Unohda kalorilaskurit ja superfoodit hetkeksi, Itä-Suomen yliopiston tutkimus osoittaa, että se, miten suhtaudut ruokaan, voi olla tärkeämpää muistillesi kuin se, mitä todella syöt.
Pro gradu -tutkielmassaan “Ruokavalion ja syömisen taidon yhteys kognitiiviseen toimintakykyyn” ravitsemustieteilijä Mona Kaulio selvitti, miten ”syömisen taito” – eli kyky syödä myönteisesti, joustavasti ja ilman syyllisyyttä – liittyy ihmisen muistiin ja oppimiskykyyn.
Tulokset yllättävät: Syömisen taitoinen ihminen koki muistinsa 26 % useammin hyväksi ja oppimiskykynsä 41 % paremmaksi kuin muut. Vaikutus oli suurempi kuin ruokavalion laadulla sinänsä.
Eli mielentila ennen ateriaa vaikuttaa aivoihin enemmän kuin annoksen laatu. Niin kauan kuin ruokaa ei syö stressissä tai syyllisyydessä, keho näyttää hyödyntävän sen paremmin myös kognitiivisesti.
Kaulio tiivistää tutkimuksen ytimen kauniisti:
”Positiivisesti ja rennosti syömiseen suhtautuvat ihmiset kokivat muistinsa ja oppimiskykynsä huomattavasti paremmaksi kuin ne, jotka suhtautuivat ruokaan kontrolloivasti tai kielteisesti.”
Mikä ihmeen ”syömisen taito”?
Tutkimuksessa käytettiin kansainvälisesti tunnettua Satter Eating Competence Inventory (ecSI 2.0) -kyselyä. ”Syömisen taito” tarkoittaa neljää osa-aluetta:
- Rennon itsehallinnan ruokailussa,
- Ruoasta nauttimisen kykyä ilman liiallista kontrollia,
- Kehon viestien kuuntelemista,
- ja ruokavalion rakenteellista joustavuutta.
Käytännössä taitava syöjä ei opiskele etiketin kautta, vaan asenteen. Hän ei rankaise itseään syömisestä – eikä myöskään tee siitä suorittamista.
Tutkimus vs. perinteinen opetus
Suomessa on pitkään opetettu, että terveys kulkee ruokalistan kautta. Tämä tutkimus muistuttaa, että terveys kulkee myös asenteen kautta. Stressaamme töistä ja unesta – miksei myös ruuasta. Nyt näyttää siltä, että juuri tuo ruoka-ahdistus itsessään voi olla muistia heikentävä tekijä.
”Rentoutunut syöjä muistaa paremmin.” Se on ehkä järkevintä ravitsemusohjeistusta sitten lautasmallin.
Samuel Gryning 12.3.2026
Varmasti näin… Konginiivisuuden perusrakennuspalikka on rasvat. Niitä ovat sekä eläinrasvat että kasvirasvat. Kaksi kalanmaksaöljykapselia päivässä ja teelisikallinen oliiviöljyä hukkuvat ihmiseen kuin ihmiseen. Jopa toimistötyöntekijään. Sen lisäksi jauheliha ja voi yhdessä punaisen maidon ja kananmunien kanssa luovat pohjan terveelle elimistölle.
Aivot ovat käytännössä puhdasta rasvaa. Jos aivot eivät saa riittävästi rasvaa ne alkavat ”sähköttää” että ”nälkä, nälkä, nälkä”. Ja sen jälkeen ihminen etsii mitä tahansa saadakseen energia, varsinkin rasvaksi muutettavaa energiaa. Ja sokeri on yksi ensimäisistä jos muita rasvoja ei ole tarjolla.
Siis.. salaatit ja juurekset ovat hyviä lisukkeina tai tietyinä päivinä. Mutta rasva ja proteini ovat ihmisen perus ruokaa. Kokeilkaapa tehdä vaikka lihapullia kaikkien kammoamasta suomalaisesta villieläimestä ”sika-naudasta”. Saa olla melkoistikkin rasvaa kun 400g rasiaan kaataa tex-mex soosia sen yhden 230g lurkillisen. Eikä tarvitse mitään muuta. Ja niitä lihapullia kun syö ensin pari. Pitää vähän taukoa ja syö pari lisää niin johan aivot sanoo että ”olen täynnä”. Ja syy on niinkin yksinkertainen kuin jauhelihassa oleva rasva.