Karrageeni on punalevistä saatava sakeuttaja ja stabilointiaine, jota on lisätty elintarvikkeisiin jo vuosikymmenten ajan. Sitä löytyy monista tutuista tuotteista: jogurteista, leikkeleistä, kasvipohjaisista juomista, makeisista ja valmisruoista. Sen tehtävä on tekninen – parantaa koostumusta ja säilyvyyttä – mutta tutkimukset osoittavat yhä selkeämmin, että vaikutukset eivät rajoitu vain elintarvikkeen rakenteeseen. Ne ulottuvat suolistoon ja aineenvaihduntaan asti.
Viime vuosina julkaistut aineistot osoittavat, että karrageeni voi lisätä suoliston läpäisevyyttä, aktivoida tulehdusta ylläpitäviä reittejä ja heikentää limakalvon suojaa. Se näyttää vähentävän hyödyllisiä suolistobakteereja sekä lyhytketjuisia rasvahappoja – yhdisteitä, joita suolisto tarvitsee pysyäkseen terveenä ja puolustaakseen elimistöä tulehdusta vastaan. Henkilöillä, joilla on jo ennestään aineenvaihdunnan ongelmia tai tulehduksellisia suolistosairauksia, heille vaikutukset voivat olla erityisen haitallisia. Jo pienet määrät karrageenia on yhdistetty lisääntyneeseen suolistotulehduksen esiintyvyyteen ja sen uusiutumiseen.
Ongelmat eivät kuitenkaan koske vain karrageenia. Tämä on esimerkki laajemmasta ilmiöstä – siitä miten ultraprosessoidut elintarvikkeet ja niiden lisäaineet vaikuttavat ihmisen biologiaan. Jokaisella lisäaineella on oma vaikutusmekanisminsa: osa häiritsee suoliston mikrobiston tasapainoa, osa heikentää limakalvon tiivisliitoksia, ja osa voi muuttaa immuunijärjestelmän toimintaa, sekä aiheuttaa matala-asteista tulehdusta suoraan suoliston solukon kautta. Vaikutukset eivät usein näy heti, vaan kasautuvat altistuksen keston ja määrän myötä. Päivittäinen kuormitus muodostuu vähitellen – ja suolisto, joka on ihmisen keskeisin puolustuselin, joutuu kantamaan sen seuraukset.
Tutkijat korostavat, että karrageeni ei ole akuutisti toksinen, mutta se saattaa aiheuttaa ja ylläpitää matala-asteista tulehdusta – prosessia, joka liittyy monien kroonisten sairauksien, kuten diabeteksen, autoimmuunisairauksien ja aineenvaihdunnan häiriöiden taustalle. Siksi on perusteltua kysyä: miksi tällaista ainetta tarvitaan ruoassa, jota syömme päivittäin?
Kyse ei ole yksittäisestä tuotteesta, vaan siitä, millaisen ruokaympäristön olemme rakentaneet. Kun lisäaineita kertyy kymmenittäin arkipäivän ruoista, on selvää, että kokonaiskuormitus ei ole enää merkityksetön. Jos haluamme tukea ihmisten terveyttä pitkäjänteisesti, meidän on tarkasteltava ruokajärjestelmää kokonaisuutena – ei vain sen ravintosisältöä, vaan myös sitä, miten lisäaineet vaikuttavat elimistömme hienovaraisimpiin järjestelmiin.
Ennaltaehkäisy on avainsana: lue valmistusaineluettelot ostaessasi elintarvikkeita – vältä
lisäaineita.
Jani Tuominen 6.11.2025
Viimeisten 100 vuoden aikana ihmisen saaravinto on monipuolistunut paljon. Tämä uskottavasti lisää terveyttä. On kiutenkin havaittu, että monet sairaudet ovat lisääntyneet. Siihen on olemassa jokin syy ja ainoa voi olla ruokaan tarjotut lisäaineet. Kun vielä tiede joka tutkii ihmisen biologiaa on 85% virheellistä niin ruoan lisäaineissa tuotetaan harmia ja vaikeuksia ja ainoa hyötyjä on elintarviketeollisuus.
Sanaa ”prosessoitu ruoka” pitäisi käyttää niin että tiedetään mistä kirjoitetaan. Kun perunaa keitetään tai jauhelihaa paistetaan, niitä prosessoidaan. Kun voi kirnutaan sitä prosessoidaan. Ruoka jossa kaikkia ainesosia on prosessoitu on ultaprosessoitua.
Tarkitetaanko prosessoidulla ruualla valmisruokia vaiko lisäaineistettuja ruokia? Tosin, suolan lisääminenkin on lisäaineistamista vaikka se maustamiseksi mielletään.
Kansakunta jonka kieli rapautuu ja muuttuu katukieleksi, se taantuu. Tämä on yksi kabbalistien tarkoituksesta: Uussuomi joka tyhmentää kansan. Vaalikaamme siis Suomen kieltä. Se on aihoa tapa pitää yllä suomalaisuutta ja kehittyä kansakuntana.