Suomalaiset ovat kyllä uskomattoman hölmöä porukkaa. Nyt tätä ”jäänmurtajakauppaa”, mikä on kyllä enemmänkin puhallus, jos asiaa pitkässä juoksussa Suomen kannalta katsotaan, kohkataan kuin kyse olisi uudesta Nokiasta. Ei ole!
En nyt tiedä, paljonko Suomessa on tällä hetkellä työllisiä, mutta kaikkiaan tempputyöllistetyt sun muut kikkailut mukaan laskettuna 2,5-2,6 miljoonaa työllistä lienee aika lähellä, sillä kaikki eivät tee täyttä päivää. Työvuosia lienee huomattavasti vähemmän. Ehkä vähän alle kaksi miljoonaa. Yksi murtaja on siten 0,75 promillea tuosta.
Jenkeillä on tarkoitus hankkia 40 murtajaa, joista saamme tehdä 10%. Sen jälkeen tietotaito on siirretty eikä töitä ole. Eli mikä tässä oikein on se juhlan aihe?
Samalla logiikalla voidaan myydä pohjavedetkin ja riemuita, että saatiin rahaa, joka voidaan lähettää maailmalle. Sitten se raha onkin ollut ja mennyt. Mitäs sitten realisoidaan?
Miettikääpä vaikka metsäteollisuutta, jota ollaan pää märkänä alasajamassa. Vuonna 2024 metsäteollisuustuotteiden bruttovienti oli noin 12 miljardia euroa, ja tuonti vain 1,5 miljardia euroa, mikä tekee nettoviennistä (vienti miinus tuonti) noin 10,5 miljardia euroa. Tämä tekee metsäteollisuudesta yhden Suomen harvoista selvästi ylijäämäisistä teollisuudenaloista, ja se kattaa noin 17 prosenttia koko Suomen tavaraviennistä.
Sitten siihen segmenttiin mihin jäänmurtajat kuuluvat.
Kone- ja kulkuneuvoteollisuuden bruttovienti on noin 14,8 miljardia, tuonti (mm. raaka-aineet) noin 7,3 miljardia ja nettovienti (vienti miinus tuonti) noin 7,5 miljardia.
Yhteensä metalli- (jota en tässä nyt muuten käsittele) ja kone- sekä kulkuneuvoteollisuuden viennin alat tuottavat nettovientiä noin 12 miljardia euroa (yhdistettynä), mikä on mittakaavassa lähellä metsää, mutta tuontipanokset ovat valtavat johtuen mm. raaka-ainekustannuksista.
Suomen laivaviennin kokonaisarvo (CN 89) oli noin 1,6 miljardia euroa vuonna 2024 (US$1,75 mrd, kurssilla ≈0,92 €/USD). Tämä on noin 11 % kone- ja kulkuneuvoteollisuuden viennistä (14,8 mrd €).
Jäänmurtajien osuus laivaviennistä (tarkkaa lukua ei ole saatavilla erikseen, sillä tulli ei erittele jäänmurtajia omaksi alaryhmäksi, mutta arvio perustuen alan osuuteen maailmanmarkkinoista ja historiallisiin tietoihin) on noin 20–30 % Suomen laivaviennistä. Vuonna 2024 tämä tarkoittaisi 0,3–0,5 miljardia euroa – eli pieni, mutta toki strategisesti merkittävä osa. Suomi on ollut maailman johtava jäänmurtajien suunnittelija (yli 80 % maailman jäänmurtajista suunniteltu Suomessa, ja noin 60 % rakennettu täällä). Korostan sanaa ollut. Ei taatusti ole enää tämän ”huippudiilin” jälkeen.
Suomen kaltaisessa pienessä avoimessa taloudessa vienti on perinteisesti ollut kasvun moottori, koska se tuo sisään uutta valuuttaa ja estää ”suljettua kierrosta”, jossa raha vain kiertää kotimarkkinoilla. Tiukkoina aikoina (kuten nyt inflaation ja korkojen puristuksessa) kulutus sakkaa helposti, kun kotitaloudet säästävät, ja ilman ulkopuolista virtaa talous kutistuu. Kuitenkin talousteoria (esim. Keynesin mallissa) korostaa, että terve kasvu vaatii tasapainoa viennin, sisäisen kysynnän (kulutus + investoinnit) ja julkisen talouden välillä – pelkkä vienti ei riitä, jos kotimainen kysyntä romahtaa. Nyt siis tapahtuu molemmat ja tämä murtajadiili vain pahentaa tilannetta jatkossa.
