Elokuva-arvostelu | Love & Death

Kirjoituksen otsikko on suomeksi ”Rakkaus ja kuolema”. Kyseessä on alun perin HBO Maxin v. 2023 julkaisema 7-osainen elämäkerrallinen draama- ja rikossarja, jonka tosiasioihin perustuvat tapahtumat sijoittuvat vuosina 1978-1980 Texasin Dallasin esikaupunkiin Wylieen.

Nyt sarja on katsottavissa myös Netflixissä, jossa minäkin sen näin eilen ja toissapäivänä. David E. Kelleyn luoma sarja perustuu Jim Atkinsonin kirjaan ”Todisteet rakkaudesta: Tosi tarina intohimosta ja kuolemasta Piipreerialla”.

Paljastamatta liikaa sarjan juoni on lyhyetti sanottuna seuraava: uskonnollista ja kirkossa ahkerasti toimivaa Candy Montgomeryä syytetään 13.6.1980 tapahtuneesta naapurinsa Betty Goren murhasta sen jälkeen, kun Candyn suhde Bettyn aviomiehen Allanin kanssa oli paljastunut. Suhde alkoi, koska Candy kaipasi kaiken hyvän eli perheen, kahden lapsen ja aktiivisen seurakuntaelämän lisäksi elämäänsä jotain enemmän, mutta joutuikin alun onnistuneiden salailujen jälkeen koko pikkukaupungin silmätikuksi ja maanlaajuisen median parrasvaloihin, kun hänen syrjähyppynsä johtikin syytteisiin murhasta.

Vai oliko kyseessä murha? Sitä pohditaan erittäin hyvin kuvatussa oikeussalidraamassa, jossa syyttäjä ja puolustusasianajaja tekevät parhaansa voittaakseen juttunsa. Välissä on vielä omahyväinen tuomari, jolla menee sukset ristiin puolustusasianajajan kanssa ja tuomitsee tämän pariksi päiväksi putkaan, josta juristi kuitenkin vapautuu pian vetoomustuomioistuimen päätöksen jälkeen.

Sarjassa on monia eri tasoja. Mainittujen asioiden lisäksi esille tulee myös päähenkilöiden osallistuminen ”Marriage Encounter” -järjestön avioliittokursseille, jotka tuottavatkin hyvin epäilevistä ennakkoasenteista huolimatta myönteistä parantumista parisuhteessa. Sarjassa on myös hyvin paljon moraalista pohdintaa siitä, onko avioliiton ulkopuolinen suhde sittenkään oikein sen antamasta tunnetyydytyksestä huolimatta.

Oma erikoinen lisänsä on puolustusasianajajan turvautuminen hypnoosia käyttävän psykiatrin palveluksiin, jonka aikaansaama todistusaineisto vasta 4-vuotiaan Candyn lapsuuden traumasta vaikutti voimakkaasti oikeudenkäynnissä lopullisen ratkaisun antaneen juryn päätökseen.

Sarja on saanut pääosin myönteisiä arvosteluja. Erityisesti Candya näyttelevän Elizabeth Olsenin roolisuoritusta on kehuttu, mistä olen samaa mieltä.

Sarja kuvaa erittäin hyvin myös tuon ajan Amerikan etelävaltion yhteiskuntaa, uskonnon merkitystä sekä miehen ja naisen erilaisia rooleja. Itselleni oli myös kotoisaa katsoa maisemia, katuja ja rakennuksia, koska olin paria vuotta myöhemmin eli vuosina 1982 – 1983 opiskelijana raamattukoulussa Texasin Dallasissa. Enpä vain silloin tiennyt, mitä traagisia asioita oli tapahtunut kahta vuotta aiemmin Dallasin esikaupungissa Wyliessa.

Suosittelen sarjan katsomista kaikille aikuisille, ei siis lapsille eikä niille, joille väkivallan ja veren näkeminen tuottaa ahdistusta. Sarjan tositarina on erittäin intiimi, tunteellinen ja ajattelemaan laittava kuvaus siitä, miten ihmisten elämässä voi tulla kaikista hyvistä olosuhteista huolimatta kuitenkin avioliittovaikeuksia, jos ei esim. osata keskustella avoimesti kaikista asioista ja etenkin tunteista.

Sarja haastaa myös miettimään moraalin rajoja ja sitä, onko kielletyn hedelmän nauttiminen sittenkään viisasta. Sarja tuo myös hyvin esiin ihmisissä olevia piilotettuja lapsuuden traumoja, jotka voivat puhjeta väkivaltaisesti esiin jossain myöhemmän elämän uhkaavassa painetilanteessa.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ”Love & Death” on hyvin tehty, käsikirjoitettu, ohjattu ja näytelty kuvaus tosielämän draamasta, jossa kävi niin, mitä kukaan ei olisi uskonut mahdolliseksi. Viimeisen jakson lopussa tuodaan esille valokuvineen tietoja sarjan oikeista ihmisistä ja heidän vaiheistaan vuoden 1980 traagisten tapahtumien jälkeen.

Jouko Piho