Suomen Nato-jäsenyyttä koskeva päätös tehtiin ainakin näennäisesti poikkeuksellisessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ja poikkeuksellisella aikataululla. Vaikka liittymistä käsiteltiin laajasti ulko- ja turvallisuuspoliittisena ratkaisuna, sen perustuslaillinen ulottuvuus jäi pitkälti juridisen tulkinnan varaan. Erityisesti kysymys perustuslain 93 §:n ja Nato-sopimuksen 5 artiklan suhteesta paljastaa jännitteen, jota ei ratkaistu normimuutoksella vaan tulkinnallisella rajauksella.
Ristiriidan ytimessä sodan käsite ja päätösvallan ajankohta
Perustuslain 93 §:n mukaan sodasta ja rauhasta päättää tasavallan presidentti eduskunnan suostumuksella. Säännöksen keskeinen tarkoitus on estää Suomea ajautumasta sotaan ilman nimenomaista ja kansallisesti kontrolloitua päätöstä.
Nato-sopimuksen 5 artikla puolestaan määrittelee, että aseellinen hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan. Artikla ei edellytä erillistä kansallista liittymispäätöstä kussakin tilanteessa, eikä se tee eroa sen perusteella, missä jäsenvaltiossa konflikti alkaa.
Ristiriitaväite syntyy siitä, että jos 5 artiklan aktivoituminen määrittelee tilanteen kollektiivisesti aseelliseksi konfliktiksi, Suomi voidaan katsoa sodan osapuoleksi jo ennen kuin perustuslain 93 §:n mukainen päätös tehdään. Suomen yleiskielessä sota tarkoittaa järjestäytyneiden yhteisöjen välistä aseellista konfliktia – ei muodollista sodanjulistusta. Wikipedia
Tämän tulkinnan mukaan Nato-jäsenyys olisi edellyttänyt perustuslain täsmentämistä tai muuttamista ennen liittymistä.
Markanmedia kysyi oikeusministeriöltä
Markanmedia pyysi oikeusministeriöltä arviota siitä, miten tämä perustuslaillinen jännite ratkaistiin liittymispäätöstä tehtäessä. Ministeriön vastaus ei kuitenkaan itsenäisesti analysoi kysymystä, vaan nojaa lähes kokonaan hallituksen esitykseen (HE 315/2022 vp) ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 80/2022 vp).
Oikeusministeriön mukaan Nato-sopimuksen 5 artiklan aktivoiminen ei sellaisenaan merkitse perustuslain 93 §:ssä tarkoitettua sodasta päättämistä. Perusteluna esitetään, että Suomi osallistuu 5 artiklan aktivointiin Naton neuvostossa konsensusperiaatteella ja että Suomi säilyttää kansallisen päätösvallan siitä, miten se yhteisen puolustuksen velvoitteeseen vastaa.
Vastauksessa korostetaan toistuvasti, että Nato-sopimus ei oikeudellisesti pakota Suomea sotilaalliseen toimintaan eikä tee Suomesta automaattisesti sodan osapuolta.
Mitä vastauksessa tehdään – ja mitä vältetään
Oikeusministeriön vastaus rajaa tarkastelun tiukasti oikeudelliseen pakottavuuteen. Kysymys muotoillaan siten, velvoittaako Nato-sopimus Suomea sotaan riippumatta kansallisesta päätöksenteosta. Tähän kysymykseen vastaus on kielteinen.
Sen sijaan vastaus ei ota kantaa siihen, milloin Suomi tosiasiallisesti katsotaan sodan osapuoleksi, eikä siihen, onko perustuslain 93 §:n tarkoitus rajoittunut vain muodolliseen päätöksentekoon vai myös tosiasiallisen sotaan ajautumisen estämiseen.
Ministeriö ei myöskään arvioi tilannetta, jossa 5 artikla on aktivoitu ja Suomi on osallistunut konsensuspäätökseen, mutta kansallinen päätös sotilaallisesta osallistumisesta on vielä tekemättä. Tässä vaiheessa Suomi on jo osa liittokuntaa, joka on määritellyt tilanteen aseelliseksi hyökkäykseksi.
Konsensus ei poista sidonnaisuutta
Oikeusministeriö pitää keskeisenä sitä, että Suomi osallistuu 5 artiklan aktivointiin jäsenvaltioiden yksimielisellä päätöksellä. Kriittisesti tarkasteltuna tämä ei poista perustuslaillista jännitettä, vaan pikemminkin siirtää sen toiseen vaiheeseen.
