Suomalaiset tutkimukset osoittavat: jakolinjoja rakennetaan tietoisesti – ja niillä hallitaan
Suomalainen yhteiskunta ei ole ajautunut vastakkainasetteluun vahingossa. Tuoreet kotimaiset tutkimukset osoittavat, että polarisaatio ei synny vain mielipide-eroista, vaan sitä tuotetaan, vahvistetaan ja ylläpidetään. Kyse ei ole yksittäisistä ylilyönneistä, vaan rakenteellisesta toimintatavasta, jossa kärjistys hyödyttää harvoja ja vahingoittaa enemmistöä.
Useissa suomalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että todellinen kansalaisten välinen jakautuminen on huomattavasti lievempää kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Tampereen yliopiston Polarisaation hiljentämät -hanke tarkastelee, miksi ihmiset vetäytyvät keskusteluista ja miten vastakkainasetteluun perustuva julkinen puhe kaventaa demokratiaa.
Korona: terveyspolitiikka muutettiin moraaliseksi sodaksi
Korona-aikana suomalaisia jaettiin vastuullisiin ja vastuuttomiin, uskovaisiin ja epäilijöihin, hyviin ja pahoihin. Asiallinen keskustelu toimien suhteellisuudesta, hyödyistä ja haitoista typistettiin moraaliseksi kysymykseksi.
Tutkimukset osoittavat, että erilaiset näkemykset leimattiin nopeasti, mikä johti ihmisten vetäytymiseen keskustelusta ja luottamuksen heikkenemiseen. Helsingin yliopiston tutkimus tunnepohjaisesta polarisaatiosta osoittaa, että vastakkainasettelu kasvoi, vaikka ihmisten perusturvallisuutta koskevat huolet olivat pitkälti samoja
Koronasta tuli koetinkivi kuuliaisuudelle, ei yhteiselle ongelmanratkaisulle.
Ukrainan sota ja Venäjä-viha: monimutkainen todellisuus typistettiin leireiksi
Ukrainan sodan myötä julkinen keskustelu Suomessa polarisoitui nopeasti. Sodan tuomitseminen – johon lähes kaikki suomalaiset yhtyvät – laajeni kollektiiviseksi Venäjä-vihaksi, jossa historiallinen, kulttuurinen ja inhimillinen todellisuus typistettiin mustavalkoiseksi asetelmaksi.
Tutkijoiden mukaan kriisiaikoina vastakkainasettelu voimistuu erityisesti mediassa, jossa tilaa annetaan tunnepitoisille ja yksinkertaistaville tulkinnoille. Media- ja viestintätieteellinen säätiö on rahoittanut tutkimuksia, joissa osoitetaan, että ulkopolitiikkaa koskeva keskustelu näyttäytyy mediassa jyrkempänä kuin kansalaisten näkemykset. (mmsaatio.fi)
Kritiikki sodan hoitotapaa, talousvaikutuksia tai diplomatian puutetta kohtaan leimattiin nopeasti epäisänmaalliseksi. Tämä ei ole avoimen demokratian merkki, vaan pelolla ohjatun keskustelun oire.
Vasemmisto–oikeisto: keinotekoinen jakolinja peittää todelliset valtasuhteet
Aalto-yliopiston tutkimus eduskuntavaaleihin liittyvästä keskustelusta paljastaa, että poliittinen eliitti on huomattavasti jyrkemmin jakautunut kuin kansa itse, mutta juuri eliitti määrittelee keskustelun sävyn
Vasemmisto–oikeisto-vastakkainasettelu toimii tehokkaana savuverhona. Taloudellinen eriarvoisuus jää sivuun, päätösvallan keskittyminen unohtuu ja tavalliset ihmiset asetetaan toisiaan vastaan.
Kun huomio kiinnittyy kulttuurisotiin ja identiteettikiistoihin, rakenteelliset kysymykset katoavat keskustelusta.
Vastakkainasettelu ei ole sattumaa – se on toimintamalli
Suomalaiset tutkimukset osoittavat, että polarisaatio ei synny spontaanisti, ei ole kansan vaatimus, hyödyttää valtaa käyttäviä.
Kun kansa riitelee, valta keskittyy.
Kansan hajoittaminen on demokratian rapauttamista
Tahallinen vastakkainasettelu – oli kyse koronasta, sodasta tai sisäpolitiikasta – on kansan vastainen teko. Se heikentää luottamusta, estää yhteisen ymmärryksen ja tekee ihmisistä helpommin ohjattavia.
Yhteiskunta ei hajoa siksi, että ihmiset ovat eri mieltä. Se hajoaa, jos erimielisyys muutetaan järjestelmällisesti aseeksi.
Tutkimuksien viesti on epämukava, mutta selvä:
polarisaatio ei ole demokratian sivutuote – se on sen uhka.
Markanmedia toimitus 2.1.2026