Suomen poliittisessa järjestelmässä kulkee rahavirtojen kierto, jossa valtion tuet, elinkeinoelämän järjestöt ja vaalirahoitus kietoutuvat yhteen. Tämä rakenne on täysin laillinen ja avoin, mutta se pistää miettimään, että onko politiikan pelikenttä tältäkään osin tasapuolinen, kun suuret kampanjabudjetit syntyvät osin julkisen rahan kautta?
Suomen poliittisen järjestelmän rahavirtojen kierto
Suomen poliittisessa järjestelmässä toimii rahavirtojen kierto, joka herättää toistuvasti huolta demokratian tasapuolisuudesta. Prosessi alkaa valtion budjetista, jossa kansanedustajat päättävät vuosittain mittavista määrärahoista. Näitä varoja kanavoidaan erilaisille yhdistyksille, tutkimuslaitoksille ja projekteille, joiden saajien joukosta löytyy usein elinkeinoelämän suuria etujärjestöjä, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), Teknologiateollisuus ry, Kemianteollisuus ry, Finanssiala ry sekä Palta.
Nämä järjestöt eivät aina saa suoraa pysyvää yleisavustusta, mutta ne osallistuvat moniin valtion ja EU:n rahoittamiin ohjelmiin ja hankkeisiin. Esimerkiksi Business Finlandin ja Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnoimat tuet tarjoavat väyliä, joiden kautta järjestöt ovat mukana projekteissa ja hyötyvät julkisesta rahoituksesta. Tiedot myönnetyistä avustuksista löytyvät avoimesti palvelusta Tutkiavustuksia.fi.
Näiden hankkeiden kautta resursseja virtaa edelleen eteenpäin. Useat elinkeinoelämän järjestöt rahoittavat yhdistyksiä, kuten Pro Markkinatalous ry, jonka roolina on tukea markkinataloutta edistäviä ehdokkaita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhdistys jakaa huomattavia vaalirahoituksia poliitikoille – usein tuhansien eurojen summia per ehdokas. Esimerkiksi viime eurovaaleissa Pro Markkinatalous ry tuki kymmeniä ehdokkaita.
Kun varat päätyvät ehdokkaille, ne muuntuvat näkyviksi kampanjoiksi: televisiomainoksiksi, sosiaalisen median kampanjoiksi ja ulkomainonnaksi. Vaalirahoitusilmoitusten perusteella yksittäisen ehdokkaan kampanja voi olla arvoltaan jopa satoja tuhansia euroja, mikä antaa merkittävän etulyöntiaseman kilpailussa. Julkiset tiedot näistä summista ovat nähtävillä Vaalirahoitusvalvonta.fi-palvelussa.
Suuret kampanjatuet kulkevat kytköksissä vaalimenestykseen
Suurilla kampanjabudjeteilla ehdokkaat onnistuvat usein nousemaan esiin ja pääsemään eduskuntaan. Sieltä käsin he palaavat alkuperäisen kierteen ytimeen: päättämään uusista valtion tuista, joista hyötyvät jälleen samat järjestöt ja tahot, jotka epäsuorasti mahdollistivat heidän vaalimenestyksensä.
Kokonaisuus herättää väistämättä kriittisiä kysymyksiä. Onko kyseessä epäsuora julkisen rahan kierrätys takaisin vaalirahoitukseen? Luoko tämä rakenne epätasapainoisen pelikentän, jossa pienemmät ehdokkaat jäävät suurten budjettien varjoon? Ja ennen kaikkea – onko poliittinen päätöksenteko vaarassa kietoutua liiaksi eturyhmiin, joista kansanedustajat ovat moraalisesti – elleivät suoraan juridisesti – riippuvaisia?
Lain näkökulmasta kaikki on läpinäkyvää. Vaalirahoitus on ilmoitettavaa ja avointa, ja valtionavustuksista löytyy julkisia rekistereitä. Ongelmana ei ole avoimuuden puute, vaan rakenteen itsessään luoma kierre. Kun valtion tuet, etujärjestöt ja poliittinen valta kohtaavat näin tiiviisti, se nostaa pintaan perustellun huolen siitä, kuinka tasapuolinen ja riippumaton suomalainen päätöksenteko todellisuudessa on.
Samuel Gryning 28.9.2025