Kun Suomi on mukana päättämässä, että aseellinen hyökkäys koskee koko liittokuntaa, kansallinen päätöksenteko ei enää koske kysymystä sodasta sinänsä, vaan osallistumisen muotoa. Perustuslain 93 §:n näkökulmasta tämä on merkittävä rajanveto, jota oikeusministeriön vastaus ei problematisoi.
Päätösvalta paperilla – paine käytännössä
Ministeriön vastaus nojaa oletukseen aidosta kansallisesta harkintavallasta myös 5 artiklan tilanteessa. Tämä oletus jää kuitenkin vaille analyysia. Kriisitilanteessa sotilaallinen aikapaine, liittolaissuhteet ja kansainväliset odotukset voivat tehdä kielteisestä tai pidättyvästä päätöksestä poliittisesti lähes mahdottoman.
Oikeudellinen päätösvalta voi säilyä, mutta tosiasiallinen liikkumavara kaventua ratkaisevasti. Tätä ristiriitaa ei käsitellä, vaikka juuri se on perustuslain 93 §:n kannalta keskeinen kysymys.
Tulkinta korvasi normimuutoksen
Oikeusministeriön vastaus heijastaa linjaa, jossa perustuslakimyönteinen tulkinta toimii ratkaisuna. Nato-sopimus tulkitaan tavalla, joka ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa, ja perustuslain muuttamista ei katsota tarpeelliseksi.
Kriittisesti tarkasteltuna tämä tarkoittaa, että perustuslaillinen kysymys ei ratkennut poistamalla jännitettä, vaan hyväksymällä tulkinta, jossa ristiriita ei ole oikeudellisesti pakottava. Lopullinen vastaus siirtyy tulevaisuuteen – tilanteeseen, jossa tulkinnan rajat testattaisiin käytännössä.
Oikeusministeriön vastaus Markanmedialle on juridisesti linjassa hallituksen esityksen ja perustuslakivaliokunnan lausunnon kanssa. Samalla se kuitenkin paljastaa, kuinka Nato-jäsenyyden perustuslaillinen kysymys typistettiin kapeaksi arvioksi siitä, syntyykö suoraa oikeudellista pakkoa.
Se, voiko Suomi tosiasiallisesti ajautua sotaan ilman perustuslain 93 §:n mukaista päätöstä, jäi vastaamatta. Tässä mielessä Nato-jäsenyyden perustuslaillinen jännite ei ratkennut – se institutionalisoitiin tulkinnan varaan.
Samuel Gryning 27.12.2025
Lähteenä myös: Oikeusministeriön vastaus Markanmedialle 17.12.2025, Perttu Wasenius, lainsäädäntöneuvos, Oikeusministeriö
Musta tuntuu että suomalaiset hukattiin natoon: annettiin kuva että sopimus velvoittaa antamaan sotilaallista apua hyökköyksen kohteelle. Todellisuudessa riittää esim. diplomaattinen protesti.
” to a stiff diplomatic protest.”…..
Article 5 says that the response may include armed force, but it does not mandate it. All that NATO actually promises is to take “such action as it deems necessary” to restore and maintain security. That could be anything from nuclear war to a stiff diplomatic protest.
http://www.economist.com/blogs/economist-explains/2015/03/economist-explains-6
Mielestäni olisi hyvä jos kysyisi uudelleen, jos Oikeusministeriö ei vastannut
Sen sijaan vastaus ei ota kantaa siihen, milloin Suomi tosiasiallisesti katsotaan sodan osapuoleksi………
Jätti vaataamatta….
Tämä puhuisi sen puolesta että Suomi liittyi perustuslain vastaisesti; asia on vähintään epäselvä.
Tulkinnassa on otettava huomioon myös perustuslakimyönteinen tulkinta, mikäli asia on tulkinnanvarainen, niin tällöin asiaa on tulkittava perustuslakimyönteisesti:
Perustuslakivaliokunnan mietintö 25 ( PeVM 25/1994 ):
Tuomioistuinten tulee valita perusteltavissa olevista lain
tulkintavaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien
tarkoituksen toteutumista ja joka eliminoi perustuslain kanssa
ristiriitaisiksi katsottavat vaihtoehdot. Tältä osin voidaan puhua
perustuslainmukaisesta tai perusoikeusmyönteisestä laintulkinnasta
https://www.edilex.fi/mt/pevm19940025
Olisi aika jos tiedettäisiin ”milloin Suomi on sodassa.”. Sen verran tärkeä aihe.
