Koronan jälkipyykki pesemättä – Miksi tuhoisat koronatoimet on jätetty käsittelemättä?

Artikkelia muokattu 19.2.2026 klo 19.01

Kun pandemia oli ohi, hiljaisuus levisi nopeammin kuin virus itse. Suomessa ei ole vieläkään nähty avointa jälkipyykkiä hallituksen päätöksistä, viranomaislinjauksista ja rokotuskampanjoista, jotka rikkoivat kansalaisten luottamuksen ja perusoikeudet. Miksi näin on? Miksi yksikään päättäjä ei näytä olevan vastuussa vuosien 2020–2022 aikaisista toimista, jotka maksoivat maalle miljardeja ja lukuisten ihmisten mielenterveyden?

Hiljaisuuden aika – koronakriitikot törmäsivät muuriin

Posi TV:n päätoimittaja Juha Korhosen mukaan pandemian aikaiset epäonnistumiset ja ristiriitaiset päätökset on lakaistu maton alle:

“Kyllä, asiat yleensä tuppaavat jäädä unholaan kun aikaa kuluu. Median tehtävä olisi nostaa asioita esiin, mutta jälkipuinti on jäänyt pelkästään vapaan median harteille.”

Se on totta. Mikään valtion virallinen elin ei ole käynnistänyt kattavaa tutkintaa, vaikka päätökset horjuttivat perusoikeuksia, syrjivät rokottamattomia ja aiheuttivat mittavia psyykkisiä sekä taloudellisia vahinkoja.

Lääkäri Mikael Kivivuori, Moniammatillisen Koronakriisin Ratkaisuryhmän (MKR) perustaja, kertoo Markanmedialle, että osa kansasta ei pysty edes käsittelemään aihetta:

“Iso osa kansasta on tietämätön asioista ja poikkeuksellisen monelle aiheen nostaminen uudelleen käsittelyyn on vaikeaa. Itse uskon, että siihen liittyy katumusta ja häpeää – ei haluta kohdata totuutta omista vääristä toimista pandemian aikana.”

Koronapandemian kuumin vaihe synnytti valtavan määrän viranomaispäätöksiä, jotka tehtiin ”paniikissa”, ja joiden lääketieteellinen perustelu oli parhaimmillaankin hyvin ohut. Mutta kun ”kriisi” päättyi, valtio ja media vaikenivat täysin.

”Luonnollisesti valepandemian luoneet rikolliset pyrkivät siihen, että heidän tekojaan ei käsiteltäisi millään lailla” – Toteaa Kivivuori

”Totuus tulee julki ennemmin tai myöhemmin, muualla todennäköisesti ennen Suomea.” – Kivivuori jatkaa

Koronavilkku ja rahavirtojen sumu

Jos jotain pandemia‑ajasta pitäisi käsitellä avoimesti, se on verorahojen käyttö. Yksi hyvistä esimerkeistä on Koronavilkku‑sovellus, jonka historia toimii yksinkertaisena oppituntina siitä, miten kriisi voi muuttua bisnekseksi.

Markanmedian artikkelissa “Muistatko vielä Koronavilkun – näin lähes 6 miljoonaa veroeuroa kului sovellukseen” todetaan, että THL:n ja STM:n tilauksesta valmistettu sovellus maksoi 5,2–6 miljoonaa euroa, vaikka sen epidemiologinen merkitys jäi käytännössä nollaan.

• Tekninen kehitys: Solita Oy (~1,1 M€) ja Gofore Oy (~0,41 M€)
• Integraatiot ja Omaolo‑rajapinnat: ~1,42 M€
• Viestintä ja markkinointi: ~1,0 M€

Kaikki tämä rakennettiin Applen ja Googlen valmiin rajapinnan päälle – pohjatyötä ei tarvinnut tehdä. Silti kehityslasku kasvoi kuuteen miljoonaan.

“Koronavilkku jäi monille humoristiseksi muistoksi korona‑ajan järjettömyyksistä” – toteaa toimittaja Samuel Gryning “, sekä opetuksena siitä, miten julkiset digihankkeet voivat maksaa kalliisti ilman minkäänlaista hyötyä.” – hän jatkaa.

Kukaan ei vastaa siitä, miksi projekti maksoi miljoonia mutta ei tuottanut tuloksia. DigiFinland Oy:n, Solita Oy:n ja Gofore Oy:n väliset sopimukset jäivät mediajulkisuuden siipirikkoon, vaikka kysymyksiä riittäisi: kuka hyötyi? Kuka valvoi? Miksi kustannukset nousivat ilman vastuuta?

