WHO:n pandemiasopimus myydään turvallisuutena ja yhteistyönä, mutta sen omat sanamuodot paljastavat toisenlaisen todellisuuden: kyse on sitovasta kehikosta, joka kaventaa kansallista päätösvaltaa ja normalisoi poikkeustoimet. Sopimus ei ehkä pakota käskemällä – mutta se ohjaa, painostaa ja lukitsee vaihtoehdot.

Kun sopimus tuli – ja miten Suomi siihen suhtautuu

Maailman terveysjärjestön (WHO) pandemiasopimus hyväksyttiin 20. toukokuuta 2025 World Health Assemblyn eli jäsenmaiden huippukokouksen täysistunnossa Genevessä, Sveitsissä. Sopimus hyväksyttiin pitkien neuvottelujen jälkeen ja se tullaan avaamaan allekirjoitettavaksi ja ratifioitavaksi vasta, kun sen PABS‑liite (Pathogen Access and Benefit Sharing) on saatu neuvoteltua ja hyväksytty World Health Assemblyssa. Sopimus itsessään ei vielä ole oikeudellisesti voimaan tuleva sitoumus, ennen kuin vähintään 60 maata on ratifioinut sen ja liite on valmis. (WHO)

WHO on korostanut, että sopimuksella pyritään “vakauttamaan ja vahvistamaan globaalin terveydenhuollon mekanismeja” pandemioiden ehkäisyyn ja varautumiseen. (WHO)

Suomessa pandemiasopimuksen kansallisesta hyväksymisestä ei ole vielä päätöstä sitovassa muodossa, sillä sopimus avautuu ratifioitavaksi vasta myöhemmin, kun PABS‑liite on saatu valmiiksi. Ratifiointi Suomessa edellyttää normaalia perustuslaillista käsittelyä eduskunnassa, jossa sopimus tarkastellaan ja hyväksytään osaksi kansallista oikeusjärjestelmää. Tästä huolimatta sopimukseen liittyvät IHR:n (International Health Regulations) muutokset hyväksyttiin eduskunnassa kesäkuussa 2025 osana kansainvälistä terveysregulaatiota ennen pandemiasopimuksen voimaansaattamista, mikä herätti laajaa keskustelua perustuslaillisesta itsemääräämisoikeudesta. (AFP)

Tämä vaihe – kansainvälisen sopimuksen hyväksyminen ennen sen ratifiointiprosessia kansallisesti – on kriittinen ja herättää kysymyksiä siitä, missä määrin sopimuksen periaatepäätökset sitovat Suomen politiikkaa jo ennen virallista ratifiointia.

Sopimus, jota ei myönnetä vallankäytöksi – mutta joka on sitä

WHO:n pandemiasopimus esitellään toistuvasti teknisenä ja harmittomana yhteistyösopimuksena. Kansalaisille vakuutetaan, ettei WHO saa päätösvaltaa eikä sopimus velvoita pakollisiin toimiin. Samalla kuitenkin rakennetaan uusi normatiivinen järjestelmä, jossa WHO määrittelee uhat, suositukset ja “parhaat käytännöt” – ja valtioiden odotetaan mukautuvan.

Sopimuksessa todetaan, että sopimusvaltiot:

”On ryhdyttävä toimenpiteisiin varmistaakseen, että kansalliset lait, politiikat ja järjestelmät ovat yhdenmukaisia tämän sopimuksen määräysten kanssa.”
(WHO Pandemic Agreement, Article 4)

Kun kansallinen lainsäädäntö velvoitetaan “yhteensopivaksi” kansainvälisen sopimuksen kanssa, liikkumavara kapenee. Poikkeaminen ei ole enää itsenäinen poliittinen valinta, vaan sopimusrikkomuksen rajamailla tasapainoilua.

WHO määrittelee uhan – muut reagoivat

Sopimus antaa WHO:lle vahvan roolin pandemioiden ja uhkien määrittelyssä. Tekstissä todetaan, että:

”WHO:lla tulee olla keskeinen koordinoiva rooli globaalissa pandemioiden ehkäisyssä, varautumisessa ja niihin reagoinnissa.”
(Article 5)

Kun sama toimija määrittelee uhan, koordinoi vastauksen ja antaa suositukset, syntyy vallan keskittymä ilman vastaavaa vastuuta.

Yksilön oikeudet mainitaan – mutta vain alisteisina

WHO korostaa, että sopimus kunnioittaa ihmisoikeuksia:

”Tämän sopimuksen täytäntöönpanoa ohjaavat täydellinen kunnioitus henkilön arvokkuutta, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kohtaan.”
(Article 3)

Samaan aikaan sopimus painottaa kollektiivista etua ja “kokonaisvaltaista riskinhallintaa”, mikä mahdollistaa laajat toimet väestötasolla. COVID-19 osoitti, että tällaisessa kehyksessä yksilön oikeudet jäävät helposti “väliaikaisesti” syrjään – ja väliaikaisuudesta tulee pysyvää.


Digitaalinen seuranta ja terveystodistukset normalisoidaan

Sopimus tukee vahvasti digitaalisten ratkaisujen käyttöä:

”Osapuolet edistävät digitaalisten terveydenhuollon teknologioiden käyttöä, mukaan lukien yhteensopivat digitaaliset terveystodistukset.”
(Article 6)
WHO Q&A

Tämä kirjaus tekee COVID-aikana kiistellyistä terveystodistuksista osan normaalia varautumista.

Poikkeustilasta tehdään pysyvä hallintomalli

Pandemiasopimus painottaa jatkuvaa valmiutta ja ennakointia:

”Ylläpitää ja vahvistaa keskeisiä valmiuksia pandemioiden ehkäisyyn, varautumiseen ja niihin reagointiin kaikkina aikoina.”
(Article 7)

“Kaikkina aikoina” kuulostaa vastuulliselta, mutta tarkoittaa käytännössä pysyvää kriisikehystä. Kun järjestelmät, lainsäädäntö ja ajattelu rakennetaan jatkuvan uhan ympärille, poikkeustoimista tulee uusi normaali.

WHO myöntää itse: sopimus ohjaa käyttäytymistä

WHO toteaa, että pandemiasopimuksen tarkoitus on ohjata valtioiden toimintaa:

”Sopimuksen tavoitteena on luoda ennakoitava ja sääntöpohjainen järjestelmä, joka ohjaa valtioiden toimia ennen pandemioita ja niiden aikana.”
WHO

Tämä ”sääntöpohjainen järjestelmä” ei ole neutraali. Se on poliittinen järjestelmä, joka muuttaa kriisinhallinnan luonnetta – pois kansallisesta harkinnasta kohti ylikansallista normiohjausta.

Ennakkotapaus, jota ei voi perua helposti

Sopimus sisältää mekanismeja jatkokehittämiseen, lisäliitteisiin ja tarkennuksiin. Jokainen tuleva kriisi tarjoaa perustelun laajentaa soveltamisalaa. Kansallinen irtautuminen on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä poliittisesti hankalaa.

Sanat paljastavat tarkoituksen

Pandemiasopimuksen ongelma ei ole piilossa rivien välissä – se on kirjoitettu itse tekstiin. “Yhteensopivuus”, “koordinoiva rooli”, “kaikkina aikoina”, “ohjaava järjestelmä”. Nämä eivät ole neutraaleja sanoja.

Ne ovat vallankäytön sanoja.

Turvallisuutta ei rakenneta luomalla pysyvää poikkeustilaa. Luottamusta ei synny, kun valtaa keskitetään ja vastuu hajautetaan. Pandemiasopimus on askel kohti maailmaa, jossa kriisi ei ole poikkeus – vaan hallinnon perusmuoto.

Samuel Gryning 2.1.2025

2 thoughts on “Pandemiasopimus – askel kohti pysyvää poikkeustilaa”
  1. Kannattaa katsoa youtube; Sylvi Silvennoinen-Kassinen Tatu Tynin haastattelemana tästä WHO sopimuksesta; vai pitääkö sanoa rikoksesta ?

    He 35 /2025 kertoo kuinka WHO johtajasta tulee kuningas, joka voi pyyttää kuinka suuria lahjuksia hyvänsä !

    Nimittäin WHO päättää mikä on pandemia ja milloin se alkaa tai päättyy. WHO myös määrää mitä ”lääkkeitä” tai toimenpiteitä ”pandemiassa” käytetään; ei enää krittiikiä hoitomuodoille.

    Kun WHO määrää tietyn lääkeyhtiön tietyn lääkkeen maailmanlaajuiseen käyttöön ampaisee tämän lääketehtaan kurssi pilviin ! Aivan, kuten tehtiin sotia nousivat aseteollisuuden osakkeet ja jopa meidän eläkerahat on nyt laitettu tähän sotateollisuuteen; kuolemme siis kurjuuteen tai luotiin ! Jos saamme 100 vuoden rauhan; tai raamatullisen 1000 vuoden rauhan meidän rahastot ovat 0. Mutta jos he saavat aikaan 3 maailmansodan meidät tapetaan sodissa. Mitä siis tehdä; riistää valta näiltä rikollisilta ja lakata tottelemasta heitä; kansalaisten pitää luoda demokratia ja lähimmäisenrakkaus uudelleen. Hoitaa toisiaan luonnon lääkkeillä ja romuttaa terveysteollisuus, joka on muuttunut terveys-rikollisuudeksi.

    Suomen osalta maanpetoksella tämä on laitettu jopa ”perustuslakiin” 2011; perustuslain tarkastamiskomiten mietintö 9 / 2010 ; poikkeusoloja koskevaa lakia tulee muuttaa niin, että poikkeusolot voidaan sotatilan lisäksi julistaa kansainvälisen elimen ilmoittaman pandemian seurauksena. Covid 19 tulo siis tiedettiin 2010 ? Ja Helsingin saarron ”oikeutus” siis tehtiin maanpetoksella ”perustuslakiin” jo 2011 !

    Kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ruumiseen kajoava pakkotutkimus on kielletty ! Nyt He 35/2025 WHO-laista tuollainen kuitenkin löytyy ! Voiko WHO siis ohittaa ihmisoikeus-sopimukset ? Ei voi jos kansalaiset niin yhdessä päättävät ! Minä sanon mur mur en pää.

  2. Minusta tuo artika 4 on outo:

    ”On ryhdyttävä toimenpiteisiin varmistaakseen, että kansalliset lait, politiikat ja järjestelmät ovat yhdenmukaisia tämän sopimuksen määräysten kanssa.”

    Miksei tuo sopimus voi olla kansallisten järjestelmien mukaan yhdenmukainen? Ei se nyt niin vaikeaa ole. Ymmärrätte mitä minä ajan takaa, eikö? Ja sitten:

    ”luoda sääntöpohjainen järjestelmä, joka ohjaa valtioiden toimia”

    …ööö ei kai WHO voi määrätä valtioita? Tai vaatia niitä tekemään tiettyjä asioita?? Koska meillä on WHO-vero jolla rahoitetaan niiden hallinto-oikeuksia?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *