Lähivuosina suomalaisten vaihtoehtomedioiden ja somekeskustelujen kentällä yleistyy ajatus, että Venäjä on lännen vastavoima – ehkä jopa Suomen todellinen liittolainen globalisteja vastaan. Tällainen näkemys aiheuttaa ristiriidan. Miten on mahdollista, että osa itsenäisyyttä puolustavista suomalaisista kääntyy puolustamaan Venäjää? Tässä artikkelissa pohdin ilmiön taustoja, mekanismeja ja riskejä
Pettymys länteen synnyttää vaihtoehtonarinaa
Monelle meille suomalaiselle Länsimaat, EU, Nato, globalistit ja kansainväliset instituutiot – näyttäytyvät nykyään yhä vahvemmin Suomen vastaisina. Kun Suomea koskevat päätökset tehdään etäällä Suomesta, Brysselissä tai Washingtonissa, ei ole ihme, että osa ihmisistä alkaa hakea toista legitimiteetin lähdettä. Tällöin Venäjä voi esiintyä kuvitteellisena vastavoimana – pelastajana
Tämä ei tarkoita, että länsi olisi virheetön – ei todellakaan – kritiikki sen toimintaa kohtaan on hyvin perusteltua. Mutta jos sen rinnalle nostetaan kuva Venäjästä moraalisesti puhtaana vastakohtana, ollaan vaarassa vaihtaa yksi narratiivi toiseksi propagandalliseksi riippuvuudeksi.
Propagandan uudet kasvot Suomessa
Venäläinen vaikuttamisstrategia ei enää rajoitu perinteisiin valtiollisiin medioihin ja uutiskanaviin, vaan toimii yhä enemmän vivahteikkaana informaatiovaikuttamisena. Se ei näyttäisi yritävän enää suoraan vakuuttaa, että Venäjä on oikeassa, vaan että länsi on moraalisesti rappeutunut, epäluotettava, korruptoitunut. Toki asia on juurikin niin, mutta tällaisella retoriikalla vallan rakenteita ei vain kyseenalaisteta, vaan Venäjä voidaan nähdä vaihtoehdon esikuvana.
Myös Euroopan unionin viralliset tiedot osoittavat, että tätä taktiikkaa käytetään laajasti Venäjän hybridivaikuttamisessa – se on osa laajempaa strategiaa luoda epäluottamusta länsimaiden demokratioihin (Valtioneuvosto), sekä tietysti samalla saada Venäjä näyttämään luottamukselliselta.
Myös Suojelupoliisin raportit Suomessa varoittavat nimenomaan vaikuttamisesta ja vakoilusta, sekä korostavat tarvetta huolelliseen mediakriittisyyteen. Suojelupoliisi
”Pimeässä pelissä” – Venäjä ja länsi näyttäytyvät vastakkaisina
Venäjä ja länsi ovat vain näennäisesti vihollisia – todelliset valtapelit kulkevat kulissien takana.
Tosiasiassa kumpikin – Venäjä ja länsi – ajaa ensisijaisesti omia ja isäntiensä etuja. Ne eivät ole ystäviä, eivätkä liittolaisia Suomen näkökulmasta. Mutta kun valtapolitiikan rakenteet näyttäytyvät monimutkaisina ja suljettuina, selkeä narratiivi — että on vain “länsi vastaan itä” — voi tulla houkuttelevaksi, koska se tarjoaa yksinkertaisen viholliskuvan.
Tässä piilee vakava vaara – jos ihmisen lojaalius siirtyy oman kansan sijaan narratiiveihin (Venäjä vastaan länsi), hän alkaa hyväksyä propagandaa tiedostamattaan.
Informaatiosodan todellinen rintama: ihmisten mielen hallinta
Nykyinen kamppailu Venäjän ja lännen välillä käydään yhä enemmän ihmisten mielissä, kuin vaikka rintamalinjoilla. Informaatiovaikuttaminen pyrkii heikentämään yleisön kykyä erottaa totuus valheesta – ei vakuuttamaan jonkun olevan oikeassa, vaan lamauttamaan luottamus kaikkeen. Tällainen strategia näkyy Suomessa siten, että osa kansalaisista siirtyy pois valtamedioista ja etsii vaihtoehtoisia lähteitä, joissa valitettavan usein Venäjälle suopeat narratiivit toistuvat.
Miksi Venäjää kannattaa varoa – se ei ole Suomen liittolainen
Vaikka Venäjän propaganda yrittää kuvata maansa historiallisena suojelijana ja vastavoimana lännelle, todellisuus on karumpi. Venäjä ei ole Suomen kansan ”ystävä”. Venäjä toimii aina strategisesti oman tai talouseliitin etujen mukaan — se ei tue Suomen itsenäisyyttä tai vapautta, vaan hyötyy epävakaudesta ja siitä, että Suomi sidotaan oman vaikutuspiirin narratiiveihin.
