Ihminen on tarinoiden olento. Meidän aivomme rakastavat kertomuksia, koska ne tekevät monimutkaisesta maailmasta ymmärrettävämmän ja helpommin muistettavan. Mutta juuri tämä ominaisuus tekee meistä alttiita uskomaan myös mielettömiin tarinoihin, vaikka ne olisivat täyttä valhetta. Tarinoilla on niin vahva psykologinen ja biologinen vaikutus, että ne voivat ohittaa kriittisen ajattelun ja saada meidät pitämään valhetta totuutena.
Yksi keskeinen syy on tarinoiden emotionaalinen voima. Kun kuulemme kertomuksen, joka herättää pelkoa, toivoa tai myötätuntoa, aivojemme limbinen järjestelmä aktivoituu. Tämä tunnepitoisuus saa tarinan tuntumaan todemmalta kuin irrallinen fakta. Tutkimusten mukaan fiktiivisetkin tarinat voivat vaikuttaa ihmisiin yhtä voimakkaasti kuin todelliset kokemukset, koska ne hyödyntävät jo olemassa olevia mielenkarttoja ja symboliikkaa. Psychology Today
Neurokemialliset reaktiot vahvistavat tätä vaikutusta. Kun tarina on mukaansatempaava, aivot vapauttavat dopamiinia, joka saa kokemuksen tuntumaan palkitsevalta ja helpottaa sen muistamista. Samalla vapautuva oksitosiini lisää empatiaa ja luottamusta, mikä saa meidät uskomaan kertojan motiiveihin ja näkökulmaan herkemmin kuin ehkä olisi syytä. PMC, Medium
Ympärillämme olevat ihmiset uskovat johonkin, meillä on taipumus tehdä samoin.
Tarinoilla on myös sosiaalinen ulottuvuus. Tutkimukset osoittavat, että emotionaalisia kertomuksia kuunnellessa ihmisten aivotoiminta alkaa synkronoitua, jolloin koko ryhmä kokee tarinan yhtenäisemmin. Tämä tekee tarinoista voimakkaan työkalun ryhmäidentiteetin rakentamisessa. UChicago News Kun ympärillämme olevat ihmiset uskovat johonkin, meillä on taipumus tehdä samoin – etenkin jos kertojalla on auktoriteettiasema. Tätä kutsutaan auktoriteettiharhaksi, ja siihen liittyy myös niin sanottu false consensus effect, eli harha luulla oman näkemyksen olevan yleisesti jaettu. Wikipedia
Nykyajassa näitä psykologisia mekanismeja on helppo havaita erityisesti vaihtoehtomedian kentällä. Monet kanavat syöttävät jatkuvasti esim. niin sanottuja “paljastuksia” UFO:ista ja väittävät, että hallitukset salaavat kansalta “todellisen totuuden” avaruusolennoista. Tarinoissa on tyypillisesti sama rakenne: kansaa johdetaan harhaan, mutta rohkea totuudenetsijä paljastaa kaiken. Tämä vetoaa jännityksen ja mysteerin kaipuuseen, ja koska tarinaa toistetaan sitkeästi, moni alkaa pitää sitä uskottavana ilman näyttöä. Kyse on klassisesta illusorisesta totuudesta – toisto luo vaikutelman totuudellisuudesta, vaikka väite olisi alusta loppuun perätön. Wikipedia
Saman logiikan varaan rakentuu QAnon. Liike lupaa, että jokin salaperäinen taho tai “hyvien voimien verkosto” (esim. Donald Trump) tulee pelastamaan kansat pahalta eliitiltä. Tämä tarjoaa yksinkertaisen selityksen monimutkaisille ongelmille ja luo seuraajilleen vahvan yhteisöllisyyden ja toivon tunteen. Kertomus on houkutteleva, koska se yhdistää uhkakuvan ja pelastuksen – klassinen narratiivinen kaari, johon on helppo samastua. Ongelma on, että mitään todellisia todisteita ei koskaan esitetä, mutta se ei estä kertomusta leviämästä, sillä se ruokkii ihmisten tarvetta uskoa johonkin suurempaan kuin arki ja politiikan arvoitukset.
Miksi hyväksymme yksinkertaistetut selitykset monimutkaisille ilmiöille.