Ilman vientiä (erityisesti metsä- ja konealan nettovientiä) talous jäisi helposti ”sisäiseen kiertoon” ja kutistuisi tiukkoina aikoina – Suomi on vientivetoinen maa, jossa ulkomaankauppa on ~70 % BKT:stä.
Loppuun sitten vielä naulat arkkuun.
Telakoilla suurimman osan työstä tekevät jo nyt tuontityöläiset, mutta se johtuu kustannuksia enemmän siitä, että a) Suomessa väkeä ei ole eikä tule ja b) ala on syklinen, joten volyymityötä on tietyille ammattiryhmille tyypillisesti vain jaksoittain.
Yhtään halvemmaksi ne tuontimiehet eivät loppuasiakkaalle tule. Kustannustason määrää Suomen yleinen palkkataso sivukuluineen. Myös ulkomaalaiset tietävät, mikä tuo kustannustaso on ja hinnoittelevat palvelunsa sen mukaan.
Eivätkä ne baltit mitään halpatyövoimaa ole, osaavat hitsarit saavat melkein nettona käteen sen mitä suomalaiset ammattimiehet bruttopalkkana ja ulkomaalaiset yrittäjät kohtalaisen katteen. Ero on siinä, että palkka tulee valtaosin verottomina korvauksina, eikä Suomen valtion kirstuun kieri kopeekkaakaan kun suomalainen ansiotuloverotus saatikka yrittämisen sivukulut eivät juuri rasita.
Alalla on myös runsaasti hyväksikäyttöä, muttei sekään näy palvelun loppuhinnassa siten kuin voisi kuvitella. Joko kyse on laskelmoidusta rikoksesta tai sitten pitkälle ketjutetusta työalihankinnasta, jossa liimatukka toisensa perään ottaa euron verran välistä ja lopusta löytyy Pernossa kahdeksan hengen yksiössä ämpäriin paskova kirgiisi, jolle maksetaan 5€ tunnissa, ja itsekin euron säästävä loppuasiakas on riittävän liimatukkainen katsoakseen pois päin.
Petri Rautio 11.10.2025
Suomen ongelma on ollut jo 30 vuotta ”erikoistuminen”. Me teemme kaikki ne työt jotka vaativat paljon suunnittelua, kalliita materiaaleja sekä paljon työtä. Sitten Suomessa valmistetut komponentit liitetään johonkin isompaan osuuteen ja sen myynyt saa ne myyntikatteet. Me vain känsät käsiin kilpailutetulta alalta.
Tämäjäänmurtaja ”diili” oli suurinta tyhmyytä. Suomi rakentaa laivojen rungot ja varustaa ne moottoreilla ja ohjauslaitteistolla sekä murtajien panotankkijärjestelmillä. Siis kalleimmat komponentit tulevat Suomesta. USA tekee loput sähköstä ja tuo miehistömessiin jakkarat. Eli ne helpoimmat ja halvimmat komponenetit. Ja paljonko me saamme murtajata?? Sen 10%??
Ja mitä tulee metsäteollisuuteen niin muutama vuosi sitte UPM teki voittoa 1.5 miljardia euroa. Siitä se maksoi yhteisöveroja Suomeen noin 13 000 euroa. Minkäkin maksan vuodessa henkilökohtaisesti enemmän.
En tiedä paljollako Suomi subventoi yhtä murtajaa (maksaa sen valmistamistuskustannuksista veronmaksajien rahoilla), mutta jokainen ristelijä joka Suomesta lähtee on noin 300 miljoonaa euroa tappiota veronmaksajille. Olisi halvempaa olla rakentamatta risteilijöitä kuin rakentaa niitä.
Koskahan me opimme?