Sosiaalinen media on täynnä ihmisiä, jotka esiintyvät herättäjinä, totuuden puhujina ja rohkeina yhteiskuntakriitikoina. He kertovat paljastavansa sen, mitä muut eivät näe tai uskalla sanoa. He lupaavat näyttää todellisuuden sellaisena kuin se muka todella on. Mutta liian usein tämän kaiken takaa löytyy jotain aivan muuta – pahoinvointivalmennusta.
Pahoinvointivaikuttaja ei pyri ratkaisemaan ongelmia. Hänen tehtävänsä on vain kasvattaa niitä.
Pahoinvointivaikuttaja tunnistaa yhteiskunnasta epäkohtia – ja niitähän toki on. Mutta sen sijaan, että hän etsisi ratkaisuja tai edes suuntaa eteenpäin, hän rakentaa koko viestinsä pelon, epätoivon ja katastrofien ympärille. Jokainen uutinen on merkki romahduksesta. Jokainen päätös on todiste täydellisestä korruptiosta. Jokainen huominen on eilistä pahempi.
Viestin ydin on hyvin yksinkertainen – ”kaikki on pilalla”.
Ongelma ei ole se, että yhteiskuntaa kritisoidaan. Kritiikki on välttämätöntä. Ongelma on se, että osa sosiaalisen median vaikuttajista on rakentanut koko identiteettinsä jatkuvan toivottomuuden varaan. Heidän sisältönsä ei johda toimintaan, vaan lamaannukseen. He eivät tarjoa suuntaa, vaan ainoastaan synkkiä ennusteita.
Kun jokainen päivä on kriisi, mikään ei enää ole ratkaistavissa.
Sosiaalisen median logiikka ruokkii tätä ilmiötä. Pelko leviää nopeammin kuin tylsä ratkaisu. Katastrofi kerää enemmän klikkauksia kuin rakentava keskustelu. Siksi pahoinvointivalmentajan sisältö toimii – se herättää tunteita ja tunteet tuovat näkyvyyttä.
Mutta näkyvyys ei ole sama asia kuin vastuu.
Rakentava yhteiskuntakritiikki tekee muutakin kuin osoittaa ongelmia. Se kysyy, mitä pitäisi tehdä. Se etsii ratkaisuja, avaa vaihtoehtoja ja kannustaa ihmisiä toimimaan. Se ei ainoastaan kuvaile pimeyttä, vaan yrittää sytyttää edes pienen valon.
Pahoinvointivaikuttajan vastavoimana sosiaalisessa mediassa toimii toinen harhaan johtava ilmiö: hopium-vaikuttajat.
Siinä missä pahoinvointivaikuttaja maalaa jatkuvaa tuhoa, hopium-vaikuttaja maalaa jatkuvaa pelastusta. Hänen viestinsä ei ole synkkä vaan ylenpalttisen optimistinen – mutta yhtä lailla irti todellisuudesta. Hopium-vaikuttaja vakuuttaa, että kulisseissa tapahtuu valtavaa edistystä, salattuja operaatioita ja historiallisia käänteitä, jotka muuttavat kaiken aivan pian.
Tarinassa on vain yksi ongelma: mitään konkreettista ei koskaan tapahdu.
Seuraajille kerrotaan, että suuria asioita valmistellaan taustalla. Joku “hyvä voima” on jo liikkeellä. Pian paljastuu totuus, pian järjestelmä romahtaa, pian oikeus voittaa. Seuraajan rooliksi jää vain odottaa.
Ja juuri siinä piilee hopium-vaikuttamisen vaarallisuus.
Se passivoi ihmiset yhtä tehokkaasti, kuin pahoinvointivalmennus. Jos kaikki on jo ratkaistavana jossain kulisseissa, miksi kenenkään pitäisi itse tehdä mitään? Jos jokin näkymätön prosessi on jo pelastamassa tilanteen, oma vastuu katoaa.
Yhtä lailla kuin jatkuva pelottelu lamaannuttaa, myös harhainen toiveikkuus voi lamaannuttaa.
Lopputulos on sama: ihmiset jäävät sivustakatsojiksi
Yhteiskunta ei kuitenkaan muutu pelkästään kauhutarinoita kertomalla eikä myöskään kuvitteellisiin pelastusoperaatioihin uskomalla. Muutos syntyy vain silloin, kun ihmiset tunnistavat ongelmat, keskustelevat niistä avoimesti ja etsivät todellisia ratkaisuja.
On helppoa myydä pelkoa. On helppoa myydä myös toivoa.
Paljon vaikeampaa on puhua rehellisesti todellisuudesta – sellaisena kuin se on – ja kysyä sen jälkeen: mitä me voimme tehdä asialle?
Samuel Gryning 7.3.2026
Itse en viitsi katsella näitä höpöttäviä päitä. Tarinat ovat köykäisiä ja siinä vaiheessa kun ne eivät keksi mitään sanomista, ne sanoo niinkuin radiossa ”mieti sitä”. Sillä ne pelaa sen muutaman sekunnin lisää aikaa jotta keksivät taas jotain höpötettävää.
Monet kaverini sanovat että ”sillä ja sillä” on kovaa kerrottavaa. Ikävä kyllä, 15 vuotta sitten vaihtoehtomeidoillakin oli kovaa kerrottavaa. Nyt ne ovat suurimmaksi osaksi valtemedia sylikoiria. Eikä ns. vaikuttajilla ole mitään millä ne vaikuttaa. Kuvituskuva on erinomainen… ”Huppupäät höpöttämässä”.