Koronapandemia vuosina 2020–2022 veti maailman hätätilaan ja synnytti joukon ennenkuulumattomia rajoituksia, jotka ulottuivat jokapäiväiseen elämään. Pandemianhallinnan nimissä otettiin käyttöön sääntöjä, jotka herättivät laajaa hämmennystä, kritiikkiä ja keskustelua niiden älyttömyydestä ja kohtuuttomuudesta. Tässä artikkelissa tarkastellaan joitakin pandemian aikaisia järjettömimpiä ja kiistanalaisimpia toimia eri puolilta maailmaa.
Arjen absurdit rajoitukset ja liikkumiskiellot
Kun hallitukset pyrkivät rajoittamaan ihmiskontakteja, syntyi useita erikoisia sääntöjä, jotka sotivat tervettä järkeä vastaan. Laajat, valtakunnalliset lockdownit ja ulkonaliikkumiskiellot olivat tavallisia, mutta niiden yksityiskohdat olivat paikoin hämmentäviä.
Esimerkiksi tietyissä maissa, kuten Ranskassa ja Espanjassa, ulkoilua rajoitettiin tiukasti niin, että ihmiset saivat liikkua vain tietyn matkan (esim. 1 km tai 5 km) kotoaan. Ehkä älyttömintä oli paikoitellen kielto istua puistonpenkeillä tai oleskella rannoilla.
Espanjassa rannalla sai vain uida tai olla ”paikoillaan”, mutta ei kävellä rantaviivaa pitkin.
Absurdiuden huipentuma nähtiin säännöissä, jotka koskivat ulkoilua yleensä. Joissakin maissa ulkona liikkuminen oli sallittu ilman rangaistusta vain koiraa ulkoiluttaville, mikä johti ilmiöön, jossa ihmiset alkoivat lainata toisiltaan koiria päästäkseen ulos, osoittaen säännön porsaanreiän.
Kaupallinen kaaos ja tarpeettomat kiellot
Rajoitukset ulottuivat myös kaupankäyntiin ja perusasioiden ostamiseen. Yleisten ravintola- ja palvelusulkujen lisäksi nähtiin erikoisia kieltoja.
Esimerkiksi Belgiassa kiellettiin muun muassa kirjojen tai sukkien ostaminen, sillä ne eivät olleet ”välttämättömiä tuotteita”. Tällainen sääntö johti siihen, että samassa kaupassa sai myydä ruokaa, mutta ei lukemista tai vaatetta, mikä herätti laajaa kritiikkiä siitä, mitä kulloinkin pidetään välttämättömänä. Lisäksi säännöt, joiden mukaan pariskunnat eivät saaneet mennä yhdessä kauppaan, pyrkivät rajoittamaan ihmisiä, vaikka samaan aikaan he elivät saman katon alla.
Äärimmäinen valvonta ja nollatoleranssi
Pandemian hallinta antoi joillekin maille syyn ottaa käyttöön teknologisesti edistynyttä ja äärimmäisen tunkeilevaa valvontaa. Kännykkäsovellukset altistumisten ja liikkumisen seurantaan yleistyivät, mutta jotkin maat menivät pidemmälle.
Karanteenin valvontaan käytettiin jopa GPS-seurantaa, jolla varmistettiin, että karanteenissa olevat henkilöt pysyivät sallitulla alueella ja poikkeamisesta seurasi sakkoja. Lisäksi puistoja ja kaupunkeja valvottiin droneilla ulkonaliikkumiskieltojen noudattamisen varmistamiseksi. Intiassa poliisin raportoitiin käyttäneen jopa perinteisiä bambukeppejä (lathi) ”järjestyksenpitoon” ulkonaliikkumiskiellon aikana.
Kiina edusti äärimmäistä nollacovid-politiikkaa, jossa kokonaisia kaupunginosia suljettiin. Siellä dokumentoitiin tapauksia, joissa asuinrakennusten ovet hitsattiin kiinni ulkoa päin asukkaiden eristämiseksi ja ruoka toimitettiin ovelle. Australiassa nähtiin poikkeuksellisen pitkiä ”kotikaupunkisulkuja”, joiden aikana ihmiset olivat lukittuina kotialueilleen kuukausiksi, ja sisäisiä rajoja valvottiin tiukasti.
Eläinten kohtalo ja menetetyt juhlat
Rajoitukset koskivat myös elämän tärkeitä siirtymäriittejä ja jopa eläinten elämää. Valmistujaisia, rippijuhlia ja häitä kiellettiin kokonaan pitkiksi ajoiksi, mikä vei ihmisiltä mahdollisuuden juhlia tärkeitä perhetapahtumia.
Ehkä yksi kiistanalaisimmista hallituksen päätöksistä tehtiin Tanskassa, missä koko maan minkkikanta (noin 17 miljoonaa eläintä) määrättiin teurastettavaksi sen jälkeen, kun viruksessa havaittiin mutaatioita, jotka saattoivat tarttua ihmisiin.
Päätöksen massiivisuus ja kyseenalainen laillisuus herättivät valtavan poliittisen ja eettisen myrskyn.
Plandemia joka oli psykologinen koe
Pandemian aikaiset laajat rajoitukset herättivät kysymyksen siitä, oliko kyseessä toteutettu massiivinen psykologinen koe ihmiskunnan käyttäytymisestä kriisitilanteessa. Rajoitusten laajuus ja nopeus, jolla ne otettiin käyttöön ja jolla kansa ne suurelta osin hyväksyi, paljastavat kaksi keskeistä psykologista mekanismia: pelon indusointi ja normatiivinen noudattaminen.
