Ukrainaa koskevan rauhansuunnitelman ydin on de facto -tunnustus, se ei luo täysimääräistä de jure -hyväksyntää.
Alueellinen kontrolli
Yhdysvallat tunnustaa de facto Venäjän hallinnan Krimillä, Luhanskissa ja Donetskissa. Kherson ja Zaporizhia jäädytetään nykyisen rintaman mukaan (de facto -hallinta Venäjälle), ja Ukraina vetäytyy osasta Donetskia luodakseen kansainvälisesti tunnustetun demilitarisoitun buffer-zonen, joka lasketaan Venäjän alueeksi – mutta venäläiset joukot eivät saa sinne mennä. Venäjä luopuu muista alueista, joita se tällä hetkellä hallitsee näiden viiden alueen ulkopuolella. Reuters
Ei pysyvää de jure -muutosta
Ukrainan suvereniteetti vahvistetaan paperilla, mutta Yhdysvallat ei vaadi Ukrainalta de jure -tunnustusta näille alueille – se on enemmänkin Yhdysvaltain ja kansainvälisten toimijoiden de facto -hyväksyntä. Suunnitelma sitoo osapuolia lupauksella, ettei alueita muuteta voimalla tulevaisuudessa, ja turvatakuut raukeavat rikkomustilanteissa. Kuitenkin, kuten Minsk-sopimuksissa, tämä on haavoittuvaa: jos luottamus pettää, se voi johtaa uuteen eskalaatioon ilman tiukkoja valvontamekanismeja. Intellinews
Suomen maininta Trumpin hallinnon 28-kohdan Ukrainan rauhansuunnitelmassa on vähintäänkin huolestuttava yksityiskohta, varsinkin kun Suomi on suhteellisen uusi NATO-jäsen.
Suomi mainitaan suunnitelmassa nimenomaisesti osana NATO-maiden joukkoa, jotka sitoutuvat Ukrainan turvatakuisiin. Tarkemmin sanottuna kohta 15 (turvatakuu-osio) määrittelee ”NATO-tyylisen” (Artikla 5 -henkisen) kehyksen, jossa Yhdysvallat ja NATO-maat – mukaan lukien Suomi, Ranska, Britannia, Saksa, Puola ja muut – vahvistavat, että Ukrainan turvallisuus on olennainen osa Euroopan vakautta”. Nämä maat lupaavat ”toimia yhdessä Yhdysvaltojen kanssa” (act in concert) vastauksena mihin tahansa merkittävään, tahalliseen ja jatkuvaan aseelliseen hyökkäykseen Venäjältä Ukrainaa vastaan.” Tämä sisältää potentiaalisesti sotilaallisia toimia.
Pahin skenaario Suomen näkökulmasta veisi maan suoraan Venäjän uhkaan ja NATO:n sisäisiin jännitteisiin, heikentäen samalla Suomen itsenäistä puolustuskykyä. Seuraavassa keskeiset riskit.
Vetäytyminen konfliktiin Venäjän kanssa
Jos sopimus hyväksytään ja Venäjä rikkoo sitä (esim. hyökkää Ukrainaan uudelleen), Suomi – NATO-jäsenenä – joutuisi mahdollisesti osallistumaan ”yhteiseen toimintaan”, mikä voisi tarkoittaa joukkojen lähettämistä, logistiikkaa tai jopa suoraa voimankäyttöä. Tämä altistaisi Suomen rajat Venäjän vastatoimille, kuten hybridihyökkäyksille tai eskalaatiolle Itämerellä. Historia (kuten Minsk-sopimukset) osoittaa, että tällaiset ”jäädytetyt” sopimukset pettävät usein, jättäen allekirjoittajat puolustamaan heikkoa asemaa.
NATO:n heikentyminen ja eristäminen
Suunnitelma kieltää Ukrainan NATO-jäsenyyden ikuisesti ja rajoittaa NATO:n laajentumista, mikä heikentää liiton uskottavuutta. Suomi, joka liittyi NATO:on juuri Venäjän uhan takia (2023), jäisi ”toisen luokan” jäseneksi, jos Trump painostaa liittolaisia vetäytymään. Pahimmillaan tämä johtaa NATO:n hajoamiseen, jolloin Suomi kohtaa Venäjän yksin – varsinkin kun Trump on vihjannut, että Yhdysvallat ei ehkä puolusta ”kaikkia” jäseniä. Axios
Eli pahimmassa tapauksessa sopimus pettää ja Suomi vedetään sotaan ilman täyttä NATO-tukea. Tämä on siis täysin mahdollista.
Luvataanko sopimuksessa Suomen armeijan voimankäyttö Venäjää vastaan, jos sopimusta rikotaan?
Kyllä, suunnitelma lupaa juuri tätä – mutta tulkinnanvaraisella tavalla. Turvatakuu-osiossa (kohdat 15–17) Yhdysvallat ja mainitut NATO-maat (ml. Suomi) sitoutuvat ”yhteiseen ja uskottavaan pelotteeseen” (unified and credible deterrent posture), jos Venäjä toteuttaa ”merkittävän hyökkäyksen” Ukrainaan. Tämä sisältää ”nopean koordinoituneen sotilaallisen vastauksen” (robust coordinated military response), joka voi tarkoittaa voimankäyttöä – ei suoraan ”hyökkäystä Venäjälle”, vaan Ukrainan puolustamista, mikä eskaloisi konfliktiin.
