Suomalaisissa kunnissa on viime vuosina noussut esiin huoli lasten ja nuorten ravitsemuksesta –
erityisesti kouluruoan laadusta. Kansalaiset ovat ryhtyneet aktiivisesti tekemään kuntalaisaloitteita,
joiden tavoitteena on parantaa kouluissa ja päiväkodeissa tarjottavan ruoan tasoa. Aloitteita on tehty
eri puolilla maata, muun muassa Laukaassa, Ristijärvellä, Ilmajoella, Turussa, Lappeenrannassa,
Tuusulassa, Somerolla, Kuhmossa, Mikkelissä, Joensuussa, Kokkolassa, Helsingissä, Oulussa ja
Sotkamossa. Niissä kaikissa toistuu sama viesti: lasten ja nuorten hyvinvointi ei saa kärsiä halvan ja
heikkolaatuisen ruoan vuoksi, eikä kouluruoan tule olla ultraprosessoitua.
Ultraprosessoitu ruoka eli UPR on käsite, joka viittaa pitkälle teollisesti käsiteltyihin tuotteisiin.
Niissä on usein runsaasti lisä-, väri- ja aromiaineita, makeutusaineita ja emulgointiaineita –
ainesosia, joita ei yleensä käytetä kotikeittiöissä. Ultraprosessointi on teollista muokkausta, jossa
alkuperäiset raaka-aineet hajotetaan osiin ja kootaan uudelleen lisäaineiden avulla. Tällaisessa
teollisessa prosessissa ruokaan syntyy myös terveydelle erittäin haitallisia aineita, jotka ovat
yhteydessä kroonisiin sairauksiin. Prosessia ei voi verrata ruoan normaaliin prosessointiin, jolla
usein tehdään ruoasta turvallista ja helpompaa käyttää – kuten pesu, kuorinta, pakastus, pastörointi
tai fermentointi.
Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että mitä suurempi osuus ruokavaliosta koostuu
ultraprosessoiduista tuotteista, sitä suurempi on ennenaikaisen kuoleman, sydän- ja
verisuonisairauksien, kohonneen verenpaineen sekä masennuksen ja ahdistuksen riski. UPR on
yhdistetty myös ruoansulatusongelmiin ja lasten keskittymiskyvyn heikkenemiseen. Sitä on pidetty
myös tekijänä, joka kiihdyttää biologista ikääntymistä.
Kuntalaisaloitteissa tuodaan esiin se, että kouluruoan taso on laskenut vuosikymmenten aikana.
Vaikka Suomea on pitkään pidetty esimerkkimaana maksuttoman kouluruokailun ansiosta, tämä etu
on osin kääntynyt itseään vastaan. Moni vanhempi ja päättäjä ajattelee, että koska ruoka on ilmaista,
se on pääasia, sen laatuun ei tarvitse kiinnittää huomiota. Tämä ajattelutapa hämärtää kuitenkin
olennaisen: lasten hyvinvointi, oppiminen ja pitkäaikainen terveys riippuvat ruokailusta, eikä se,
että ruoka on maksutonta, tee siitä automaattisesti riittävän hyvää. Moni kunta tyytyy halvimpiin
ratkaisuihin, jolloin ruoka sisältää runsaasti lisäaineita ja on usein valmiista komponenteista
koottua. Toisaalla taas on kuntia, jotka ovat panostaneet laadukkaisiin raaka-aineisiin ja onnistuneet
tarjoamaan maukasta, ravinteikasta ja lapsille maistuvaa ruokaa.
Kansalaisten huoli kumpuaa myös arjen kokemuksista. On huomattu, että heikkolaatuinen
kouluruoka ei maistu oppilaille, ja moni lapsi jättää päivän lämpimän aterian väliin. Tämän
seurauksena he hakeutuvat koulun jälkeen kioskeille, paistopisteille ja energiajuomien pariin, mikä
pahentaa ongelmaa entisestään. Samalla tiedetään, että laadukas ja ravitseva kouluruoka parantaa
oppimistuloksia, tukee keskittymistä ja tasaa lasten energiatasoja läpi koulupäivän. Kyse ei siis ole
vain terveydestä pitkällä aikavälillä, vaan myös arjen jaksamisesta ja koulunkäynnin
onnistumisesta.
Aloitteiden ydin on vaatimus puhtaammasta, vähemmän prosessoidusta ruoasta kouluissa.
Kansalaiset haluavat, että ruoka valmistetaan mahdollisimman pitkälle aidoista raaka-aineista, että
lisäaineiden käyttöä vähennetään ja että laadun rinnalla huomioidaan myös maku. Ruokaan
panostaminen ei ole pelkästään kulu, vaan se on investointi tulevaisuuteen. Kun lapset saavat
ravitsevaa ja hyvää ruokaa, heidän terveytensä pysyy parempana ja oppiminen tehostuu, mikä tuo
säästöjä yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä. Lyhytnäköiset säästöt ruokahuollossa sen sijaan johtavat
helposti kasvaviin terveydenhuoltokustannuksiin tulevaisuudessa.
Keskustelu kouluruoan laadusta paljastaa laajemman ongelman: tietoisuus ultraprosessoidun ruoan
haitoista ei ole vielä saavuttanut kaikkia. Moni puolustaa nykykäytäntöjä sillä perusteella, että
kouluissa tarjotaan kuitenkin jotakin. Mutta jos ruoka ei tue lasten terveyttä ja kehitystä, tämä
argumentti ei ole järkevä. Kuntalaisaloitteet eri puolilla maata osoittavat, että vanhemmat ja
huoltajat eivät enää tyydy tähän selitykseen. He haluavat parempaa lapsilleen ja uskovat, että
kunnilla on velvollisuus vastata tähän huutoon.
Tämä kansalaisliike kertoo ennen kaikkea siitä, että ihmiset ovat valmiita toimimaan lasten
hyvinvoinnin puolesta. He eivät halua, että kouluruoka on halvinta mahdollista ultraprosessoitua
tuotetta, vaan että se on laadukas, ravitseva ja lapsen kehitystä tukeva. Kyse on lasten terveydestä,
koulumenestyksestä ja tulevaisuuden haasteista.
Jani Tuominen 22.9.2025
Olisin kiinnostunut kuulemaan miten tämä on edennyt 2025 ja mitkä tahot ovat ottaneet asian käsittelyyn vai oliko se vain ongelma joka tuotiin esille mutta kunnallisen päätöksenteon ja taloudellisen toiminnan kannalta on loppuun käsitelty. Vieläkö tämän joku voisi nostaa ylös otsikoihin. Mikä olisi hinta lapsen ravintorikkaasta ruokailusta ja pitäisikö unohtaa tämä nykyinen ilmainen lounas koska kukaan ei nähtävästi saa muutosta aikaan.. jos unohdetaan lisäaineet ja miten pääsemme eroon UPR ruuasta tarvitaan sellaisia päättäjiä jotka itsekkin välittävät omasta terveydestään ja välittävät muustakin kuin taloudesta. Rahaa löytyy mutta kuka teki päätökset että ruoka muutetaan jätteeksi..