Kuten Mikael Kivivuorikin totesi Markanmedian haastattelussa:

“Erityisen tärkeää on tuoda esille kaikki todisteet ja korruptio, jotta vastaavanlaisia keinotekoisia kriisejä ei enää pystyttäisi rakentamaan.

”Asiaa ei ole purettu tarpeeksi” – kansalaiset väsyivät, viranomaiset helpottuivat

Totuuden Etsijät YouTube-kanavan Mira kuvasi Markanmedialle haastattelussa tunnistettavasti kansallisen tunnelman:

“Asiasta ei ole purettu tarpeeksi. Ei ole käsitelty ihmisten kohtelua, taloudellista tuhoa, eikä vaurioita lapsille ja nuorille. Ei mitään jälkiseurantaa ole tehty.”

Mira jatkaa:

“Moni lapsi menetti kaveripiirin ja sosiaalisen toimintakyvyn. Vaikutukset 06–09‑syntyneisiin ovat todella laajoja ja täysin esille nostamatta.”

Näiden sanojen arvo on enemmän kuin anekdootti. THL on itse vahvistanut nuorten mielenterveyspalveluiden kysynnän moninkertaistuneen, mikä todistaa, että ongelma ei ole kuviteltu. Silti yksikään päätöksentekijä ei ole julkisesti pahoitellut lasten kohtelua.

Tutkimusnäyttö on selvä: Markanmedian artikkelissa “Lasten ahdistus kasvoi lähes kaksinkertaiseksi koronapandemian aikana” kerrotaan espanjalaistutkimuksesta, jossa todetaan ahdistusoireiden nousseen 35 prosentista 65 prosenttiin. Kyse ei olle “väliaikaisesta kuormasta” vaan rikkoutuneesta lapsuuden perusturvasta. Myös Turun yliopiston tutkimus jatkaa samoilla linjoilla.

Moni haastateltu sanoi samaa sanoilla, joita ei voi tulkita muuten kuin pettymykseksi valtioon, kun Markanmedia tiedusteli, että näkevätkö haastateltavat siinä riskin, että pandemian aikaisia päätöksiä, niiden vaikutuksia ja mahdollisia virheitä ei käsitellä riittävän kriittisesti jälkikäteen?

“Ei se ole riski. Se on tämänhetkinen tilanne.” – Mira, Totuuden Etsijät

Lääketieteellinen hiljaisuus ja vastuun kysymys

Markanmedian artikkeli “Koronarikokset – voiko päättäjiä ja asiantuntijoita asettaa vastuuseen” tuo ilmi sen tosi asian, että kysymys ei ole enää pelkästä politiikasta. Se oli oikeudellisesta vastuusta – voiko virkamies, ministeri tai asiantuntija, joka tiesi riskit mutta vaikeni, joutua lopulta vastuuseen?

“Jos päättäjät ja viranomaiset tiesivät riskeistä ja silti jatkoivat kansalaisten painostamista piikille, kyse ei ole virheestä — vaan rikoksesta”, artikkelissa todettiin.

Lääkärikunta on ollut hiljaa. Ei siksi, ettei näyttöä olisi, vaan siksi, että hiljaisuudesta tuli selviytymisstrategia.

Yleiskirurgian ja ortopedian erikoislääkäri Ville‑Veikko Elomaa sanoi Markanmedialle:

“Asia on jäänyt täysin käsittelemättä yhteiskunnallisella tasolla. Aihetta ei ole käsitelty kriittisesti eikä seikkaperäisesti lääketieteen ammattilaisten piirissä.”

Elomaa on yksi niistä harvoista suomalaislääkäreistä, joka puhui julkisesti rokotekampanjan epäoikeudenmukaisuudesta ja sitä seuranneista ammatillisista seuraamuksista:

“Vaikutusta oli korona‑aikana, jolloin olin estetyssä potilastyöstä, koska en halunnut ottaa kokeellista rokotetta.” – Elomaa toteaa

Elomaan kohtalotoveri lääkäri Kivivuori, ei säästele sanoja omassa vastauksessaan:

“Keinotekoisesti luotu koronakriisi haitallisine mRNA‑rokotteineen oli tahallinen rikosoperaatio ihmiskuntaa vastaan.”

Tämä on jyrkkä lausunto, mutta se heijastaa sitä todellisuutta, jonka haastattelussa kuultu ryhmä näki: poliittisen painostuksen ja tietojen tukahduttamisen ”liiton”.

