Moni kokee tarvetta kritisoida valtion johtoa tai muita vallankäyttäjiä. Kritiikki onkin tärkeää, kun ajattelemme tervettä yhteiskuntaa – ilman avointa keskustelua ei synny todellista vastuunkantoa. Mutta mitä tapahtuu, jos kritiikki kumpuaa epäaitoudesta, kyynisyydestä tai sisäisestä ristiriidasta?
Peiliin katsomisen vaatimus
Psykologisesta näkökulmasta uskottava kritiikki edellyttää rehellisyyttä ennen kaikkea omaa itseä kohtaan. Ihminen, joka ei ole valmis tarkastelemaan omia motiivejaan, saattaa lipsua siihen, että kritiikki on pelkkä suojakuori omille pettymyksille, turhautumisille tai motiivit voivat olla omassa hyötymisessä. Silloin ulkoinen moite menettää uskottavuutensa, koska sen juuret eivät ole totuudessa ja rehellisyydessä.
Rehellisyys ei tarkoita virheettömyyttä, vaan rohkeutta tunnustaa omat puutteet. Juuri tämä tekee kriitikosta vakuuttavan – Hän ei aseta itseään muiden yläpuolelle, vaan on valmis näkemään itsensä osana samaa inhimillistä kokonaisuutta.
Hyväntahtoisuuden psykologia
Toinen keskeinen tekijä on hyväntahtoisuus. Jos ihminen ei pyri omassa elämässään kehittämään kykyä olla muille hyvä, hänen kritiikkinsä jää helposti negatiiviseksi energiaksi. Psykologisesti hyväntahtoisuus rakentaa empatiaa ja luo perustan sille, että kritiikki koetaan rakentavana – jopa silloin, kun se on terävää.
Tutkimuksissa on havaittu, että empaattinen lähestymistapa lisää sekä viestin vastaanottajan että sen esittäjän hyvinvointia. Toisin sanoen, kun kritiikki nousee halusta parantaa yhteistä hyvää, se luo mahdollisuuden hyvään muutokseen.
Kritiikin ja kehityksen liitto
Vallanpitäjiä saa ja pitääkin arvostella. Mutta jos haluamme kritiikin muuttuvan todelliseksi voimaksi, sen on perustuttava kahteen kulmakiveen – rehellisyyteen ja hyväntahtoisuuteen. Muuten vaarana on, että kritiikistä tulee vain itsepetoksen ja katkeruuden jatke.
Viime kädessä on muistettava, että et erotu valtion johdosta mitenkään, jos olet kuin he. Vasta kun yksilö katsoo peiliin ja kysyy itseltään: “Olenko itse rehellinen? Pyrinkö kehittämään hyvyyttä?” – hänen kriittisestä äänestään tulee sekä psykologisesti kestävä että moraalisesti vahva. Vasta silloin kritiikki voi todella avata tietä muutokselle.
Samuel Gryning 17.9.2025
Lähteet: ResearchGate, American Psychological Association
Peilit menee rikki ja tuo vielä huonoa onnea silloin. Lopetaan nää peili höpötykset ja tehdään asioille jotain.