Kun entisen pääministerin Sanna Marinin muotokuva julkaistiin, huomio kiinnittyi ensisilmäyksellä sen valoisuuteen, punasävyihin ja korostettuun arvokkuuteen. Moni näki sen vain kunnianosoituksena, mutta tarkempi katsaus taustaan paljastaa yksityiskohtia, joita ei voi ohittaa olankohautuksella.
Kuvan hallitseva väri on kirkas punainen. Se symboloi verta, vaaraa ja aggressiota– mutta myös voimaa, valtaa ja energiaa. Taiteessa punainen on usein valittu, kun halutaan herättää voimakkaita tunteita ja luoda intensiivinen tunnelma.
Kun muotokuvan taustaa tarkastelee erillään henkilöstä, esiin nousee erikoinen ilmiö: varjot ja valon siirtymät muodostavat hahmon, joka muistuttaa kasvoja – tai tarkemmin sanottuna demonimaista hahmoa. Yläosassa näkyy sarvia muistuttavia muotoja, keskellä erottuu nenän ja silmien kaltainen rakenne ja alempana tummemmat sävyt muodostavat suun ja leukalinjan. Tämä ei vaikuta sattumalta syntyneeltä, vaan pikemminkin harkitulta visuaaliselta ratkaisulta, jonka avulla kuvaan luodaan toinen merkitystaso.
Ihmismieli on herkkä havaitsemaan kasvoja ja symboleja ympäristössä. Tätä ilmiötä kutsutaan pareidoliaksi. Kun kuvan taustassa piilee kasvojen kaltainen hahmo, se luo katsojalle alitajuisen vaikutelman: kauniin ja hallitun muotokuvan takana väijyy jotain synkempää. Tämä voi muuttaa ensivaikutelmaa epämääräisen negatiiviseksi tai ristiriitaiseksi, vaikka katsoja ei itse tiedosta syytä tuntemukselleen.
Kuningas Charles III:n virallinen muotokuva herättää samoja kysymyksiä
Sanna Marinin muotokuva ei ole yksittäistapaus. Myös kuningas Charles III:n virallinen muotokuva on saanut runsaasti huomiota, koska sen punainen tausta ja varjot muistuttavat monien mielestä pirullisia kasvoja. Yhtäläisyydet herättävät kysymyksen siitä, onko kyseessä vain taiteellinen tyylikeino vai harkittu tapa liittää julkisuuden henkilöihin tiettyjä alitajuisia assosiaatioita.
Symbolien piilottaminen taiteeseen ei ole alkuunkaan uusi ilmiö. Sitä on tehty vuosisatojen ajan monista eri syistä. Usein kyse on alitajuisesta vaikuttamisesta: kuvat ja symbolit muokkaavat mielikuvia, vaikka niitä ei havaittaisi tietoisesti. Poliittisissa muotokuvissa tällaisilla ratkaisuilla voidaan rakentaa haluttua kertomusta vallasta ja asemasta. Salaseurojen perinteissä symbolien piilottaminen on ollut keino sekä sisäpiirin tunnistamiseen, että suuren yleisön mielikuviin vaikuttamiseen. Toisinaan kyse on myös taiteellisesta kunnianhimosta, halusta tehdä teos, joka herättää keskustelua vielä vuosienkin päästä.
Sanna Marinin muotokuva ei ole neutraali kunnianosoitus. Sen tausta sisältää visuaalisia elementtejä, jotka välittävät katsojalle alitajuisia viestejä. Punainen värimaailma ja taustaan kätketty pirun kasvojen illuusio muokkaavat sitä, miten henkilö koetaan.
Samuel Gryning 23.8.2025