Ylikuolleisuus ja turbo‑syövät

Artikkelissa “Koronarikokset” todetaan, että Tilastokeskuksen lukujen mukaan Suomen väestön ylikuolleisuus lähti jyrkkään nousuun vuoden 2021 lopulta. Sydänperäiset kuolemat ja nopeasti etenevät syövät “turbo‑cancer”‑ilmiönä kuvaavat kehitystä, joka ei ole sattumaa.

Lääkärit ovat raportoineet ilmiöstä ympäri maailman – Ruotsista, Saksasta ja Kanadasta – mutta Suomessa ääni tukahdutetaan edelleen. Kansainvälisesti ICAN ja Epoch Health tutkivat samansuuntaisia signaaleja, mutta kotimaiset viranomaiset vetoavat vieläkin pitkälti “turvalliseen ja tutkittuun rokotteeseen”.

Elomaa kommentoi haastattelussa syytä hiljaisuuteen:

“Mikään ei ole muuttunut yksipuolisuuden suhteen. Korona‑aihe on yksinkertaisesti vain painunut taka‑alalle.”

Mutta hiljaisuus ei poista lukuja. Se vain antaa hallinnolliselle vastuuttomuudelle jatkoaikaa.

MKR vaatii selvitystä

Moniammatillinen Koronakriisin Ratkaisuryhmä (MKR) toteaa lausunnossaan:

“Korona‑aiheista tulisi edelleen käydä aktiivista julkista keskustelua. Teemoja ei pitäisi jättää käsittelemättä sillä perusteella, että pandemia‑aika on ohi. Keskustelua tarvitaan erityisesti pandemian aikaisesta politiikasta, ihmisiin kohdistuneesta painostuksesta, rokotteiden haitoista sekä siitä, miten oli mahdollista sulkea osa ihmisistä yhteiskunnan ulkopuolelle.”

Vielä suorempi kohta MKR:n lausunnosta kuuluu:

“Mitään vastuunkantoa ei ole aiheutuneista kuolemista ja sairastavuuden lisääntymisestä, eikä sitä myönnetä. Käsittelyä ei ole. Se torjutaan.”

Tämä lausunto on jäytävän täsmällinen. MKR ei tyydy kritiikkiin, vaan viittaa rikosoikeudellisiin periaatteisiin, joita koronapolitiikassa loukattiin. Kun päätökset tehtiin ilman kattavaa riskianalyysiä ja haittasignaalit tiedettiin, on kyse enemmän kuin “virhearviosta”. Kyse on täysin tietoisesta ihmisten vaarantamisesta.

Varovaisuusperiaate korvattiin pakolla

Pandemian aikana “varovaisuusperiaate” oli retorinen ase, jolla perusteltiin kaikki toimet. Koulut suljettiin ilman lapsia koskevaa vaikutusarviota, ja rokotteita pistettiin myös nuoriin, joille COVID ei ollut vakava uhka. Samalla kuitenkin rokotehaittojen raportointi lähes unohdettiin- vähintäänkin pitkälti sivuutettiin.

Ville-Veikko Elomaa summasi tämän lyhyesti:

“Ennen kaikkea unohdettiin terve maalaisjärki.”

Markanmedian artikkelissa “Lasten ahdistus kasvoi lähes kaksinkertaiseksi” todennetaan tämä väite tilastollisesti. Arviointia vaikutuksista lapsiin ei toteutettu, ja päätökset tehtiin poliittisista syistä. Lapsen mielenterveys oli uhrattavissa, kun mediakuva uhkaili “tappavasta taudista”.

”Koulujen sulkeminen ei ollut lääketieteellinen väistämättömyys, vaan täysin poliittinen valinta,” kirjoitti Markanmedian päätoimittaja Samuel Gryning.

Kun lapsiin kohdistuneita päätöksiä vertaa perustuslain (§ 6 ja § 16) mielessä yhtäläiseen kohteluun ja oikeuteen perusopetukseen, moni juristi puhuisi jo suhteellisuusperiaatteen rikkomuksesta.

“Meidän tulisi oppia, mutta emme oppi”

“Politiikka ei saisi vaikuttaa tieteen tulkintoihin. Ihmisen yksilöllisiä oikeuksia tulisi kunnioittaa kriisienkin hetkellä.” – Ville-Veikko Elomaa

Elomaan sanoissaan kaikuu tärkeä varoitus – kun tiede alistetaan vallalle, kansalaisyhteiskunta luopuu itsestään. Korona oli testi vallankäytöstä, ei vain viruksesta.