Toinen ilmiö, joka selittää uskomista, on narratiiviharha. Aivomme haluavat eheyttää irrallisia faktoja yhtenäiseksi tarinaksi, vaikka logiikka ei sitä tukisi. Tämä saa meidät hyväksymään yksinkertaistetut selitykset monimutkaisille ilmiöille (Eku Library Guide). Samalla toisto luo illuusion totuudesta: mitä useammin jokin väite kuullaan, sitä todennäköisemmin se tuntuu oikealta, vaikka se olisi virheellinen. Tätä ilmiötä kutsutaan illusoriseksi totuudeksi (Wikipedia).
Lisäksi kognitiiviset vinoumat, kuten confirmation bias, tekevät meistä alttiita uskomaan tarinoita, jotka vahvistavat omia ennakkokäsityksiämme, ja belief bias saa meidät hyväksymään väitteitä, jotka tuntuvat uskottavilta, vaikka ne eivät loogisesti kestäisi tarkastelua. Medium Wikipedia
Miten suojautua harhautukselta?
Vaikka nämä mekanismit tekevät meistä tarinoille alttiita, se ei tarkoita, että olisimme täysin puolustuskyvyttömiä. Suojautuminen alkaa tunnereaktion tunnistamisesta. Jos huomaat reagoivasi voimakkaasti johonkin tarinaan, pysähdy ja kysy itseltäsi: miksi tunnen näin? Pelkän tunteen nimeäminen voi aktivoida aivojen etuotsalohkoa ja auttaa hillitsemään amygdalan tunnekuohua. Seuraava askel on todisteiden kysyminen: mitä näyttöä on? Onko lähteitä useampia vai kierrätetäänkö samaa väitettä eri muodoissa?
Automaattisen uskon sijaan kannattaa harjoittaa niin sanottua epäilyn refleksiä. Sen sijaan, että hyväksyisi kuulemansa heti, voi tietoisesti kysyä: entä jos tämä ei olekaan totta? Tarinan hajottaminen pienemmiksi osiksi – kuka, mitä, missä, milloin ja miksi – auttaa paljastamaan mahdollisia ristiriitoja, joita kokonaisuus peittää. Lopuksi kannattaa ottaa aikalisä. Ennen kuin reagoi tai jakaa eteenpäin, on viisasta odottaa hetki, tarkistaa tiedot eri lähteistä ja tehdä päätöksiä vasta sitten. Tämä siirtää ajattelun tunteisiin nojaavasta, nopeasta systeemistä hitaaseen ja analyyttiseen pohdintaan, kuten esim. Daniel Kahneman on kuvaillut.
Ihminen on haavoittuva, koska tarinat vetoavat sekä tunteisiin että sosiaalisiin mekanismeihin. Mutta tietoisuus näistä vaikutuksista on jo itsessään suojakeino. Kun opimme tunnistamaan, miten aivomme toimivat, voimme paremmin pitää kiinni omasta kriittisyydestämme ja tehdä eron valheen ja totuuden välillä.
Miksi osa meistä elää ”heränneisyysharhassa”?
Vaihtoehtomedian ja vaihtoehtovaikuttajien levittämien valheellisten tarinoiden motiivit ovat kuitenkin usein hyvin selkeitä: niiden taustalla on raha, valta, huomio ja identiteetti. Taloudellisesti kanavat hyötyvät jokaisesta klikkauksesta, katselukerrasta ja tilauksesta, ja mitä hurjempi tarina, sitä enemmän se kiertää ja tuo tuloja. Tarinoiden avulla syntyy myös vaikutusvaltaa: kun yleisö alkaa uskoa, että vain tietty kanava kertoo totuuden, sen tekijöistä tulee auktoriteetteja, joiden ohjaamana ihmiset voivat muuttaa mielipiteitään ja jopa käyttäytymistään. Sosiaalisen median algoritmit ruokkivat tätä kehää, koska äärimmäiset väitteet ja tunteita herättävät sisällöt leviävät nopeammin kuin neutraalit faktat. Lopulta tarinat tarjoavat ihmisille myös identiteetin ja kuuluvuuden tunteen. Ne luovat yhteisön, jossa seuraajat tuntevat olevansa “heränneitä” ja tietävänsä enemmän kuin muut.
Kun raha, valta, huomio ja identiteetti yhdistyvät, syntyy itseään ruokkiva ekosysteemi, jossa todellisuus ja tarinat sekoittuvat.
Samuel Gryning 3.9.2025