Rockefellerit ovat olleet mukana Kiinan modernisaatiossa jo yli vuosisadan, alkaen lääketieteen kehittämisestä ja jatkuen aina globalisaation arkkitehtuurin luomiseen. David Rockefellerin avoin ihailu Kiinan totalitarismia kohtaan paljastaa, että globaalin eliitin silmissä autoritaarisuus ei ole este, vaan mahdollinen malli. Kiina ei ole siis “globalistien vastustaja”, vaan osa sitä samaa uutta maailmanjärjestystä, jonka verkostoja Rockefellerit ovat olleet rakentamassa.
Keskustelu Kiinasta globaalina suurvaltana saa usein mustavalkoisia sävyjä. Lännessä sitä kuvataan toisinaan vastavoimana globalismille. Jopa Kiinan autoritaaria kuvataan monissa yhteyksissä varsinkin vaihtoehtomedioissa hienona asiana. Todellisuudessa kuva on monimutkaisempi. Kiinan kehitys on kietoutunut vahvasti kansainvälisiin verkostoihin ja globaaliin eliittiin, joissa Rockefeller-suvulla on ollut poikkeuksellisen vahva rooli.
Tutkimus ja historialliset arkistot osoittavat, että Rockefellerien vaikutus Kiinaan ei ole rajoittunut todellakaan vain hyväntekeväisyyteen, vaan se on ollut osa laajempaa kansainvälisen järjestelmän muovaamista. Tämä tekee Kiinasta pikemminkin osan globaalin eliitin verkostoa kuin sen ulkopuolisen haastajan.
Varhainen vaikutus: lääketieteen ja instituutioiden rakentaminen
Rockefeller Foundation aloitti toimintansa Kiinassa jo 1910-luvulla. Vuonna 1914 se perusti China Medical Boardin (CMB), jonka kautta luotiin pysyviä rakenteita Kiinan lääketieteen modernisoimiseksi. Suurin ja näkyvin hanke oli Peking Union Medical College (PUMC), jonka pre-med -ohjelma avattiin vuonna 1917. Yhdysvaltalaiset arkistolähteet kuvaavat sitä “Aasian parhaaksi lääketieteelliseksi keskukseksi” – standardiksi, joka ohjasi koko alueen terveydenhuollon kehitystä (Rockefeller Archive Center, Wikipedia: PUMC).
Säätiö ei pysähtynyt kaupunkieliitille suunnattuun koulutukseen. 1930-luvulla Rockefellerit rahoittivat laajaa maaseudun kehittämisohjelmaa, jonka tavoitteena oli luoda moderni julkisen terveydenhuollon verkosto Kiinaan. Kyseessä oli aikansa poikkeuksellisen mittava “sosiaalisen manipuloinninprojekti”, joka yhdisti lääketiedettä, koulutusta ja yhteisörakenteita.
Näin Kiinaan juurtui länsimaisen korkeakoulutuksen ja terveydenhuollon instituutio, joka loi uuden eliitin sukupolvia. Vaikutus näkyy yhä, sillä monet Kiinan johtavat lääketieteen keskukset jäljittävät juurensa Rockefellerien ohjelmiin.
Sotien ja vallankumouksen jälkeinen hiljaisuus
Toisen maailmansodan jälkeen ja erityisesti kommunistien vallan myötä Rockefellerien toiminta Kiinassa hiipui ainakin näennäisesti. Mao Zedongin hallinto suhtautui epäluuloisesti länsimaiseen vaikutukseen ja suuri osa säätiön infrastruktuurista kansallistettiin.
Kylmän sodan aikana Rockefellerit siirsivät huomionsa muualle, mutta säilyttivät intressinsä Aasian kehityksessä. Tämä näkyi muun muassa yhteistyössä kansainvälisten instituutioiden, kuten WHO:n, kanssa.
Paluu 1970-luvulla: David Rockefeller ja Kiinan avautuminen
Merkittävä käänne tuli 1970-luvulla, kun Yhdysvallat ja Kiina normalisoivat suhteensa. David Rockefeller vieraili Kiinassa vuonna 1973 ja kirjoitti sen jälkeen New York Timesiin matkakertomuksen, jossa hän kuvasi Mao Zedongin johtamaa yhteiskuntaa seuraavasti:
“Puhemies Maon johdolla toteutettu sosiaalinen koe Kiinassa on yksi ihmiskunnan historian tärkeimmistä ja onnistuneimmista.”
– David Rockefeller, New York Times, 10.8.1973 (NYT-arkisto)
Tämä lausunto on sittemmin noussut kritiikin keskiöön puhuttaessa globalisaatiosta. Rockefeller ei ainoastaan nähnyt Kiinan talousmallissa potentiaalia, vaan myös kehui sen totalitaristista yhteiskuntakontrollia – piirteitä, joita lännessä yleensä pidetään ihmisoikeuksien vastaisina. Tämä osoittaa, että globaalin eliitin piirissä Kiinan autoritaarisuutta ei nähty esteenä, vaan pikemminkin mallina hallinnan tehokkuudelle.
Rockefeller näki Kiinan mahdollisuutena osana uutta globaalia järjestystä – ja monet hänen näkemyksistään välittyivät myös Rockefellerien instituutioiden kautta, kuten Trilateral Commission ja Council on Foreign Relations (CFR) (CFR, Trilateral Commission).
Kiina globalisaation sisällä, ei sen ulkopuolella
Vuonna 2001 Kiina liittyi Maailman kauppajärjestöön (WTO), mikä oli koko sen talouskasvun ja vientivetoisen nousun perusta (WTO). Tämä ratkaisu ei olisi ollut mahdollinen ilman globaalia eliittiä ja instituutioita, joita Rockefellerien kaltaiset suvut olivat olleet rakentamassa.
Talous- ja instituutiotasolla Kiina on siis ollut vuosikymmeniä osa samaa järjestelmää, jota lännessä usein kritisoidaan “globalistiseksi” tai “NWO:ksi”. Se ei ole ulkopuolinen vastustaja vaan aktiivinen toimija, joka käyttää samoja verkostoja omien tavoitteidensa ajamiseen.
Uusi maailmanjärjestys – mitä väitteistä jää käteen?
Rockefellerit yhdistetään usein Uuteen maailmanjärjestykseen. Tutkimus osoittaa, että heidän vaikutuksensa ei ole vain “salainen hallinta”, vaan ennen kaikkea verkostojen rakentaminen. CFR on ollut Yhdysvaltain ulkopolitiikan epävirallinen ajatushautomo jo vuodesta 1921. Trilateral Commission, jonka David Rockefeller perusti 1973, pyrki koordinoimaan Yhdysvaltojen, Euroopan ja Japanin (ja myöhemmin muiden Aasian talouksien) politiikkaa.
Rockefellerien toiminta näyttää siis rakentaneen globaalia arkkitehtuuria, jossa myös Kiina on nyt syvällä mukana. Jos Kiinaa joskus esitetään globaalin eliitin vastustajana, todellisuus on päinvastoin: se on osa samaa järjestelmää, ja sen oma nousu on pitkälti riippunut näiden verkostojen olemassaolosta.
Samuel Gryning 7.9.2025