Järjestelmä, joka ei vastaa

Markanmedian artikkeli “Rokottamattomien kohtelu koronakriisissä – vastakkainasettelusta totalitarismiin” kuvasi, kuinka rokottamattomien syrjintä niin työssä, liikkumisessa kuin harrastuksissa oli juridisesti kyseenalaista, mutta silti yleisesti hyväksyttyä. Poliittinen johtoporras vetosi “terveysturvallisuuteen”, vaikka rokotetutkin levittivät virusta.

“Tämä oli totalitaristista hallintoa muistuttava toimintatapa, jossa yhden ryhmän oikeudet poljettiin symbolisen yhtenäisyyden nimissä,” – artikkelissa todetaan

Kansalaisten välinen luottamus mureni. Työpaikoilla toiset saivat jatkaa, toiset menettivät ammattinsa “terveyssyistä”. Nyt, kun savu on hajonnut, sama valtio ei halua puhua enää asiasta lainkaan.

Psykologinen stressitesti ja koronapassin aikakausi

Nimettömänä pysyvä psykoterapeutti totesi artikkelissa “Koronapassi oli psykologinen stressitesti”, kuinka pandemia oli kokeilu, ei vain terveydenhuollon reaktio. Koronapassi ei ollut pelkkä lainsäädännöllinen instrumentti, vaan koe tottelevaisuuden rajoista.

”Jos kyse olisi ollut terveydestä, Suomessakaan ei olisi otettu käyttöön koronapassia, jota ennen oli jo tiedossa, että rokote ei estä tartuntaa eikä tartuttamista”, kirjoitti psykoterapeutti

Koronapassi oli pohjimmiltaan sosiaalis‑psykologinen rakennelma. Sen avulla ihmiset jaettiin “hyviin ja pahoihin”, mikä tuotti valtavan psykologisen painostuksen: toisin ajatteleva ei päässyt kahvilaan, konserttiin eikä lastensa tapahtumiin.

Lääkäri Kivivuori kuvasi sitä omalla suoralla tavallaan haastattelussa:

“Koko keinotekoisesti luotu koronakriisi haitallisine mRNA‑rokotteineen oli pahansuopa käsikirjoitus. Kaikki siihen liittyvät toimet noudattivat tätä suunnitelmaa.”

“Huutamista tyhjyyteen”

Hyvinvointivaikuttaja Marko Mellberg kertoi Markanmedialle olevansa kyllästynyt:

“Osa niin kuin minä, on kyllästynyt siihen että tuntuu kuin huutaisi tyhjyyteen ilman vaikutusta.”

Mellbergin kommentti kuvaa psykologista väsymystä niillä, jotka painivat järjestelmän vastaisen aallon harjalla. He ottivat iskut vastaan, kun muut valitsivat mukavuuden.

“Silti ne sen aikaiset teemat ovat ajankohtaisia ja käsittelemättä. Vallankin se, kenelle kuuluu vastuu, että asiat hoidettiin huonosti ja kansa kärsi.” – Mellberg toteaa

Mellberg puhuu poliittisesta tilivelvollisuudesta – joka on loistanut poissaolollaan sivistyneen keskustelun kentältä.

Sosiaalinen manipulaatio ja mukavuuden politiikka

Markanmediassa julkaistussa artikkelissa psykoterapeutti totesi:

“Ihmiset haluavat mieluummin uskoa haittojen tulleen jostain muusta. Ne, jotka ottivat rokotteen, luottivat auktoriteetteihin, vaikka ‘lentokonetta rakennettiin lentämisen aikana’, kuten Hanna Nohynek asiantuntijaroolissa kertoi.”

Psykologisesti ilmiö oli klassinen: pelon indusointi ja normatiivinen noudattaminen. Markanmedian artikkelissa “Kun maailma sekosi – pandemian ja älyttömimmät rajoitukset” todettiin, kuinka kriisin aikana ihmisiä ohjattiin pelon kautta antamaan periksi järkevälle arvioinnille.

“Pandemia tarjosi ennennäkemättömän näkymän siihen, kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita luopumaan perusvapauksistaan ja henkilökohtaisesta harkinnastaan sosiaalisen paineen edessä.”

Kyse oli massapsykologisesta harjoitteesta, stressitestistä demokratialle. Koronapassi oli vain ensimmäinen askeleen muoto digitaaliseen identiteettiin, jonka polkua suomalaiset nykyisin kulkevat vapaaehtoisesti – kunnes järjestelmästä tulee pakollinen.

