Kanadan hallitus on ajamassa läpi lakiesitystä, joka saattaa mullistaa käsityksen yksilönvapaudesta – eikä hyvällä tavalla. Bill C-8, teknisesti Cybersecurity Bill, antaisi teollisuusministerille valtuudet määrätä teleyrityksiä – siis internet-, puhelin- ja verkkopalvelujen tarjoajia – katkaisemaan yhteyksiä yksittäisiltä kansalaisilta, jos ministeri katsoo sen “tarpeelliseksi” kansallisen turvallisuuden nimissä.
Kuulostaa tekniseltä? Niin varmasti on tarkoituskin. Mutta lain rivien välistä paljastuu jotain aivan muuta: salaiset määräykset, joita ei tarvitse perustella julkisesti, eikä edes kertoa, että ne on annettu. Jos määräyksen saanut yritys tai henkilö paljastaa sen olemassaolon, rangaistus voi olla sakkoja tai muuta seuraamusta. Toisin sanoen – hallitus voi käskeä yritystä sulkemaan sinut verkosta – ja molemmat osapuolet joutuvat vaikenemaan asiasta.
Ei oikeuden päätöstä. Ei valitusta. Ei läpinäkyvyyttä.
Kansalaisvapauksien puolustajat, kuten Canadian Civil Liberties Association (CCLA) ja Canadian Constitution Foundation (CCF), ovat varoittaneet, että Bill C-8 on “yksi vaarallisimmista lakiesityksistä, joita Kanada on nähnyt vuosikymmeniin”. Heidän mukaansa se murtaa oikeusvaltion perustan: vallan kolmijaon, oikeudenmukaisen prosessin ja kansalaisten yksityisyyden.
Laki mahdollistaisi sen, että “kohtuullisin perustein” – mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan – hallitus voisi käskeä katkaisemaan yhteydet yksilöiltä, joiden toiminta “uhkaa kyberturvallisuutta”. Mutta missä menee raja? Entä jos “uhka” tulkitaan poliittiseksi mielipiteeksi, kyseenalaiseksi puheeksi tai vääräksi some-julkaisuksi?
Kun valta toimia salassa yhdistyy epämääräiseen sanamuotoon, syntyy resepti väärinkäytöksille.
“Digitaalisen hiljentämisen laki”
On helppo nähdä, miksi kriitikot kutsuvat tätä “digitaaliseksi hiljentämislaiksi”. Internet on nykyään sananvapauden, yhteiskunnallisen keskustelun ja jopa toimeentulon elinehto. Jos hallitus voi kytkeä sinut pois verkosta – ilman oikeuden päätöstä, ilman valitusoikeutta – se on moderni versio sensuurista.
Lain kannattajat väittävät, että sen tarkoitus on suojata kriittistä infrastruktuuria ja estää kyberhyökkäyksiä.
Mutta kriitikot kysyvät aiheellisesti: miksi se vaatii salaisia määräyksiä ja laajaa valtaa ilman tuomioistuimen valvontaa? Eikö avoimuus ole juuri se, mikä erottaa demokraattisen valtion autoritaarisesta?
Varjo pitenee – ja maailma seuraa tarkasti
Bill C-8 ei ole yksittäistapaus. Samanlaisia “kyberturvallisuuslakeja” on nähty myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa, missä viranomaiset hakevat yhä suurempaa valtaa digitaaliseen valvontaan. Samaan aikaan digitaalinen identiteetti ja reaaliaikainen henkilötunnistus etenevät monissa maissa. Yhdistettynä tällainen kehitys luo perustan järjestelmälle, jossa oikeus olla olemassa verkossa on hallinnon myöntämä etuoikeus – ei enää luovuttamaton oikeus.
Kanada toimii nyt selkeästi testimaana. Jos laki hyväksytään sellaisenaan, se näyttää mallin, jota muut hallitukset voivat seurata – vetoamalla aina samaan taikasanaan: “turvallisuus”.
Vapaus ei katoa kerralla – se hiipuu hiljaisuudessa
Sananvapaus ei kuole silloin, kun sitä ammutaan alas. Se kuolee silloin, kun ihmiset lakkaavat puhumasta – koska pelkäävät, että heidät voidaan vaientaa yhdellä napinpainalluksella. Bill C-8 on varoitus meille. Kun valtio saa luvan katkaista digitaaliset yhteydet salaa, se ei enää suojele kansalaisia – se suojelee itseään kansalaisilta
Samuel Gryning 9.10.2025
Lähteet: Canadian Constitution Foundation, Canadian Civil Liberties Association, Global News, CBC News