Jos isänmaallisuus muuttuu toisen edun puolustamiseksi, se lakkaa olemasta isänmaallisuutta. Itsensä vapauttaminen propagandasta vaatii kriittistä ajattelua – ja rohkeutta kysyä, kenen etua edistän.
Tämä ilmiö – että osa itsenäisyyttä puolustavista suomalaisista fanittaa Venäjää – kertoo enemmän epäluottamuksesta kuin uskosta. Se on reaktio tunteeseen, että länsi on mennyt liian kauaksi. Mutta korvaamalla länsi Venäjällä ei ratkaista todellista ongelmaa – riippuvuutta narratiiveista.
Ratkaisu ei ole siirtyä yhdestä narratiivista toiseen. Se ei ole valita “itä tai länsi”. Todellinen itsenäisyys löytyy kriittisyydestä — siitä, että osaa nähdä propagandan, kyseenalaistaa narratiivit ja tehdä omat johtopäätökset. Suomessa ei ole valittava puolta, vaan on löydettävä oma suunta.
Samuel Gryning 13.10.2025
Lähteenä myös: EU DisinfoLab, stratcomcoe.org
Ei ole kyse mistään Venäjän fanittamisesta vaan kansanmurhan lopettamisesta Donbassissa.
Vahvistat osaltasi juuri mitä tuossa artikkelissa kerrotaan. Vaikka Ukrainan sodassa olisi kyse vain kansanmurhan lopettamisesta murhaamalla lisää (josta siinä tosin ei pelkästään ole), niin ei se tarkoita, että Venäjä olisi hyvä ja oikeudenmukainen, saatika Suomen puolella.
Se on sotaa silloin kun toinen ei lopeta eikä diplomatia toimi. Ei ole Samuel vaihtoehtoja. Yksinkertainen asia.
Itse olen ollut pois Suomesta 13 vuotta.
Kun nyt kuuntelee suomalaisten juttuja, niin huomaa että suomalaiset on aivopestyjä. Arvelen että kun samaa paskaa toistetaan jatkuvasti, niin se muuttuu kuuntelijoiden mielessä todeksi.
Minkäköhänlainen tausta Samuelilla on, kun ei ole tullut aivopestyksi ? Ylen uutisten aikana pois kotoa ja ampparit blokattu ?
Paljon täällä puhutaan että Venäjä on hyökännyt Suomeen. Se oli Neuvostoliitto mikä hyökkäsi Suomeen ja Neuvostoliittoon kuului muita nykyään itsenäisiä valtioita. Esimerkiksi Ukraina. Ukrainalaiset ovat myös tappaneet suomalaisten esi-isiä. Talvisodassa Neuvostoliiton 44 divisoonassa oli Ukrainalaisia. (Raatteentien taistelut ).
Millaista on systemaattinen trollaaminen? mm. sitä että tukitaan viesti- ja kommenttikentät kommentoimalla asian vierestä jatkuvalla tahdilla. Eli kysymykseni kuuluu, miten tuo kommenttisi liittyy asiaan?
Sivusta lukeneena sanoisin ”Se joka ei tunne historiaansa, sillä ei ole tulevaisuutta”. Kirjoituksesi Samuel ovat laadukkaita. Ei käy kieltäminen. Mutta aina toisinaan putoat globalistien monttuun. Globalisteilla tarkoitan jesuiittoja/kabbalisteja. Jotta olisi helpompi ymmärtää menneisyyttä valheellisen kouluhistorian jälkeen, niin ehdotan luettavaksi ”Suomi myrskyn silmässä” ja sen ykkös osa. Toinen osa jota odotettiin kieli pitkäällä, sensuroitiin todella mitäänsanomattomaksi. Mutta ykkösosa kertoo keiden kanssa me nytkin olemme EU- ja NATO-liitossa. Ei kannattaisi.
Toisaalta, kun mietitään Neuvotoliittoa sodan jälkeen niin Stalin sanoi ettei kaikkia sotakorvauksia tarvitse maksaa. Mutta Iso-Britania vaati että ne maksetaan viimeiseen penniin. Tässä oli se pelastus että kun sotakorvaukset oli maksettu niin Neuvotoliitton kauppa oli auki uusille koneille, vaatteille ja varaosille. Ja se osaltaan lihotti Suomen.
