Venäjän valtamedia nosti esiin tunteikkaan tarinan lapsesta, joka tapasi Putinin – mutta mitä kulisseissa tapahtuu?
Venäjän valtiollinen media julkaisi äskettäin tarinan, joka saa monet nyökyttelemään hymyssä suin – mutta myös toiset kohottamaan kulmakarvojaan. Uutisessa kerrottiin, että venäläiset toimittajat ovat paikallistaneet kiinalaisen miehen, joka lapsena tapasi Vladimir Putinin vuonna 2000. Valokuva tuosta tapaamisesta on pyörinyt viime viikkoina viraalina erityisesti Kiinan sosiaalisessa mediassa.
Nyt aikuinen mies, Peng Pai, työskentelee insinöörinä ja muistelee tapaamista lämmöllä: ”Putin suukotti minua otsalle ja sanoi, että olen kiltti poika,” hän kertoo venäläismedialle. Tarinan nosti esiin muun muassa NDTV, joka siteeraa Venäjän valtiollisia lähteitä. Valtamedian mukaan kyseessä on ”kaunis ja sykähdyttävä hetki kahden kansan ystävyydestä ja vuosikymmenten ylittävästä muistosta.”
Nostalgian pintaa syvemmälle
Mutta onko kyse pelkästä sattumanvaraisesta tunteikkaasta kohtaamisesta – vai harkitusta informaatiokampanjasta? Useat länsimaiset ja vaihtoehtoiset analyysit, kuten The Daily Beast ja Foreign Policy, ovat tarkastelleet Kiinan TikTokin ja Douyinin sisältöjä, joissa Venäjän johtajaa ihannoidaan fanikulttuurin termein – jopa lempinimellä “Daddy Putin”.
Foreign Policy kirjoitti jo aiemmin, kuinka tällaiset tarinat voivat olla osa pehmeää propagandaa, jolla Venäjä rakentaa suosiotaan Kiinassa ja muissa autoritaarisissa maissa. Tällaisten “inhimillisten” tarinoiden nostaminen median etusivuille voi toimia tehokkaana työkaluna häivyttämään huomion pois epämiellyttävistä aiheista – kuten sodasta, talouspakotteista tai poliittisista vainoista.
Miksi tämä on uutinen?
Venäläismedian julkaisema tarina kiinalaisesta pojasta, joka tapasi Vladimir Putinin 25 vuotta sitten, ei ole pelkkä viaton muisteluhetki. Sen uutisarvo liittyy laajempiin yhteyksiin, joiden kautta tarinan ajoitus, kohdeyleisö ja tunnelataus kytkeytyvät tiedonhallinnan ja johtajaimagon rakentamisen mekanismeihin.
Ajankohtaisuus on keskeinen tekijä. Kiinassa tarina on herättänyt suurta huomiota erityisesti sosiaalisessa mediassa, kuten Douyinissa (Kiina-versio TikTokista). Kuva nuoresta pojasta Putinin sylissä on saanut satojatuhansia jakoja, kommentteja ja nostalgiaa tihkuvia reaktioita. Venäläinen media on tarttunut tähän innostukseen ja rakentanut tarinan ympärille uutisvirtaa, joka näyttäytyy ikään kuin luonnollisena jatkumona kiinnostukselle.
Toinen selkeä motiivi Putinin henkilökuvan rakentaminen. Tällainen tarina tukee valtiollista narratiivia johtajasta, joka ei ole ainoastaan poliittinen hahmo, vaan myös lämmin, muistettava ja ”kansan isähahmo”. Kuvasto, jossa Putin suukottaa poikaa otsalle ja suhtautuu lapseen lempeästi, vahvistaa inhimillistä ja myötätuntoista imagoa – vastapainoksi kovalle poliittiselle linjalle.
Informaatio-ohjaus ja julkisen huomion suuntaaminen on kolmas, ja ehkä kriittisin näkökulma. Useiden länsimaisten tarkkailijoiden mukaan tämäntyyppinen uutisointi on osa laajempaa strategiaa, jossa tunteisiin vetoavilla tarinoilla pyritään hallitsemaan sitä, mistä kansalaiset ja media puhuvat. Samaan aikaan kun julkisuudessa käsitellään sydäntälämmittäviä nostalgiahetkiä, taustalla saattaa jäädä vähemmälle huomiolle esimerkiksi taloudelliset vaikeudet, poliittinen vaino, tai ulkopoliittiset jännitteet.
Pehmeää propagandaa vai vilpitöntä muistelua?
Vaikka tarina voi vaikuttaa harmittomalta, se muistuttaa meitä siitä, miten mediassa käytetään inhimillisiä kokemuksia myös strategisiin tarkoituksiin. Nostalgiasta tulee tällöin väline – ei vain tunne.
Länsimaiset tarkkailijat ja media-analyytikot suhtautuvat oletetusti tapaukseen skeptisesti, sillä Venäjän informaatioympäristö on voimakkaasti kontrolloitu ja tarinoiden esiin nostaminen ei ole sattumanvaraista. Samalla on hyvä muistaa, että tunnepohjainen viestintä on yleinen keino vaikuttaa yleisön asenteisiin – kaikkialla maailmassa.
Markanmedia haluaa muistuttaa lukijoitaan, että median propaganda ja mielipidevaikuttaminen on laajaa ja monimuotoista, olipa kyse sitten lännestä tai idästä. Jokainen uutinen – myös näennäisen harmiton tai lämminhenkinen – kannattaa lukea kriittisin silmin ja pohtia, kuka siitä hyötyy ja miksi se julkaistaan juuri nyt.
Lähteet: NDTV, Times of India, Foreign Policy