Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vierailee Helsingissä tänään perjantaina 29. elokuuta pääministeri Petteri Orpon kutsusta. Vierailun ohjelmaan sisältyy tapaamiset Orpon lisäksi presidentti Alexander Stubbin kanssa.
Keskustelujen aiheina ovat jo tutuksi tulleet Euroopan turvallisuustilanne, yhteisen puolustuksen vahvistaminen, Ukrainan tukeminen, hybridivaikuttamisen torjunta ja kriittisen infrastruktuurin suojaaminen.
Painotus Venäjän uhkaan
Orpon mukaan vierailu alleviivaa EU:n vakavaa suhtautumista Venäjän aiheuttamaan uhkaan ja tarvetta oppia erityisesti rajanaapureilta.
“Me puolustamme EU:n ulkorajaa, joka on samalla myös NATO:n ulkoraja. Me huolehdimme osaltamme myös Itämeren turvallisuudesta. Tämä tuo harteillemme aivan erityistä vastuuta. Eurooppaa puolustetaan nimenomaan sen itäisellä reunalla,” Orpo totesi.
Vierailun aikana von der Leyenille esitellään Suomen rajavalvontaa myös merialueilla. Hän vieraili jo huhtikuussa 2024 Orpon kanssa Lappeenrannassa ja Suomen itärajalla.
Kriittinen näkökulma: poliittinen symboliikka vai todellinen yhteistyö?
Von der Leyenin vierailu voidaan nähdä vahvana poliittisena symbolina. Se tarjoaa hallitukselle mahdollisuuden korostaa Suomea “Euroopan portinvartijana”, mutta samalla herättää kysymyksiä siitä, kuinka paljon EU todella kuuntelee jäsenmaiden näkemyksiä – vai onko kyse enemmän komission ja suurten EU-maiden sanelemasta turvallisuuslinjasta, johon pienten maiden odotetaan mukautuvan.
Orpon puheissa toistuu viesti vastuunkannosta EU:n ja NATO:n rajalla. Käytännössä tämä merkitsee kuitenkin entistä suurempia resursseja rajavalvontaan, puolustusmenoihin ja EU-yhteensopiviin ratkaisuihin. On syytä kysyä, jääkö Suomelle enää itsenäistä liikkumavaraa turvallisuuspolitiikassaan, vai sidotaanko maa yhä tiukemmin unionin ja liittouman etulinjan rooliin.
Globalistinen tapaaminen vai kansallisen edun puolustus?
Von der Leyenin ja Orpon kohtaamista voidaan pitää myös globalistien tapaamisena, jossa korostuu EU:n ylikansallinen ajattelu ja vallan keskittäminen Brysseliin. Vaikka retoriikassa puhutaan Suomen vastuusta ja Itämeren turvallisuudesta, tosiasiassa kyse on ennen kaikkea siitä, että Suomi liitetään osaksi suurempaa eurooppalaista turvallisuusjärjestelmää – EU:n ja NATO:n yhteistä etulinjaa.
Tällaiset globalistiset tapaamiset eivät aina huomioi kansallista päätösvaltaa tai tavallisten suomalaisten huolia. Päätöksiä tehdään huippukokousten kabineteissa, ja ne esitellään “Euroopan yhteisenä etuna”, vaikka käytännössä velvoitteet ja kustannukset kasaantuvat erityisesti rajavaltioille, kuten Suomelle.
Lähde: Valtioneuvosto