Mika Vauhkalan tapaus – oikeusjärjestelmä hengittää vain yhteen suuntaan

Järjestelmän sokeutta kuvattiin Markanmedian artikkelissa “Korkein oikeus hylkäsi koronapassikanteen – Mika Vauhkala jatkaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen”.

Vauhkalan tapaus on historiallinen. Häneltä evättiin pääsy kahvilaan kevätkaudella 2021, koska ei suostunut esittämään ”koronapassia”. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen, ja kun Korkein oikeus kieltäytyi valitusluvasta, Suomen oikeusjärjestelmä nosti kätensä – ei tutkinut perusoikeuden loukkauksia lainkaan.

“Valituslupaa ei myönnetä. Muutoksenhaun kohteena oleva ratkaisu jää pysyväksi,” kirjasi KKO.

Vauhkalalle päätös oli merkki valtiodemokratian murroksesta:

“Tuomarit siunasivat prosessioikeudelliset virheet. Tämä antaa hyväksynnän sille, että tuhansia ihmisiä voitiin syrjiä vapaa‑ajalla Suomessa,” hän kommentoi videollaan.

🚨UUTISIA – Korkein oikeus 12.11.2025:

"Valtio ja Fazer toimi oikein kun Mika Vauhkalalle ei myyty croissanttia ja kahvia 10.12.2021 koska puuttui #koronapassi" pic.twitter.com/9RHefO88Dv

— Mika Vauhkala (@MikaVauhkala) November 12, 2025

Nyt tapaus odottaa käsittelyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Kokeet, joista ei opittu

Pandemia osoitti, kuinka nopeasti tarina voi korvata tieteen. Rajoituksista tuli rituaaleja, ei perusteltuja toimenpiteitä. Monet niistä olivat maailmanlaajuisesti absurdeja, mutta monessa maassa – Suomi mukaan lukien – ne vietiin naurettavuuksiin asti. Markanmedian kuvaama maskipakko autossa yksin ajavalle jää tulevien historiankirjojen irvikuvaksi siitä, mitä tapahtuu, kun pelko ohittaa järjen.

“Äärimmäinen valvonta ja nollatoleranssi muuttuivat normaaliksi hallintomuodoksi. Kysymys ei enää ollut taudin hillinnästä, vaan kansalaisten käyttäytymisen säätelystä,” kirjoitti Markanmedia.

Tätä tukea lääkäri Elomaan lausunto:

´”Rakenteellinen virhe tulee ihmisen aivojen ja tietoisuuden tasolta, joten ongelmaa on vaikea, ellei mahdotonta, korjata. Päättäjien ja viestinnän johtotason henkilöiden tulisi olla valistuneita, eikä hyväksikäyttää ihmisen primitiivisiä vaistoja itsekkäiden tavoitteiden saavuttamiseen.”

Globalistinen päämäärä – “Great Reset”

Psykoterapeutti, joka kirjoitti Markanmediaan mielipidekirjoituksen, sitoi koronapassin Digital ID ‑hankkeeseen:

“Se tarkoittaa yhtä digitaalista järjestelmää ja identiteettiä, jonka käyttö tapahtuu sovelluksen kautta. Kun suostut siihen, sinulta viedään oikeus omaan elämääsi.”

Hänen mukaansa koronapassi oli vain ensimmäinen versio järjestelmästä, jonka tarkoitus on sittemmin laajentaa valvontaa yhteiskunnan joka tasolle.

“Kun digi ID pakotetaan, ja et ota sinulle määrättyjä rokotteita, sinun oikeutesi matkustamiseen ja pankkitiliisi evätään.”

Tämä ei ole vain spekulaatiota – Davosin WEF‑puheissa mainittu digitaalinen lompakko tulee todelliseen käyttöön Euroopassa vuonna 2026. Se on seuraava testi kansalaisten rajojen tunnustelussa.

Kansalainen vastaa viimeisenä

Kivivuori muistutti haastattelussaan:

“Rikolliset vankilaan, mutta uudenlainen maailma rakentuu vain rakkauden ja läpinäkyvyyden päälle.”

Niin idealistiselta, kuin se voi kuulostaakin, siinä on filosofinen ydin: ilman rehellistä jälkipuintia ei synny yhteyttä tai luottamusta. Silti päättäjät vetoavat väsymykseen: “pandemia on ohi, katsokaa eteenpäin”. Mutta lukuisat ihmiset odottavat edelleen vastauksia. Mistä lähtien totuus on vanhentunut tuote?

Markanmedia toimitusryhmä 16.2.2026