Sain vasta äskettäin tietooni ja käsiini Aikamedian v. 2018 julkaiseman 441-sivuisen teoksen ”Saarnaaja Heikki Ahonen – Sydämellä ja ajatuksella”, jonka luin suurta mielenkiintoa ja nostalgiaa tuntien.

Valitettavasti Heikki Ahosen maallinen elämä päättyi sairauden johdosta ennenaikaisesti toukokuussa 2025.

Kirja oli kiehtova, koska siinä oli hyvin paljon yhteyksiä omiin kokemuksiini, koska olemme melkein samanikäisiä Heikin ollessa minua vuoden vanhempi.

Niinpä oli sykähdyttävää lukea hänen 1950-luvun lapsuusajan leikeistään ja harrastuksistaan, joissa oli runsaasti yhtymäkohtia minun vastaaviin touhuihini. Tosin täytyy todeta, että jotkin Heikin ja hänen veljiensä tempauksista olivat paljon rajumpia kuin minulla konsanaan, joten useinkin jouduttiin sitten paikkailemaan poikien haavoja, mutta onneksi mitään pahempaa ei koskaan sattunut.

Mutta oli siinä Eino-isällä ja Toini-äidillä kaitsemista, kun villit pojat keksivät milloin mitäkin. Isän linja oli tiukka ja jämpti, mitä taas äiti tasoitti lempeämmällä suhtautumisellaan.

Sen jälkeen Ahonen kertoo kirjassaan kokemuksistaan Suomen helluntaiherätyksessä. Alkuvauhdin antoi tavallisuudesta poikkeava lapsuudenkoti, jossa isä, helluntaiherätyksen tunnettu vaikuttaja Eino Ahonen, opasti seitsenpäistä lapsikatrastaan tarttumaan rohkeasti haasteisiin, joita Heikinkin elämässä sitten riitti paljon.

Heikki oli tinkimätön periaatteen mies, mikä johti joskus kipeisiinkin tilanteisiin kutsumustyössä. Vastapainoa antoivat syvät hengelliset kokemukset, jopa ihmeet. Myös perhe, Terttu-vaimo ja pojat Tuomo ja Olli, olivat Heikille tärkeä voimavara.

Heikki Ahonen palveli helluntaiseurakunnissa eri tehtävissä Kotkassa, Turussa, Kuopiossa, Floridan Lake Worthissa, Raumalla ja Keuruulla.

Sen lisäksi hän oli mukana monissa helluntaiherätyksen yhdistyksissä joko jäsenenä tai puheenjohtajana.

Kaikkien näiden vaiheiden lukeminen oli kiintoisaa, koska Ahonen kirjoittaa todella sujuvasti, mutta kirjan koskettavinta antia oli kuitenkin Heikin rehellinen selostus häntä suuresti järkyttäneestä asiasta, että helluntaiherätys jakautui v. 2003 voimakkaasti kahteen leiriin, koska tuli ylipääsemötön erimielisyys siitä, pitäisikö jatkaa alusta asti käytössä olleella yhdistyspohjamallilla, jossa kaikki seurakunnat ovat vain rekisteröityneitä yhdistyksiä ilman mitään keskushallintoa, vai pitäisikö siirtyä rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan malliin, jossa on keskushallinto.

Heikki kannatti pysymistä entisessä itsenäisten seurakuntien mallissa, mutta joutui sen takia monien muiden kanssa myrskyn silmään.

Muistan itsekin hyvin nuo ajat, kun asiasta taitettiin peistä monen vuoden ajan.

Keskustelin tilanteesta Heikki ja Hannu Ahosen kanssa Keuruun Juhannuskonferenssissa v. 2003, jolloin he kysyivät minulta, mitä mieltä minä olen tästä kysymyksestä.

Vastasin, että minä ymmärrän molempia osapuolia ja heidän perustelujaan, mihin veljekset totesivat, että minä siis haluan istua kahdella pallilla.

Näin oli ja on edelleen. Jumalan lapsia on kummassakin leirissä enkä minä halua olla jyrkästi vain yhden näkemyksen kannattaja.

Lopulta tilanne johti umpikujaan, jolloin vanhaa itsenäisten seurakuntien linjaa ajaneet henkilöt kokivat, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin perustaa uusi hengellinen liike v. 2003, joka sai nimekseen Suomen Helluntaikansa ry, joka alkoi julkaista Ristin kansa -nimistä lehteä vuodesta 2005 lähtien ja pitää Juhannusjuhlia Jämijärven Mertiörannassa, jossa näin Heikki Ahosen viimeksi v. 2022.

