Kun pandemia julistettiin ja suomalaisille vakuuteltiin, että koronainjektiot ovat “tutkittuja ja turvallisia”, päättäjät ja asiantuntijat tiesivät jo toista. Nyt, myöhemmin, kun kuolleisuus on noussut ja syöpien sekä sydänsairauksien määrä kasvanut, on syytä kysyä oliko tämä virhe — vai rikos?
Markanmedia selvitti voiko päättäjät ja asiantuntijat saada vastuuseen korona-ajan toimistaan?
Tietoa salattiin – ja totuutta hallittiin
Vuodesta 2020 lähtien Suomen hallitus sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toistivat, että COVID-rokotteet ovat hyvin tutkittuja ja turvallisia. Mutta jo varhaiset EMA:n haittavaikutusraportit ja VAERS-tietokannan numerot paljastivat poikkeuksellisen haittasignaalin – sydänlihastulehduksia, veritulppia ja hermostollisia vaurioita esiintyi, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, paljon odotettua enemmän.
Samaan aikaan riippumattomia suomalaisia lääkäreitä, jotka varoittivat riskien aliarvioinnista, uhkailtiin ja eristettiin julkisesta keskustelusta. THL:n johdon pääviesti pysyi muuttumattomana: “Rokote suojaa ja pelastaa henkiä.”
Nyt jälkiviisaus ei enää riitä. Useat tutkijat ovat osoittaneet, että viranomaisilla oli tieto haittamekanismeista jo ennen laajaa rokotuskampanjaa, mutta poliittinen paine ja halu säilyttää kansallinen yhtenäisyys ajoivat kiistattomasti tieteen ohi.
Oikeudellinen kysymys: virhearvio vai valtiollinen rikos?
Jos päättäjät ja viranomaiset tiesivät riskeistä ja silti jatkoivat kansalaisten painostamista piikille, kyse ei ole virheestä — vaan rikoksesta.
Suomen rikoslain mukaan tällainen toiminta voisi täyttää virkavelvollisuuden törkeän rikkomisen tunnusmerkistön, mikäli virkamies tahallaan ohittaa kansanterveyden vaarantavia tietoja. Lisäksi kuolemantuottamuksen (RL 21:8) ja terveysrikoksen (RL 44:1–2) mahdollisuutta ei voi sivuuttaa, mikäli näyttö kausaalisuhteesta vahvistuu esimerkiksi Tilastokeskuksen ylikuolleisuustilastoista.
Edes pandemian poikkeusolot eivät poista mahdollisuutta vastuuseen. Päinvastoin – hätätilanteessa vastuunkanto korostuu.
“Seurasimme kansainvälisiä suosituksia”
Puolustuksena poliitikot toistavat väitettä, että he “seurasivat WHO:n ja EMA:n suosituksia”. Tämä argumentti ei kuitenkaan vapauta vastuuta, jos kansallinen päätöksenteko perustui valikoivaan tiedon käyttöön ja varoitusten aktiiviseen tukahduttamiseen.
Hallitus, STM ja THL eivät olleet pelkkiä passiivisia toimeenpanijoita. He ohjasivat kansalaisviestintää, rahoittivat rokoteviestinviejät ja loivat ilmapiirin, jossa kriittiset kysymykset rinnastettiin salaliittoteorioihin. Tämä oli narratiivin hallintaa, ei avointa tiedettä.
Ylikuolleisuus ja sairauksien kasvu
Tilastokeskuksen lukujen mukaan Suomen väestön ylikuolleisuus lähti jyrkkään nousuun vuoden 2021 lopulta. Kuolleisuus sydänperäisiin syihin on kasvanut, ja lääkäreiden havaintojen mukaan syövät ovat aggressiivisempia ja kehittyvät nopeammin kuin ennen pandemiaa – ilmiö, jota osassa maailmaa kutsutaan nimellä turbo-cancer.
Väestön syntyvyyslukujen romahdus samaan aikaan lisää epäilyä hormonaalisista ja immunologisista vaikutuksista. Näiden yhteys rokotuksiin on vielä virallisesti kiistetty, mutta kansainvälisesti useat riippumattomat asiantuntijaryhmät tutkivat aktiivisesti mahdollisia yhteyksiä, esimerkiksi Epoch Healthin ja ICAN:n raporttien kautta.