Ajatelma mahdollisista tulevaisuuden tapahtumista.
Esim. Turkki hyökkää Kreikkaan täysimittaisesti.
Suurin osa natomaista ottaisi vaikka Kreikan puolen.
Siis kaksi natomaata alkavat sotia.
Suomessa eduskunta päättäisi olla julistamatta sotaa 93 mukaisesti ja kieltäytyisi 5 artiklan toimista kumpaakaan kohtaan.
Usa sen sijaan ottaisi vaikka Kreikan puolen ja päättäisi hyökätä Suomesta Turkkiin ohjuksilla ja lentokoneilla. Tämä on mahdollista dca-sopimuksen mukaisesti. Siinä henkilökohtaisesti muutama virkamies, ministeri ja suurinosa kansanedustajista, vastoin perustuslakia, antoivat osan (oliko 16 kohdetta) vieraan vallan sotilaalliseen käyttöön.
Turkki vastaisi iskuilla Suomessa sijaitseviin dca-alueisiin. Osa ohjuksista osuisi kuitenkin vielä Suomenvaltion maille.
Kenen syy olisi siviili kuolemat?
Olisiko syyllisiä vain dca-sopimuksen hyväksyneet ihmiset henkilökohtaisesti?
Rikkoiko dca-sopimus perustuslakia? Tapahtuiko valtionpetos, joka ei vanhene?
Käsittääkseni pahimmat uhkakuvat dca-sopimuksesta, eivät ole toteutuneet.
Vaikka kaikilla dca-sotilailla on diplomaattinen koskemattomuus, he eivät ole raiskanneet, pahoinpidelleet, kaapanneet ihmisiä tai poroja.
He ovat tuoneet rahaa, muuten kuihtuvaan Suomeen. Ehkä dca ei ole paha asia, mutta onko se perustuslaillinen rikos?
Aivan sama minkälaisella false flag operaatiolla sodan aloittavat ja kuka määrää Suomen osallistumisesta ko. kahinoihin.. saa uussuomalaiset ja vihervasemmisto mennä ensin sotimaan heille rakkaan konkurssikypsän ja hajoavan EUn puolesta. Tosin Brandon Smith ennustaa että valkoiset patriootit ja isänmaalliset tullaan pettämään, kuten ukrainan patriooteille näyttäisi käyneen
“I would go even further and say that in the event of war with Russia native born citizens will be rounded up for conscription while most migrants are left behind to run the streets of London, Paris and Berlin. I believe the migrants are enforcers to keep any potentially defiant Europeans in line. Many empires and monarchs throughout history have used foreign mercenaries as muscle to prevent local rebellion. The politicians in the EU and UK are following a similar strategy…”
Hyvä kirjoitus häneltä tässä Joulun alla.. kannattaa lukea mitä tulevaisuus (2026?) saattaa meille tuoda tullessaan
https://alt-market.us/world-war-and-the-plan-to-control-or-kill-young-western-men/
Sopimus ei sido suomea.
Sopimus oikeudelliset käsitteet kelpoisuus ja toimivalta.
Sopimusosapuolet ovat voineet lukea suomen perustuslaista eduskunnan kelpoisuuden tehdä kys. Sopimusta.
Kelpoisuus puuttunut, joten kyseinen sopimus ei siltä osin sido suomea.
Perustuslain 93 §:n mukaan sodasta ja rauhasta päättää tasavallan presidentti eduskunnan suostumuksella
NATO:n artiklan mukaan Suomi on sodan osapuoli jos yhteenkin NATO-maahan hyökätään. Se minkälaisia vihollisuuksia Suomi tekee on täysin ruotsalaisten upseerien käsissä jonka alaisuuteen Suomen puolustusvoimat on alistettu. NATO-kenraalit antavat käskyjä kun on aika yhökätä, mutta puolustus on rutsalaisten käsissä.
Melkoinen taikuri pitäisi olla jos meinaisi saada Suomen asiat enemmän sekaisin mitä ne nyt ovat. Ei tässä hulluudessa enää oikein ole mitään mihin tarttua kiinni kun mitkään lait (varsinkaan perustuslaki) tai sopimukset eivät merkitse yhtään mitään. Luottamus systeemiin on pyöreä nolla. Huomenna voi tapahtua ihan mitä tahansa eikä tavan kansalainen mahda asialle yhtään mitään.