Pelon lietsominen jatkuvalla uutisoinnilla ja viranomaistiedotuksella uhkasi paitsi terveyttä myös sosiaalista asemaa, mikä sai ihmiset suostumaan älyttömiinkin sääntöihin turvallisuuden tunteen palauttamiseksi. Psykologiassa tunnetaan ilmiö, jossa epävarmuus lisää taipumusta uskoa auktoriteetteja ja noudattaa annettuja ohjeita, riippumatta niiden loogisuudesta.
Toinen avaintekijä oli sosiaalinen paine ja ryhmäajattelu. Kun suurin osa väestöstä noudatti maskipakkoa, etäisyyksiä ja liikkumisrajoituksia – jopa niitä, jotka olivat logiikan vastaisia, kuten yksin autoilevien maskipakko tai koiran lainaaminen ulkoilua varten – yksilön vastustuskyky mureni. Ihminen pyrkii normatiiviseen noudattamiseen välttääkseen sosiaalista eristämistä ja paheksuntaa.
Ne, jotka kyseenalaistivat rajoitukset tai eivät niitä noudattaneet, leimattiin helposti ”vaarallisiksi” tai ”egoistisiksi”, mikä toimi tehokkaana sosiaalisena kontrollimekanismina.
Pandemia siis tarjosi ennennäkemättömän näkymän siihen, kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita luopumaan perusvapauksistaan ja henkilökohtaisesta harkinnastaan yhteiskunnallisen paineen ja pelon edessä. Tämä kokemus jättää jälkeensä kysymyksen siitä, kuinka helposti vastaavanlaista massakäyttäytymisen ohjausta voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa.
Järjestelmien Koetinkivi
Koronapandemian rajoitukset olivat järjestelmien koetinkivi. Ylilyönnit ja älyttömät säännöt paljastivat, kuinka helposti yksilönvapauksia voidaan rajoittaa ja kuinka byrokratia voi tuottaa sääntöjä, jotka ovat irrallaan todellisuudesta. Nämä esimerkit muistuttavat meitä siitä, että todellisissakin poikkeustilanteissa on säilytettävä kriittinen ajattelu ja pidettävä kiinni oikeusvaltioperiaatteista, jotta pandemia tai ”plandemia” ei johda pysyvään vapauden menetykseen.
Samuel Gryning 16.11.2025
Lähteet: MTV Uutiset, Yle, CNBC, The Guardian, El País, Human Rights Watch, Euronews
Juuri näin. Minä alusta loppuun en uskonut, kun en missään maskia pitänyt, sain tappavia katseita ja muutama ihminen kehtasi sanoa minua murhaajaksi, ja kun en piikkejä halunnut, perhe+ ystävät eivät halunneet olla tekemisissä. … ihmisen tyhmyydelle ei Jumalakaan voi mitään…
Poliitikkojen lisäksi media oli tässäkin suurin syyllinen.
Vieläkin naapurustossa pari mummoa kulkee kesät talvet kauppareissulla pukeutuneena kuin joku astronautti, eikä varmaan ole yli 5 vuoteen tavannut ketään tai lähtenyt kämpästään muualle kuin sinne kauppaan.
Pahimpana paniikkiaikana joku ukko kaupassa törmäili hedelmähyllyihin, mun oli täysin turha kangasmaski vedetty silmienkin suojaksi, sitten ei vaan tietenkään nähnyt mitään.
Iso osa ihmisistä ei edes nähnyt kuinka järjetöntä kaikki oli, kun MEDIA oli luonnut heihin sellaisen paniikin, toinen osa ihmisistä taas ei uskaltanut kyseenalaistaa mitään leimaamisen pelossa.
Ja ehdottihan se Kärnä eduskunnassa ihan keskitysleirejä lappiin ”rokottamattomille”.
Kaikki tää on kuitenkin Suomessa nopeasti unohdettu, sen sijaan että tutkittaisiin tätä hulluutta ja laittomuuksia.
”Se on puhtaasti poliittinen rokotus. Sillä rokotetaan pelkoa, ei tautia vastaan” Näin sanoi Husin infektioylilääkäri Asko Järvinen lörönäpelleily vuoden jälkeen. Voin vielä juuri ja juuri ymmärtää sen että ihminen joka seurasi 25 tuntia pelkopornoa valtamedian kaikista tuuteista saattoi vielä uskoa taudin vaarallisuuden ja uskoa rajoitteiden tarpeellisuuteen mutta sitten kun se korona loppui kuin seinään Ukrainan konfliktin alettua niin sitä että ihmiset eivät kykene katsomaan omia menneitä toimiaan kriittisesti ja hoksaamaan että ehkä tuossa tuli mentyä liian pitkälle en ymmärrä. Sanotaan esimerkkinä vaikka se että ihmiset jotka fanaattisesti pitivät maskeja päässään vaikka ajaessaan yksin autolla ja lähestulkoon hyökkäsivät naamavaipattomien päälle itsekin lakkasivat pitämästä elintärkeitä maskejaan heti kun koronasta ei enää jaksettu jauhaa jatkuvasti. Tietääkseni se hengenvaarallinen tauti ei ole hävinnyt mihinkään joten eikö niitä naamavaippoja pitäisi vieläkin pitää päässä eikä lopettaa kanssaihmisten suojaamista koska se ei enää ole ”in”? Nämä ihmiset ovat nyt itsekin vaarantaneet kanssaihmistensä hengen jo useamman vuoden ajan ainakin ”omien” uskomustensa mukaan!
Niin ja 48 a §, uudenmaan sulku, vanhusten eristäminen sukulaisitaan ja muut koronan varjolla tehdyt asiat ovat jotain jonka toistumista emme saa päästää tapahtumaan. Tämä on se kaikista tärkein asia ja kaikkea totalitarismiin johtaavaa kehitystä kuten tulevaa digi-ID:tä tulee vastustaa.