Kuka vastaa – ja miten tuomio voisi syntyä?
Vastuuketju on pitkä.
Ensiksi poliittinen vastuu: pääministeri ja ministerit, jotka tekivät rokotuspäätökset ilman täydellistä riskianalyysiä.
Toiseksi virkamiesvastuu: THL ja STM:n pysyvä hallinto, joka tiesi haittasignaaleista.
Kolmanneksi asiantuntijavastuu: mediassa esiintyneet “riippumattomat” tutkijat, joiden sidonnaisuudet lääkeyhtiöihin jäivät piiloon.
Prosessi alkaisi todennäköisesti rikostutkinnalla, jonka pohjana olisivat viranomaisten sisäiset viestit, julkaisemattomat haittaseurantaraportit ja kansainvälinen vertailudata. Mikäli näyttö osoittaa tietoista riskien vähättelyä, seuraavat syytteet voisivat sisältää mainitut virkarikos- ja kuolemantuottamuspykälät – ja lopulta, jos teko katsotaan järjestelmälliseksi, myös ihmisyyttä vastaan tehdyn rikoksen (Rooman perussäännön 7 artikla).
Totuus tulee aikanaan
Historian oppitunti on suhteellisen selvä – kun poliittinen valta ja “tiede” sulautuvat, totuus on ensimmäinen uhri.
Aivan kuten asbestin, dietyylistilbestrolin ja tupakkateollisuuden tapauksissa, totuus murtautuu aina lopulta esiin – usein liian myöhään uhreille, mutta ei liian myöhään oikeudelle.
Monet kansalaiset ovat vaatineetkin nyt riippumatonta komissiota, joka tutkii Suomen koronapolitiikan oikeudelliset ja eettiset vastuut. Se hetki lähestyy, jolloin selviää, oliko pandemia hallinnollinen katastrofi – vai tietoisen harhautuksen aikakausi.
Samuel Gryning 12.1.2026
Ei kysymys ole siitä että ”voiko” vaan siitä että ”pitää”. Virka-aseman väärinkäyttö ja virkavirhet olivat jatkettuja rikoksia jotka eivät perustuneet faktoihin vaan mielivaltaan ja salaliitto on. Sillä olihan koko performanssi salaliitto josta ei kerrottu kansalle. Viranomaiskin rajoittivat ihmisten perusoikeuksia mielivaltaisilla määräyksillä jotka eivät perustuneet lakeihin tai asetuksiin. Eikä koko ”pandemiaa” ollut olemassa kuin median lööpeissä ja ihmisten mielissä.
Jari Tevokin värvättiin haukkuaan kansalaisia joilla oli selkärankaa ja jotka kykenivät ajattelemaan. Mutta pahasti meni hapoille sikainfluenssa rokotusten ja HV-rokotusten jälkeen. Osa kansasta oli alkanut jo ajattelemaan. Ja seuraava performanssi menee vielä pahemmin metsään.
Kun tarkastelee lähemmin silloista SDP vetoista hallitusta ja terveys ja peruspalveluista päättäviä ministereitä, ymmärtää kyllä että nämä aktiiviset toimijat olivat vain juoksutyttöjä, jotka toteuttivat ulkoa ohjattua agendaa. Esim STMn silloisen kansliapäällikön virkaa toimittanut omasi maisterin paperit poliittisesta historiasta ja tietty SDPn jäsenkirjan, joten ei hänellä voinut olla minkäännäköistä pätevyyttä miten ko plandemia asioissa tulisi menetellä, joten hän toteutti vain käskyjä.
Sote uudistuksen jälkeen Suomen koko sairaanhoitoala on tarkoitettu tuottamaan vain voittoa ulkomaisille toimijoille, eikä sillä ole kansan terveydenhuollon kanssa mitään tekemistä. Mitä sairaampi kansa, sen paremmat tulot sairaanhoito- ja lääketeollisuudelle..