Sinun pitää päättää jo nyt, tänään, miten aijot kuolla. Kuoletko periaatteesi myyneenä vai taisteletko oikeudesta sanoa ei laittomuuksiin ja kuolet omatunto puhtaana?
Oletko hyttynen vai karhu, orja vai vapaan tahdon omistava ihminen?
Jos tahdot sotaa, lähde. Jos et halua sotaa, älä lähde, kukaan ei voi sinua pakottaa sotimaan.
Humanismi vs sotahalukkaiden sairas uskonto.
On myös isäntämaasopimus. Siinä suomessa olevat sotilaat ovat määrätyn kenraalin komennossa. Kenraali on isäntämmaasopimuksessa määritelty. Jos kenraali ei ole suomalainen, sodasta päättää muu kuin suomalainen. Ota näistä selvää, kun sopimuksia on suomalaiset poliitikot allekirjoittaneet eri tilanteissa jo monta vuotta.
Se riippuu siitä kuka kysyy.
Äänestäjille kerrottiin että se on sopimus. Sillä tarkoitetaan yleiskielessä sitovaa velvoitetta.
Mutta kun oikeuskanleri kysyi, niin hönelle kerrottiin että se oli ”ei sitova sopimus” eli poikkeustyyppi sopimuksesta. Se asia vaan jätettiin kertomatta äänestäjille
Hienosti sotaan, sukujensa kanssa osallistumistumisen, välttävät herrat sumuttavat kansaa.
Tehdään hienoja perustuslain vastaisia päätöksiä, jopa rikoksia, mutta jauhelihaksi muutettavalle reserville ei kerrota mitään.
Suomen armeijan komentokieli on suomenkieli. Jos se on muutettu ruotsiksi tai englanniksi, siitä olisi varmasti ilmoitettu miljoonalle 18-65 vuotiaalle reserviläiselle.
Olisi varmasti myös pyydetty uusi sotilasvala/vakuutus, jos puolustettava alue muuttuu Suomesta johonkin suurenpaan.
Kaikki ikäluokat, jotka ovat vannoneet valan tai antaneet vakuutuksen, puolustaa Suomea, eivät ole velvollisia puolustaa Eu-Suomea tai Suomea, josta osia on annettu vieraan vallan sotilaiden käyttöön. Ei ennen kuin perustuslainrikkojat ovat olleet vankilassa koko ikänsä, lain mukaan.
Suomen reservi on tällä hetkellä hyvin pieni, siihen kuuluu Sota-sale-Sanna-ja eduskunta joka rikkoi perustuslakia. Mahdollisesti muutama virkamies ja kenraali, kuka nyt nimen on alle laittanut ministereistä. Ketään muu ei ole velvollinen puolustamaan Suomea, paitsi omaa yksiötään tai rintamiestaloaan. Vuokralla-asuvilla ei ole mitään velvoitetta, paitsi jos haluavat sotia ja tappaa ja kuolla.
Perustuslaki tehtiin aikoinaan kiertämättömäksi. Nyt ollaan sitä kierretty, kaarrettu ja rikottu, jo usean ihmisen toimesta. Tärkeintä on, että lain rikkojat ovat itse vastuussa henkilökohtaisesti teoistaan, ei ”reserviläiset” tai veronmaksajat. Tämä on Suomen perustuslaki ja sen henki.
Erikseen täytyy mainita nuo tämänhetken idiootit, jotka tykkäävät esitellä Suomen miljoonan miehen armeijaa isoille herroille, jotka puhuvat englantia ja saksaa, Suomemme suuresta armeijasta. Vittu mitä pellejä ja paperia heiluttavat. Viime sodan aikaan sotilaat olivat maataloustyöntekijöitä tai raskaan tehdastyön tekijöitä. Nyt tämä miljoona miestä on vehnää ja sokeria ja goreteksiä, jotka eivät ulos mene sateella tai pakkasella, pelkkä paperileijona on tuo miljoona.
”Mitäs sitten, kun tulee se yhdestoista?” Nykyään: ”Mitäs sitten kun tulee vesipisara ja pakkanen tai pitää juosta satametriä?”
Vähän realismia. Suomessa on noin 50 000 sotaan kykenevää ihmistä. Sekä 10 000 sotahullua, jotka eivät ole menossa rintamalle, Ruotsista huutelevat viisauksiaan. Hävettää tää Suomemme tila, miksi kansa on näin paska, että ansaitsemme tälläaiset ripuliherrat johtajiksi. Missä ovat diplomaatit ja Kekkonen?