Miten tämä kaikki liittyy artikkeliin? Siten että kun Suomi liittyi EU:hun menetti se itsenäisyytensä. Ja sitä itsenäisyyttä en minä ainakaan puolusta. Siksi erosin reservistä. Enkä rintamalle lähde. Venäjä ei ole vihollinen. Ja sen kanssa käytävä kauppa pitäisi Suomen lihavana. Meillä on ollut pitk yhteinen historia YYA-sopimuksista ja kaupankäynnistä. Miksi se kaikki pitäisi tuhota? Aiempaan artikkelliin pohjaten: Miksei länsi anna Suomelle sitä 15 miljardia euroa joka jäi puuttumaan Venäjä-kaupasta?
Tarkastelen artikkeleissani asioita eri näkökulmista ja narratiiveista. Joskus voi vaikuttaa, että putoan kirjoituksissani globalistien monttuun tai astun ansaan, mutta usein tämä johtuu mielestäni siitä, että joka kerta ei voi mennä perusasioihin tai syvälle taustoihin, vaan uutisoidaan lähempää pintaa.
Olen myös vahvasti sitä mieltä, että Venäjän johto on täysin samassa teatterissa mukana, kuin länsikin. Se ei poista sitä, etteikö kumpikin niistä voisi olla Suomelle hyödyksi vaikka kaupankäynnissä jne.
Olen lukenut ”Suomi myrskyn silmässä” ja kakkososaakin vähän. Hyviä kirjoja, joista ykkösosa lienee oleellisempi, kuten sanoit. Kaupankäyntiä Venäjän kanssa ei ole mielestäni syytä vastustaa. Eikä EU:ssa tai varsinkaan Natossa kannattaisi olla. Silti en näe, miten kommenttisi oikeastaan liitty tähän artikkeliin, jonka pointeista olen enimmäkseen samaa mieltä. Ei Venäjää tarvitse pitää vihollisena, mutta ei se silti mikään Suomen parasta ajatteleva ystäväkään ole tai globalismia vastustavien suojelija. Ja Venäjällä tarkoitan Venäjän johtoa ja valtaapitäviä. Tavallisten kansalaisten keskenhän ei ole esteitä, etteikö voisi olla venäläisiä ystäviä.
Ryssän tekoja:
Wanha Viha, Pitkä Viha, Iso Viha, Pikku Viha, Sortovuodet ja punapartisaanien terrori-iskut suomalaisia siviilejä kohtaan jne..
Näinhän se historia vääristyy. Venäjällä korkeaan arvostettuun asemaan nostettu Stalin oli syntyjään Gerogialainen jonka Neuvostoliitto otti syleilyynsä ja Ukrainakin oli Sralinin nälänhätään ajanut Neuvostoliiton hallitsema kansakunta jonka sotilaat varmaan kirjoittajan mukaan kesävaatteissa vapaaehtoisesti lähtivät Raatteentielle Suomea valloittamaan ja itseään tapattamaan. Kirjoittaja varmaan ajattelee että syyllisiä talvisotaan ja jatkosoraan olivat suomalaiset itse, georgialaiset ja ukrainalaiset. Ja on varmaan mielestään oikeassa jos on neuvostovenäläisen uudeelleen kirjoitetun historian ja propagandan ’valkopesun’ läpikäynyt.
Oletuksesi on väärä. Kirjoituksessa kritisoidaan liiallista venäjämielisyyttä. Jossain määrin myös sitä, että ei ymmärretä, että Venäjä ei ole Suomen kannalta lännen vastavoima.
Tulkitsin Juhan vastanneen tuohon Johannan kommenttiin, jossa puhui ukrainalaisista Raatteentiellä.
Joo mun moka.
Voiko olla että; osa Venäläistä, varsinki itä-suomen puolella on Suomalaisten miesten, ei naisten, jälkeläisiä aina vuodesta, jolloin Suomi, varjakit vapautti ”ukrainan” alueen vale-juutalaisista?
ja usein senjälkeen : Hakkaa päälle, ja ”puolalaiset” askenat ja vale-juutalaiset saivat taas kyytiä Suomalaisilta.
Esim miesten, osana myös pieni osa naisia, perimä. genome puhuu sen ajatuksen puolesta.
eli, esim xxx% todennäköisyydellä, putinin suku on itä-suomesta!
eli he ja me olemme isänmaallisia, kenen isän?
”…Mutta jos sen rinnalle nostetaan kuva Venäjästä moraalisesti puhtaana vastakohtana, ollaan vaarassa vaihtaa yksi narratiivi toiseksi propagandalliseksi riippuvuudeksi…”
Niin, kirjoittaja luo tässä olkiukon jota vastaan sitten hyökkää. Vähän kuin lännen ”faktan tarkastajat”, jotka keksivät väitteen, jota kukaan ei ole esittänyt, ja sitten kumoavat sen suurilla otsikoilla ja tarkoilla lähteillä.
ps. Toki on niitäkin hörhöjä jotka väittävät Venäjää viattomaksi.