Olemme viime aikoina kuulleet vaihtoehtomedioissa yllättävän paljon puhetta Kiinan erinomaisuudesta ja sen positiivisista puolista. Tämä ei ole sattumaa, vaan liittyy siihen, että Vladimir Putin on läheisissä väleissä Kiinan johdon kanssa. Tämän vuoksi monet katsovat virheellisesti, että Kiina olisi globalistien vastustaja – samaan tapaan kuin Putinista on luotu kuva jonkinlaisena lännen vastaisena sankarina. Esimerkiksi eilisessä YouTube-lähetyksessä ”Tiainen Kivi Korhonen”, Kiinasta puhuttiin poikkeuksellisen positiiviseen sävyyn. Todennäköisesti tämä johtuu juuri siitä, että Kiina nähdään liittolaisena Venäjän rinnalla ja siksi se yhdistetään globalismin vastustajiin. Kuitenkin, kun tarkastellaan todistusaineistoa ja Kiinan mallia syvemmin, huomataan nopeasti, että Kiina ei ole globalistien vastustaja vaan pikemminkin esimerkki siitä, mihin suuntaan globaalia hallintoa ollaan viemässä.
Kiinan malli – esikuva uudelle maailmanjärjestykselle?
Kun tarkastellaan Kiinan yhteiskuntamallia ja verrataan sitä suunnitelmiin yhdestä maailmanhallituksesta tai niin sanotusta uudesta maailmanjärjestyksestä, esiin nousee huolestuttavia yhtäläisyyksiä. Monet kriitikot näkevät Kiinan olevan eräänlainen koealusta tai jopa prototyyppi sille, millaista kontrollia ja keskitettyä valtaa globaalissa mittakaavassa tavoitellaan.
Kiinassa valta on keskitetty kommunistiselle puolueelle, joka hallitsee koko yhteiskuntaa ilman todellista poliittista vastavoimaa. Tämä muistuttaa ajatusta maailmanhallituksesta, jossa päätöksenteko on ylikansallisen eliitin käsissä ja kansallisvaltioiden suvereniteetti menettäisi merkityksensä. Kansalaisen näkökulmasta seuraukset olisivat samanlaisia: päätökset tulevat ylhäältä ja yksilön mahdollisuudet vaikuttaa niihin kaventuvat olemattomiksi. csis.org Current History
Massavalvonta on toinen yhtymäkohta. Kiina on rakentanut maailman laajimman digitaalisen valvontajärjestelmän, jossa kasvojentunnistuskamerat, tekoäly ja sosiaalisen luottoluokituksen pisteytys määrittävät kansalaisten arkea. Vastaavaa kehitystä ennakoidaan globaalissa mittakaavassa uuden maailmanjärjestyksen myötä, kun digitaalinen identiteetti, keskuspankkien digivaluutat ja reaaliaikainen seuranta yleistyvät. Tällöin jokainen maksu, liike ja päätös olisi viranomaisten tiedossa. Wikipedia
Sekä Kiinassa että globaalissa hallintomallissa yksilönvapauksia rajoitetaan aina kollektiivin nimissä. Pekingissä se perustellaan kansallisella turvallisuudella ja sosiaalisella harmonialla, kun taas maailmanhallinnon kontekstissa uhkakuviksi nostetaan ilmastonmuutos, pandemiat ja terrorismi. Logiikka on sama: kriisin varjolla voidaan vaatia yksilöltä luopumista oikeuksistaan.
Taloudessa Kiina soveltaa valtion kapitalismia, jossa valtio ohjaa suuryrityksiä ja kontrolloi markkinoiden suuntaa. Uudessa maailmanjärjestyksessä vastaava asetelma tarkoittaa monikansallisten yhtiöiden ja hallitusten yhteistä valtaa, jossa yksityisomaisuus väistyy resurssien jakamisen ja kontrolloidun kulutuksen tieltä. Tällainen ajatusmalli näkyy jo esimerkiksi WEF:n visioissa, joissa yksilön omistaminen korvataan palveluiden kautta saatavalla hallinnalla. The Wall Street Journal
Sananvapauden rajoittaminen on myös selkeä yhtymäkohta. Kiinassa media ja internet toimivat vain puolueen hyväksymissä rajoissa. Globaalissa mallissa tätä vastaa niin sanottu disinformaation torjunta ja algoritmien ohjaama sisältö, jossa vääriksi leimatut näkemykset katoavat näkyvistä. Näennäisesti kyse on turvallisuuden ja yhteisen hyvän varmistamisesta, käytännössä kontrollista ja narratiivin hallinnasta.
Sosiaalisen luottoluokituksen kaltainen järjestelmä on Kiinassa jo käytössä. Kansalaisia palkitaan ja rangaistaan heidän käyttäytymisensä perusteella, mikä ohjaa heitä toimimaan valtion tahtomalla tavalla. Uuden maailmanjärjestyksen kontekstissa tällainen malli laajentuisi koskemaan koko ihmiskuntaa – hiilijalanjälki, rokotepassit, matkustusluvat ja taloudelliset oikeudet sidottaisiin pisteytysjärjestelmään, joka määrittelisi, kuka saa osallistua yhteiskuntaan ja millä ehdoilla. East Asia Forum
Myös ideologinen kasvatus on yhtäläisyys, jota ei voi sivuuttaa. Kiinassa koulutus ja kulttuuri tukevat puolueen linjaa, eikä kriittisille näkemyksille anneta tilaa. Yhden maailmanhallinnon myötä vastaava globaali ideologia voisi nousta hallitsevaksi: kansalaisia kasvatettaisiin hyväksymään yhtenäinen ajattelumalli, ja eriäviä näkemyksiä pidettäisiin järjestelmän vastaisina.
Kaiken tämän perusteella voidaan todeta, että Kiinan yhteiskuntamalli toimii monilta osin esikuvana sille, mitä uusi maailmanjärjestys ja yksi maailmanhallitus käytännössä tulisi tarkoittamaan. Se merkitsee keskitettyä valtaa, jatkuvaa digitaalista valvontaa, taloudellista kontrollia, sananvapauden rajoittamista ja yksilönvapauksien alistamista kollektiivisille tavoitteille. Kiina näyttää, miten tällainen järjestelmä voidaan toteuttaa kansallisella tasolla – ja juuri siksi se herättää huolta siitä, mitä tapahtuu, jos vastaava malli ulotetaan koko maailmaan.
Päätoimittaja Samuel Gryning 5.9.2025