Jokainen osaa varmasti päätellä millainen Suomen asema on NATO:ssa, kun Suomi näyttää olevan ”turvatakuuryhmässä” ilman, että se sai sanoa sanaakaan neuvotteluissa.
Suomella on isäntämaasopimus Yhdysvaltojen kanssa, mikä pahentaa Suomen asemaa entisestään.
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen Puolustusyhteistyösopimus (DCA, Defense Co-operation Agreement) vuodelta 2023 (voimassa 1.9.2024 alkaen) on juuri se tekijä, joka tekee Suomen asemasta entistäkin haavoittuvamman tässä Trumpin Ukrainan rauhansuunnitelmassa. Se ei ole pelkkä paperi, vaan käytännön väline, joka sitoo Suomea tiiviimmin Yhdysvaltojen sotilaallisiin operaatioihin, ja se pahentaa riskejä erityisesti, jos sopimus pettää tai eskaloituu.
DCA tekee Suomen kannalta pahimmista skenaarioista entistä todennäköisempiä, koska se tekee Suomesta käytännössä ”käytännöllisen” Yhdysvaltojen tukikohdan. Suomesta tulee etulinja, jos aseet alkavat puhumaan.
Petri Rautio 23.11.2025
Onneksi ollaan liitytty kaikkiin kivoihin kerhoihin mitä meille on tarjottu. Nyt on elo mallillaan ja rauha maassa. En ymmärrä miten me täällä pystyimme ennen elämään ilman näiden meidän parasta ajattelevien ystävien pyyteetöntä huolenpitoa. Onneksi enää ei tarvitse pelätä mitään !
Kiitos rakkaat Suomen päättäjät vilpittömästä huolenpidosta!
Vaikka rauhansopimus tulisi ja olisi kaikki mahdolliset hyökkäämättömyyssopimukset niin länsi kuitenkin kierolla pelillään pilaa sen ja syyttää Venäjää.
Euroopan herra, jotka itse eivät osallistu lapsineen mahdolliseen sotaan Venäjää vastaan jatkavat uhoaan.
Baarissa tapasin kerran kaljun nuoren miehen, joka sanoi että kaikki Suomen heimot Venäjällä pitäisi vapauttaa ja yhdistää Suomeen. Hänen mukaansa ugrilaisten pitäisi yhdisty yms.
Sanoin takaisin, että suurin ugrilainen ryhmä ovat Unkarilaiset, joten alamme sitten opettelemaan Unkaria. Venäjällä asuvat sukulaiskansat puhuvat venäjää, osa vanhuksista opettaa vanhaa suomenkieltä heille, mutta heidän kieli on aidompaa Suomea, kuin mitä me puhumme, joten menee äidinkieli Suomessa uusiksi.
Nuorimies oli hieman lapsellinen heimoaatteessan.
Lisäsin vielä, että eivät varmaan pohjoisen Venäjän suomensukuiset tykkäisi, kun Suomen sosiaalihuolto huostaanottais lapset, koska kodissa ei saa lain mukaan lapsia -40 pakkasessa pitää ja pitää mennä myös kouluun 6-vuotiaana ja eskariin 5-vuotiaana, ei siinä poroja hoideta ja vaellella pitkin tundraa ympäri vuoden.
Mainitsin myös, etteivät välttämättä pitäisi Venäjällä asuvat suomensukuiset, jos joutuisivat alkaa maksamaan omista maistaa kiinteistöveroa ja hankkimaan kompostin, sekä kertomaan missä se sijaitsee pihalla, koska kompostitarkastaja tulee ilman ilmoitusta.
Otti lisää viinaa ja ei tullut enää samaan pöytään.
Tuo kaukoeuroopan ja lähi-idän rajalla kaukasuksen kupeessa sijaitseva rajamaa, jossa suurinosa ihmisistä on slaaveja, on joutunut 2013-14 alkaneen sisällissodan kauhean kohtalon alle. Kuitenkaan se sota ei ole millään tavalla suomalaisten sota. Toki vapaaehtoisena kuka tahansa saa lähteä sinne venäläisiä vastaan ja olisi hyvä, että kaikki jotka pitävät sotaa Suomeen liitettävänä lähtivsivät. Huonokuntoinenkin voi opetella dronenlennättäjäksi ja lähteä sinne, mutta voisivat olla sotkematta Suomineitoa ja meidän rauhaarakastavaa kansaa, naisia ja lapsia tähän venäläisvihaansa.
Tuo sota on paskaa ja kaikki, jotka sitä aiheuttaa kuuluisivat eturintamalle, niin loppuisi sota nopeaan. Maata tai valuuttaa, kukaan ei saa mukaansa, kun kuolo korjaa. Karjalaiset elivät ja elävät hyvää elämää Suomessa, vaikka saksalaisten kanssa liittoutuminen aiheuttikin isot maa- ja väestötappiot aikoinaan.
Jos Suomi ajetaan sotaan niin eturintamaan vapaaehtoiset, sitten rikkaimmat pörssiomistajat, maanomistajat ja poliitikot aikuisine lapsineen ja lotiksi heidän vaimonsa. Sitten ylempikeskiluokka, sitten alempikeskiluokka, sitten vuokraiset ja työttömät, viimeiseksi vammaiset, lapset ja naiset.
Pakolaiset varmaan pääsevät turvaan uusiin maihin. Suomalaisille ei pakolais statusta ole tulossa, koska kaikki palautetaan takaisin Suomeen nato-euroopasta.