Väkivaltarikolliset ja true crime – Rajua väkivaltaa tehneet eivät ihannoi väkivaltaa.

Rankkaa väkivaltaa tehneet välttelevät usein väkivaltaa

Usein media ja populaarikulttuuri luovat mielikuvan, että väkivaltaisia tekoja tehneet henkilöt ovat vaarallisia ja alati valmiita uusiin iskuihin. Todellisuus on kuitenkin usein päinvastainen. Psykologinen tutkimus ja rikoshistorialliset havainnot osoittavat, että ne, jotka ovat tehneet vakavia väkivaltarikoksia, eivät useimmiten ihannoi väkivaltaa, uhoile sen kanssa tai tuo tekojaan esille. Päinvastoin, he pyrkivät pysymään kaukana väkivallasta ja sen provokaatiosta.

Syyllisyys ja häpeä

Monet väkivaltaiset teot aiheuttavat tekijälleen tunteita, kuten ahdistusta, syyllisyyttä ja häpeää, jotka voivat kestää vuosia. Psykologit huomauttavat, että nämä tunteet voivat johtaa siihen, että henkilöt välttelevät kaikenlaista väkivaltaa muistuttavaa sisältöä tai keskustelua (Tangney & Dearing, 2002). Tämä ei ole merkki heikkoudesta, vaan itse asiassa psykologinen selviytymiskeino.

Väkivalta median kautta

True crime -sisältö, väkivaltaiset elokuvat ja pelit houkuttelevat monia katsojia, mutta tutkimukset osoittavat, että rikolliset itse eivät yleensä nauti tällaisesta mediasta. He saattavat kokea sen ahdistavana tai provosoivana, koska se muistuttaa omista teoistaan tai herättää traumaattisia muistoja (Horgan, 2008).

Uho ja väkivalta uhkailu

Samaan aikaan on havaittu, että henkilöt, jotka julkisesti ihannoivat rajua väkivaltaa tai uhkailevat sillä, harvoin ovat itse toteuttaneet väkivaltaa ja todennäköisesti eivät tule tekemäänkään. Psykologian asiantuntijat selittävät tämän usein tarpeella esittää voimakasta kuvaa itsestään ilman, että siihen liittyy todellisia tekoja. Haukkuva koira ei pure – se pelkää (Ferguson, 2017).

Miksi rajua väkivaltaa tehneet eivät yleensä uhittele?

Tutkimusten mukaan niillä, jotka ovat toteuttaneet raakuuksia, ei ole tarvetta näyttää tai uhkailla. He ovat usein tietoisia teoistensa seurauksista ja haluavat pysyä näkymättöminä riskien minimoimiseksi. Tämä eroaa merkittävästi niistä, jotka käyttävät väkivaltaa imagon osana tai sosiaalisena uhkana ilman todellista kokemusta siitä.

Psykologinen tutkimus ja käytännön havainnot osoittavat selvästi, että todellista väkivaltaa tehneet eivät yleensä glorifioi tekojaan eivätkä altista itseään väkivaltaiselle medialle. Julkisesti väkivaltaa ihannoivat tai sillä uhkailevat henkilöt harvoin tekevät mitään konkreettista väkivaltaa. Näiden kahden ryhmän käyttäytyminen on usein päinvastaista siihen, mitä stereotypiat ja populaarikulttuuri antavat ymmärtää.

Tämä tieto voi auttaa mediakulutusta ja turvallisuuspoliittista keskustelua tarkentamaan käsityksiä väkivallan riskeistä ja todellisista motiiveista.

Samuel Gryning 28.12.2025