Ukrainan sodassa Euroopan johtajien toiminta on ollut surkeaa ja itseään torpedoivaa. Alkuun EU ja sen jäsenmaat yrittivät antaa vaikutelman voimasta: jyrkkiä kannanottoja Venäjää vastaan, lupaavia puheita Ukrainalle ja julkista uhottamista. Todellisuudessa Euroopan vaikutusvalta on jäänyt marginaaliin ja sen rooli suurvaltapolitiikassa on lähes naurettava.
Ranska, Saksa, Iso-Britannia jopa Suomi esiintyivät alussa johtajina, mutta aika on paljastanut heidän kyvyttömyytensä toimia päättäväisesti. Euroopan uhoaminen on ollut lähinnä näytöstä, joka jättää sen poliittisen vaikutusvallan naurunalaiseksi.
Rauhanneuvotteluissa Euroopan rooli on ollut myös sivustakatsojan paikka. Washingtonissa elokuussa 2025 käydyissä keskusteluissa Ukraina vaati, että sen on oltava mukana kaikissa ratkaisevissa päätöksissä. Euroopan johtajat, kuten Emmanuel Macron ja Friedrich Merz, Keir Starmer, Giorgia Meloni, Alexander Stubb, Ursula von der Leyen jne. ovat toki olleet paikalla, mutta heillä ei ole ollut käytännössä vaikutusvaltaa mihinkään. Tämä paljastaa karusti, kuinka vähän Euroopan ääni maailmassa painaa.
Monet ovat tyrmistyneitä: Eurooppa on ensin uhonnut Venäjälle ja antanut tukea Ukrainalle, mutta on nopeasti jäänyt kaiken vaikutusvallan ulkopuolelle. Johtajien epäonnistuminen ei ole vain strateginen moka, vaan se on rapauttanut koko Euroopan uskottavuuden globaalina toimijana.
Ilman nopeaa muutosta Eurooppa jatkaa sivustakatsojana ja sen johdon tyhjä uhoaminen tulee vain vahvistamaan kansalaisten häpeän tunnetta.
Lähteet: Atlantic Council, Consilium.europa.eu, TIME