Suomen terrorismirikoksia koskeva lainsäädäntö on uudistumassa perusteellisesti. Hallitus esittelee laajan paketin, joka kiristää rangaistuksia ja laajentaa rangaistavuuden piiriä useilla uusilla rikostyypeillä. Oikeusministeriön mukaan tavoitteena on “selkeyttää sääntelyä ja vahvistaa viranomaisten keinoja torjua terrorismia”
Käytännössä uudistus tarkoittaa, että esimerkiksi oleskelu toisessa valtiossa terroristista rikosta varten, kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten tai toisen henkilön tekemän terrorismirikoksen “edistäminen” olisivat jatkossa rangaistavia tekoja. Samalla rangaistukset kovenevat ja salaisia pakkokeinoja saa käyttää entistä laajemmin. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2026 aikana.
Laajempi keinovalikoima vai laveampi laki?
Lakimuutosta perustellaan tarpeella vastata muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Suojelupoliisin tuore arvio kertoo, että terrorismin uhka Suomessa on edelleen “kohonnut” (tasolla 3 asteikolla 1–5), vaikka akuutin iskun riski pysyy matalana.
Poliittisesti uudistus on herättänyt vain vähän vastustusta – terrorismiahan vastustavat kaikki. Mutta lain sisältöä tarkemmin lukemalla nousee esiin huoli siitä, kuinka pitkälle rikoslain pitäisi yltää ennen kuin se alkaa rangaista myös epämääräistä “edistämistä” tai pelkkää oleskelua.
Oikeusministeriön mukaan uudistus tekee sääntelystä “selkeämpää ja kattavampaa”, mutta kriitikoiden mielestä juuri selkeys on vaarassa kadota. Jos rikos voidaan määritellä ilman tarkkaa yksilöintiä siitä, mitä on edistetty tai kuka on tehnyt mitä, oikeusturvan rajat hämärtyvät.
Terroristinen tarkoitus – vaikea näyttää toteen
Terrorismirikosten todistaminen on jo ennestään yksi rikosoikeuden haastavimmista alueista. Kuten Yle on raportoinut, “terroristinen tarkoitus” on näyttövaatimusten kannalta vaikea osoittaa tuomioistuimessa.
Laajentamalla rangaistavuuden piiriä vaarana on, että tuomioita haetaan tilanteissa, joissa konkreettinen rikos ei ole vielä tapahtunut – vain aikomus, yhteys tai koulutus riittävät. Tämä voi johtaa kahteen ongelmaan: joko syytteet kaatuvat näyttövaikeuksiin, tai ne johtavat tuomioihin epäselvillä perusteilla. Molemmat vaihtoehdot heikentävät osaltaan oikeusvaltion uskottavuutta.
Viranomaisten valta kasvaa – valvonta laajenee
Uudistus antaa viranomaisille laajempia mahdollisuuksia käyttää salaisia pakkokeinoja ja tiedonhankintamenetelmiä terrorismirikosten torjunnassa. Tätä perustellaan sillä, että terroristinen toiminta on yhä useammin kansainvälistä ja verkossa tapahtuvaa, mikä vaatii uusia valvontakeinoja.
Mutta kun valvontaa lisätään, kohoaa myös kysymys siitä missä kulkee yksityisyyden ja turvallisuuden raja? Valtioneuvoston arviointineuvosto on huomauttanut, että lakiesityksen vaikutusarviointi on “vain tyydyttävä” ja että etenkin viranomaisten resurssitarpeet sekä vaikutukset perusoikeuksiin tulisi selvittää tarkemmin.
Toisin sanoen: laki saattaa antaa viranomaisille entistä laajemmat työkalut, mutta ilman selkeää valvontaa ja resursseja sen vaikutus voi jäädä lähinnä symboliseksi – tai pahimmillaan johtaa ylilyönteihin.
Rangaistusten kiristyminen ei yksin estä terrorismia
Kovemmat rangaistukset ja laajempi rangaistavuus näyttävät hyvältä poliittisessa viestinnässä. Mutta rikosoikeudellisesti niiden teho on rajallinen. Suurin osa terrorismin uhasta syntynee verkostoista, ideologiasta ja sosiaalisesta eristäytymisestä – ilmiöistä, joihin pelkkä rikoslaki ei pure.
Kuten useat asiantuntijat ovat todenneet, “rikoslain kiristäminen ei yksinään estä radikalisoitumista”, ellei sen rinnalla panosteta tiedustelun, yhteisötyön ja ennaltaehkäisyn tasapainoon.
Tässä mielessä uudistus on kuin kiristetty turvavyö: se antaa tunnetta turvasta, mutta ei poista riskiä onnettomuudesta.
Oikeusvaltio punnitaan kriisin hetkellä
Terrorisminvastainen työ on välttämätöntä, mutta sen on oltava oikeusvaltioperiaatteen mukaista. Lakiuudistus voi tuoda tehokkuutta viranomaisille ja ajanmukaistaa rikoslain, mutta samalla se asettaa oikeusturvan koetukselle.
Jos rangaistavuuden rajat laajenevat liikaa, vaarana on, että Suomessa kriminalisoidaan tulevaisuudessa myös epämääräiset yhteydet, puheet tai kouluttautumiset, jotka eivät koskaan johda rikokseen. Sellainen kehitys ei vahvista turvallisuutta – se heikentää luottamusta lakiin.
Turvallisuus ja vapaus eivät ole toistensa vastakohtia, mutta niiden välinen jännite on todellinen. Juuri siksi terrorismilainsäädännön uudistusta on syytä tarkastella kriittisesti – ennen kuin siitä tulee laki, joka on vahvempi paperilla kuin käytännössä.
Samuel Gryning 6.11.2025
Lähteet: Oikeusministeriö, Suomen Uutiset, SUPO, Valtioneuvosto, Yle