Ensimmäinen yhteisessä paikassa olemisemme tapahtui 6.12.1967, kun menin Riihimäen Viestirykmentistä, jossa suoritin asepalvelustani, tapaamaan silloista tyttöystävääni Annukkaa, joka opiskeli Hämeenlinnassa helluntaiherätyksen Katinalan raamattuopiston syksyn 1967 kurssilla, jossa myös Heikki Ahonen oli oppilaana, mutta silloin tiemme eivät kohdanneet.

Tapasin Heikin ensimmäisen kerran livenä vuoden 1969 lopulla tai vuoden 1970 alussa (en muista, joka tapauksessa oli talvi), kun olin opettajana Sumiaisissa osallistuen samalla Jyväskylän Siionin toimintaan, jossa olivat mukana myös lauluduo Sirkka ja Irene.

Kun Hannu Ahonen tuli opiskelemaan matematiikkaa Jyväskylään, mistä Heikki kertoo kirjassaan, että Hannusta näki jo 5-vuotiaana, että hän on laskemisessa lahjakas, niin hän alkoi seurustella Irenen kanssa, mikä johti siihen, että Sirkkaa ja Ireneä pyydettiin laulamaan Kotkan Siioniin, jonka johdossa oli Eino Ahonen.

Koska vain minulla oli auto, niin Hannu, Sirkka ja Irene lähtivät minun kyydissäni Kotkaan, jossa pidetyssä kokouksessa minua pyydettiin puhumaan, mutta toisena puhujana olikin Heikki Ahonen, kun Eino-isä kuunteli nuorten miesten saarnoja etupenkissä istuen.Ehkä nämä muistelot riittävät ja mitä tulee itse kirjaan, niin suosittelen sen lukemista kaikille ihmisille, mutta erityisesti helluntaiherätyksessä mukana olleille tai edelleen mukana oleville ihmisille sekä Helluntaikirkon että Helluntaikansan puolella.

Jouko Piho 11.4.2026

3 thoughts on “Kirja-arvostelu | Saarnaaja Heikki Ahonen – Sydämellä ja ajatuksella”
  1. Ehkä sitä jakautumista avittivat maalliset kiusaukset. Ry kun ei saa Suomessa kerätä itselleen merkittävää omaisuutta eikä tuottaa voittoa. Oy sen sijaan saa omistaa vaikka mitä ja tuottaa voittoa. Itse väittäisin että tässä on se suurin syy kahdelle leirille.

  2. Hienoja nämä kirja-, elokuva- ja sarjaarvostelut.

    Maailma on täynnä uskontoja. Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita.
    Eri uskontojen ristiriidat ja opit eivät ole tärkeitä tai niiden ei pitäisi johtaa riitoihin.
    Luoja loi ihmisen omaksi kuvakseen. Kaikki ihmiset ovat jotain, mitä Luoja on.
    Kaikkien uskontojen perusteella olevien lähteiden, myös perimätiedon, tärkein sanoma on hyvyys.
    Valitkaa hyvyys teoissanne. Ihminen voi valita aina myös pahan teon.

    Kulttuureja ja ihmisiä on monenlaisia, mutta hyvyys on niiden tärkein sanoma.
    Vihasaarnaajat ja rahan takia papeiksi opiskelleet saarnaavat mitä sielunvihollinen tai poliitikko käskee.
    Kirkkojen ja uskontojen suurmiehet ovat aikojen saatossa keksineet mitä ihmeellisimpiä valheita ja epäjumalallisia teorioita Luojan sanoista.

    Esimerkiksi kymmenen käskyä luterilaisilla ja kai ortodokseilla on väärennetty. Toinen käsky: Älä tee Jumalan kuvaa. Se on poistettu opista, muttei raamatussa, jossa se on kahdessa kohtaa, jossa kymmenen käskyä mainitaan. Tilalle on tuotu kahteenosaan jaettu kymmenes käsky, eli älä himoitse naapurin vaimoa ja omaisuutta, joka on oikeasti yksi käsky, 10.

    Ihminen tietää sisimmässään joka hetki, jokaisen tekonsa, joko oikeaksi tai vääräksi. Oman tunnon voi sumentaa ja vain elää elämää.

    Luoja taisi kertoa tärkeimmän opetuksensa jotenkin näin: ”Jos tiput pimeässä metsässä kuoppaan, miksi huudat nimeäni ja apua. Et olisi tippunut kuoppaan jos olisit kuunnellut minua.” Vapaa lainaus suomennettuna.

  3. Uskontoja on monia, jotta Luoja voi koskettaa jokaista ihmistä eri kulttuureissa. Sama alkulähde, sama viisaus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *