Rokottamattomien kohtelu koronakriisissä – vastakkainasettelusta totalitarismiin.

Koronapandemian aikana monissa maissa otettiin käyttöön toimia, jotka kohdistuivat erityisesti rokottamattomiin. Toimet esiteltiin välttämättöminä terveysturvallisuuden nimissä, mutta varsinkin näin jälkikäteen moni niistä näyttää vahvasti poliittiselta painostukselta ja hallinnolliselta kontrollilta, kuin lääketieteelliseltä välttämättömyydeltä.

Koronapassi ja tapahtumiin pääsy

Suomessa koronapassi sulki rokottamattomat ulos ravintoloista, konserteista, kirkoista, harrastuksista ja elokuvateattereista. Negatiivinen testitulos ei riittänyt aina avaamaan ovia, vaikka se väitetysti osoitti henkilön olevan tartuttamaton. (Sitähän toki nykyisen tiedon valossa se ei edes tehnyt.) Tämä oli täysin aiheetonta, koska rokotetut pääsivät sisään vaikka hekin saattoivat levittää virusta. Lääketieteellinen logiikka ei siis ollut yhdenmukainen, mutta poliittinen paine pakotti ihmiset valitsemaan rokotteen tai eristäytymisen. Tämä eriarvoinen kohtelu herätti kysymyksiä siitä, oliko rajoitusten taustalla todellinen terveysturvallisuus vai enemmänkin halu kontrolloida kansalaisten käyttäytymistä. Monet asiantuntijat kyseenalaistivat, oliko tällainen erottelu lääketieteellisesti perusteltua vai enemmän poliittinen valinta.

Työelämän syrjintä

Terveydenhuollossa rokottamattomia työntekijöitä lomautettiin tai irtisanottiin useissa maissa. Suomessa lakialoite rokotepakosta oli pöydällä, ja julkisessa keskustelussa vaadittiin jopa pakollisia rokotuksia hoitoalalle. Ratkaisu oli kohtuuton, koska rokotetut työntekijät saivat jatkaa ilman testipakkoa, vaikka levittivät virusta samalla tavalla. Työvoimapula terveydenhuollossa paheni, mutta syntipukiksi nostettiin pieni vähemmistö. Tämä oli totalitaristista hallintoa muistuttava toimintatapa, jossa yhden ryhmän oikeudet poljettiin symbolisen yhtenäisyyden nimissä. Monet asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että tällainen syrjintä voi johtaa eriarvoisuuteen ja heikentää yhteiskunnan luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään. On tärkeää, että työpaikoilla otetaan huomioon yksilölliset olosuhteet ja tarjotaan vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten säännöllisiä testejä, sen sijaan että pakotetaan työntekijät valitsemaan rokote tai menettämään työpaikkansa.

Matkustusrajoitukset

Monissa Euroopan maissa rokottamattomat joutuivat karanteeniin tai matkustuskieltoon, vaikka heillä olisi ollut negatiivinen testitulos. Samaan aikaan rokotetut matkustivat ilman rajoitteita. Tämä oli perusteetonta, sillä viruksen leviämisen riski ei todistetusti kadonnut rokotuksen myötä. Rajoitukset eivät olleet johdonmukaisia terveysturvallisuuden näkökulmasta, vaan pikemminkin rangaistus niille, jotka eivät taipuneet haluttuun linjaan. Asiantuntijat ovat todenneet, että tällaiset epätasa-arvoiset rajoitukset voivat heikentää kansalaisten luottamusta hallituksen toimiin ja lisätä yhteiskunnallista jakautuneisuutta. On tärkeää, että matkustusrajoitukset perustuvat tieteelliseen näyttöön ja ovat johdonmukaisia kaikille kansalaisille, riippumatta heidän rokotustilanteestaan.

Sosiaalinen eristäminen ja lasten asiaton kohtelu

Rokottamattomilta evättiin osallistuminen urheiluun, harrastuksiin ja kulttuuriin. Jopa lasten retkiä ja harrastuksia rajoitettiin rokotusstatuksen perusteella, vaikka virallistenkin tietojen mukaan lasten riski vakavaan tautiin oli erittäin pieni. Tämä oli perusteetonta ja epäinhimillistä, sillä lapset käytettiin painostuksen välikappaleina. Yhteiskunta jakoi lapset kahteen ryhmään tavalla, joka muistutti totalitaristista yhteiskuntajärjestystä, jossa yksilön vapaus uhrataan kollektiivisen signaalin vuoksi. Tällainen erottelu voi aiheuttaa pitkäaikaisia psykologisia vaikutuksia lapsille ja nuorille, kuten ahdistusta, masennusta ja sosiaalista eristäytymistä. On tärkeää, että lasten ja nuorten hyvinvointi asetetaan etusijalle ja että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti riippumatta heidän rokotustilanteestaan.

Leimaaminen julkisessa keskustelussa

Poliitikot ja media kuvasivat rokottamattomia vastuuttomiksi, itsekkäiksi ja jopa ”panttivangeiksi”, jotka estivät kriisin päättymisen. Tämä oli kohtuutonta, sillä rokotetutkin levittivät virusta. Syytösten tarkoitus ei ollut suojella ketään, vaan käyttää häpeää ja syyllistämistä painostuskeinona. Tällainen retoriikka on klassinen ”me vastaan he” -taktiikka, jota totalitaristiset järjestelmät ovat aina käyttäneet oikeuttaakseen ihmisten eriarvoisen kohtelun. Asiantuntijat varoittavat, että tällainen leimaaminen voi johtaa yhteiskunnalliseen jakautuneisuuteen ja heikentää yhteiskunnan kykyä toimia yhdessä kriisien aikana. On tärkeää, että julkisessa keskustelussa pyritään ymmärtämään eri näkökulmia ja välttämään syyllistämistä.

Keskustelu oikeudesta hoitoon

Joissakin maissa, kuten esim. Suomessa, Saksassa ja Kanadassa, ehdotettiin, että rokottamattomia pitäisi hoitaa viimeisenä tehohoidossa, jos resurssit loppuvat. Ajatus oli epäeettinen ja totalitaristinen, sillä se rikkoi lääketieteen perusperiaatteita – potilaita hoidetaan yhdenvertaisesti riippumatta heidän valinnoistaan. Tämä keskustelu paljasti, kuinka kauas kriisin nimissä oltiin valmiita lipsumaan oikeusvaltioperiaatteista. Tällaiset ehdotukset voivat heikentää luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään ja johtaa siihen, että ihmiset eivät hae tarvitsemaansa hoitoa peläten syrjintää. On tärkeää, että terveydenhuollossa noudatetaan eettisiä periaatteita ja että kaikki potilaat saavat yhdenvertaista hoitoa riippumatta heidän rokotustilanteestaan.

Sananvapauden kaventuminen

Rokotepolitiikkaa kritisoineita ääniä suljettiin pois sosiaalisesta mediasta, ja lääkäreitä painostettiin hiljaisiksi. Osa heidän huomioistaan – kuten rokotettujen tartuttavuus – osoittautui myöhemmin todeksi. Tämä oli aiheetonta, sillä se kavensi avointa keskustelua kriisin aikana ja esti vaihtoehtoisten näkemysten esiin tuomisen. Demokratiaan kuuluu mahdollisuus kyseenalaistaa vallanpitäjien linja, mutta pandemia-aikana sensuuri muistutti enemmän autoritaarisia valtiomalleja, kuin vapaata yhteiskuntaa. Asiantuntijat korostavat, että avoin keskustelu ja tiedonvaihto ovat keskeisiä demokratian ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta. On tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja että erilaisia näkökulmia kuunnellaan.

Koronapandemian aikana toteutetut toimet, jotka kohdistuivat erityisesti rokottamattomiin, paljastavat hälyttävän todellisuuden. Kyse ei ollut terveysturvallisuudesta, vaan systemaattisesta kansalaisten kontrolloinnista. Monet rajoitukset ja painostuskeinot olivat enemmän poliittista manipulointia ja byrokraattisen vallan käyttämistä, eikä lääketieteellistä tarpeellisuutta. Yksilön oikeuksia poljettiin julkisen pelon ja median luoman syyllistämisen varjolla ja eriarvoistavia toimia perusteltiin väitteillä, jotka osoittautuivat, joko epäjohdonmukaisiksi tai suorastaan virheellisiksi. Tulevaisuudessa on välttämätöntä, että terveysturvallisuuden nimissä ei enää sallita autoritaarisia toimenpiteitä, jotka uhkaavat perusoikeuksia ja luovat yhteiskuntaan pysyviä totalitaristisia rakenteita.

Samuel Gryning 20.9.2025

Lähteet: Yle, Reuters, BMJ, The Lancet, WHO, NEJM