta puhuvan Klaus Schwabin tavoitteena ole vallan jakautuminen, vaan sen pysyminen globalistien hallinnoimilla organisaatioilla siinäkin vaiheessa, kun Yhdysvaltojen ja dollarin asema heikentyy. Waggaman puolestaan esittää kehittyvien talouksien BRICS:n ja maailman rikkaimpien maiden G20:n agendojen olevan niin yhteneviä, että niitä on vaikea erottaa toisistaan.

Saadessaan vastustusta, ovat globalistit valmiita hylkäämään termejä, kuten ESG (Environmental, Social, Governance – ympäristö, yhteiskuntavastuu ja hallintotapa) ja DEI (Diversity, Equity, Inclusion – moninaisuus, yhdenvertaisuus ja osallisuus). Smith mainitsee esimerkkinä Lynn Forester de Rothschildin haastattelun, jossa tämä toteaa ESG:n terminä joutavan roskakoriin. Vaikka WEF ja globaalin varainhoitoyhtiö Blackrockin toimitusjohtaja Larry Fink edelleen puhuvat ESG:stä, toteaa Smith ESG:n ja DEI:n enimmäkseen kadonneen Blackrockin yritysraporteista. Viestinä tuntuisi kuitenkin olevan, että ESG täytyisi brändätä uudelleen, ei hylätä.

Viimeisen vuoden aikana Smith kertoo törmänneensä yhä useammin termiin sidosryhmäkapitalismi. Tämä ei ole kuitenkaan uusi termi, vaan on esiintynyt WEF:n materiaaleissa jo ainakin vuonna 2010 ja tarkoittaa pohjimmiltaan samaa kuin inklusiivinen kapitalismi. Näiden monien vaikealta kuulostavien termien lienee tarkoituskin saada kansalaisten päät pyörälle, vaikka tavoitteet niiden takana eivät sisällöltään muutu mihinkään.

Vaikka määränpää jäisi saavuttamatta, voi matka olla kohtalokkaampi

Viime vuosien aikana Brandon Smith näkee globalistien jääneen tappiolle informaatiosodassa ja etteivät asiat ole sujuneet heidän kannaltaan niin hyvin kuin he olisivat toivoneet. Tämän vuoksi he ovat hieman höllänneet kaasua ja viettäneet hiljaiseloa. Suunnitelma maailmanhallituksesta kaikille maille yhteisine maailmanvaluuttoineen ja kenties Kiinan tyylisine sosiaalisen luottoluokituksen pistejärjestelmineen on sen verran megalomaaninen, etten itsekään pidä sen täydellistä toteutumista todennäköisenä ainakaan kovin lyhyellä tähtäimellä.

Ei pidä silti tuudittautua siihen, että globalistit olisivat vaarattomia tai että voisimme vain seurata passiivisesti sivusta, kun heidän korttitalonsa romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Niin kauan kuin heillä säilyy toimintaedellytykset, eivätkä he joudu vastuuseen vehkeilystään, tulevat he aina takaisin samojen, mutta eri tavoin brändättyjen suunnitelmiensa ja organisaatioidensa kera. Ja jos annamme paitsi läntisten myös itäisten vallanpitäjien manipuloida meidät osaksi rakentamaansa vastakkainasettelua, joka pahimmillaan eskaloituu sodaksi Ukrainan tapaan, voi matka olla kohtalokkaampi kuin määränpää, joka lopulta jäänee saavuttamatta.

Mika Salmi 15.10.2025

Lähteet ja viitteet

Antinniemi, Sami | YouTube (6.11.2024): Vaalilive insertti: Onko Trumpin taustalla Galaktinen federaatio?

Bloomberg Television | YouTube (30.8.2023): Lynn Forester de Rothschild Says Its Time to ”Dustbin” ESG

Brown, Gordon | The Guardian (12.4.2025): The ‘new world order’ of the past 35 years is being demolished before our eyes. This is how we must proceed

Bush, George H. W. | George Bush Presidential Library and Museum (11.9.1990): Address Before a Joint Session of the Congress on the Persian Gulf Crisis and the Federal Budget Deficit

Glassman, Alan | New Dawn (huhtikuu 2017): Hi-Tech Mass Deception: Are We Being Prepared for a False Flag ET Takeover? (Rakkausplaneetta julkaissut suomennettuna 14.9.2022)

Inclusive Capitalism | YouTube (11.12.2020): The Council for Inclusive Capitalism with the Vatican

Kissinger, Henry (12.1.2009): The Chance for a New World Order

Putkonen, Janus | UMV-lehti (14.12.2024): Mystiset UFO:t kuohuttavat: Trump vaatii tunnistamattomien ’lennokkien’ alasampumista

Salmi, Mika (30.1.2018): Sodat elintärkeitä globalistien agendalle

Salmi, Mika (29.12.2019): Keitä ovat globalistit ja mistä heidät tunnistaa?

Smith, Brandon | Alt-Market (21.8.2025): Globalists Are Rebranding Their “Woke Capitalism” Agenda After Crushing Setbacks

Summer, Deborah | The Guardian (26.1.2009): Financial crisis: Gordon Brown calls for new global order

Sunstein, Cass R. & Vermeule, Adrian (15.1.2008): Conspiracy Theories

Suomen Uutiset (5.9.2023): Kansainvälinen bisneskäsikirja varoittaa wokesta – yritysten on päätettävä, irtisanotaanko taitava työntekijä jos hän ajattelee väärin

Tanska, Juha | Markanmedia (30.9.2025): Operation Trustin oppien mukainen QAnon – huijaus, jolla Donald Trumpin kannattajia johdettiin harhaan

Waggaman, Riley (kirjoittaa nimellä Edward Slavsquat) (30.4.2022): Yes, Russia is complicit in the Great Reset

Waggaman, Riley (kirjoittaa nimellä Edward Slavsquat) (25.10.2024): Would you like to know what BRICS just declared?

Wecke, Ian | openDemocracy (16.8.2021): Conspiracy theories aside, there is something fishy about the Great Reset

Yli-Karjanmaa, Hannu | nwo.11syyskuu.net (7.3.2009): Esipuhe

Zixiong, Jin | GTN (27.6.2017): Klaus Schwab: ’Globalization in its old form has come to an end.’