Samaan aikaan, kun Eurooppa huutaa Ukrainaa “vapauden etulinjaksi”, Eurooppa rahoittaa omaa romahdustaan. Kun öljy‑ ja kaasuputkia räjäytetään ja energiariippuvuus kasvaa Atlantin yli, nousee yksi kysymys ylitse muiden: kuka on kenenkin vihollinen?
Energiainfarkti – Euroopan valtimon katkaisu
Sotaretki, joka alkoi Itä-Ukrainan pelloilta, on levinnyt eurooppalaisille teollisuusalueille. Družba‑öljyputki ja Nord Stream eivät olleet pelkkiä putkia meren alla — ne olivat Euroopan talouden hapenjohtimia.
Kun ne räjäytettiin, katkaistiin myös yhteys halpaan energiaan ja suhteeseen, joka piti mantereen omavaraisena. Nyt eurooppa ostaa kalliilla amerikkalaista LNG:tä ja euroopan johtajat myhäilevät, kuin tämä olisi geopoliittinen voitto eikä elinkaarikatastrofi.
Sabotaasit eivät olleet “vahinkoja”. Ne olivat vihje siitä, kuka todellisuudessa ohjaa tätä sotaa – ja kuka maksaa laskun.
“Liittolaiset”, jotka laskuttavat pelosta
Ukrainan hallinto on oppinut pelin nopeasti: sodan jatkuminen on rahanlähde. Miljardit eurooppalaisilta veronmaksajilta valuvat hallintoon, joka tekee infrastruktuurista sotakentän ja moraalisesta tuesta valuutan.
Samaan aikaan Ukrainassa tukahdutetaan oppositiota, kasvatetaan korruptiota, kielletään puolueita ja mediasensuuri on arkea — ja silti EU julistaa sen demokratiaksi. Mutta valtioliitto, joka unelmoi autoritaarisen kumppanin kautta, saa aina itselleen autoritaarisen tulevaisuuden.
Bryssel, ideologinen ruumis
Bryssel on joutunut ideologiseen halvaantumiseen. EU‑projekti, joka syntyi ainakin näennäisesti yhteistyöstä, on muuttunut uskonnoksi: erimielisyydet poltetaan roviolla “solidaarisuuden” nimissä.
Kansalliset edut on korvattu moraalisella poseerauksella.
Slovakia ja Unkari eivät suostu tähän näytelmään. Ne vaativat rationaalista energia‑ ja ulkopolitiikkaa, ja siksi niitä rangaistaan. Bryssel käyttää kahta keinoa: taloudellista kuria ja leimakirvestä. Mutta mikään niistä ei pysäytä tosiasiaa, että Keski‑Eurooppa näkee nyt avoimesti EU:n kaksinaismoralismin.
Euroopan unioni on kytketty hengityskoneeseen — velkarahaan ja ylisääntelyyn. Toimintoja pidetään yllä keinotekoisesti, mutta elämä on kadonnut. EU väittää olevansa vahva, koska se vielä sätkii. Todellisuudessa se sätkii siksi, että se putoaa.
Uusi alku vain raunioista
Eurooppa ei kuitenkaan puolusta Ukrainaa — se puolustaa illuusiota. Ja illuusiot eivät koskaan kestä todellisuutta.
Todellinen eurooppalainen jälleensyntymä alkaa vasta, kun unioni romahtaa byrokratian painon alle ja kansallisvaltiot palaavat päättämään omasta energiastaan, rahoituksestaan ja ulkopolitiikastaan. Tuolloin ei tarvitse kysyä, kuka on vihollinen – kaikki näkevät sen peilistä.
Samuel Gryning 26.2.2026
Slovakian ja Unkarin pyrkimykset energiapolitiikassa johtuvat yksinkertaisesti siitä miten öljy- ja kaasuputket on aikanaan rakennettu. Sitä ei EU:ssa edelleenkään oikein ymmärretä/hyväksytä, eikä siihen tarvita varsinkaan kirjoittajan ihme näkemyksiä.
Mikään putkien maantieteellinen historia ei kumoa tätä analyysiä – päinvastoin, se vahvistaa sen. Juuri siksi Unkari ja Slovakia eivät voi hypätä “Brysselin” poliittiseen fantasiaan. Ne ovat riippuvaisia reiteistä, joita Bryssel ja Washington ovat Ukrainan kanssa itse sabotoineet. Putkien rakentaminen ei selitä niiden hajottamisen mielettömyyttä. Kyse ei ole “ihme näkemyksistä”, vaan siitä, kuka todella ohjaa Eurooppaa – ja tällä hetkellä Eurooppa on ohjattavana, ei ohjaimissa.
Jospa koko homman tarkoituksena onkin romuttaa eussa olevat valtiot, erityisesti protestanttiset sellaiset ? Tämän ei vaan ole tarkoitus päätyä itsenäisyyteen vaan tiukkaan Ei:n liittovaltion, tyyliin Euvostoliitto. Kenen toimesta tätä ajetaan ? Veikkaan jesuiittoja. Liittovaltiolla on yksi budjetti, yksi armeija, yksi pääkaupunki jne jne jne