Jos Suomessa vapaamuurareilla katsotaan olevan liian suuri ja läpinäkymätön vaikutusvalta valtion asioissa, on Meksiko tästä ilmiöstä maailmanhistorian kenties äärimmäisin esimerkki. Siellä vapaamuurarius ei ole vain herrakerho, vaan se on ollut valtion ideologinen selkäranka – ja samalla sen suurin harmaa eminenssi.
Looshit puolueiden tilalla
Meksikon historiassa vapaamuurarius ei tyytynyt vain vaikuttamaan politiikkaan – se oli politiikkaa. 1800-luvulla maassa ei tapeltu niinkään puolueohjelmista, vaan kahden suuren looshisuuntauksen välillä: yorkilaiset (liberaalit) ja skottilaiset (konservatiivit) jakoivat vallan keskenään.
Tämä johti tilanteeseen, jossa korkeimmat valtion virat, oikeuslaitos ja armeijan johto täytettiin looshiveljillä. Kritiikki tätä kohtaan on ilmeistä. Kun valtion asioista päätetään suljettujen ovien takana valoin ja rituaalein sidottujen miesten kesken, demokratia muuttuu pelkäksi kulissiksi. Kansanvalta korvautuu veljeskunnan edulla.
Benito Juárez ja kirkon nujertaminen
Meksikon historian merkittävin hahmo, presidentti Benito Juárez, oli korkea-arvoinen vapaamuurari. Hänen johdollaan toteutettiin massiiviset uudistukset, joilla katolinen kirkko siirrettiin syrjään. Vaikka kirkon vallan murtamista on pidetty edistyksellisenä, kriitikot huomauttavat, että tilalle ei tullut neutraali valtio, vaan vapaamuurarillinen ideologia.
Kirkon opinkappaleet korvattiin looshien dogmeilla. Tästä syntyi jännite, joka purkautui myöhemmin verisinä sisällissotina, kuten 1920-luvun Cristero-kapinana, jossa valtio yritti kitkeä uskonnon kokonaan julkisesta tilasta – vapaamuurarillisten periaatteiden nimissä.
Kritiikki: Valtio valtiossa?
Vapaamuurariuden vaikutusvaltaa valtioiden asioissa on syytä kritisoida erityisesti avoimuuden puutteesta. Kun päätöksentekijät ovat vannoneet ensisijaisen uskollisuuden veljeskunnalleen, niin kenen etua he palvelevat kriisihetkellä?
Läpinäkymättömyys: Päätökset, jotka vaikuttavat miljoonien ihmisten elämään, valmistellaan piireissä, joihin tavallisella kansalaisella ei ole pääsyä.
Verkostoituminen: Meksikon esimerkki osoittaa, kuinka looshit luovat ”hyvä veli” -verkostoja, jotka ohittavat ansioituneisuuden ja suosivat lojaaliutta järjestölle.
Ideologinen hegemonia: Vapaamuurarius pyrkii muokkaamaan yhteiskuntaa oman maailmankuvansa mukaiseksi, usein perinteisiä arvoja ja paikallista kulttuuria polkien.
Meksiko on varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun vapaamuurarillinen aate ja valtiovalta kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Jos Suomessa ollaan huolissaan vapaamuurarien verkostoista hallinnossa, Meksiko näyttää, miltä näyttää loppuun asti viety ”vapaamuurarillinen tasavalta”. Se on valtio, jossa lippu ja looshi kulkevat käsi kädessä – mutta kuka todellisuudessa pitelee lankoja?
Markanmedia toimitus 4.3.2026
Nämä ovat OIKEASTI tärkeitä asioita jotka jokaisen itseään kansallismielisenä/patrioottina pitävän ihmisen tulee tietää ja tiedostaa. Vihollinen on tunnettava mahdollisimman hyvin että sitä vastaan voi taistella.